Perjantaibiisi: Catatonia – Road Rage

Tykkään niin näistä viikoista, kun torstaina tuntuu perjantailta ja perjantaina lauantailta. Mutta lauantaina ei kuitenkaan vielä sunnuntailta!

Minulla on nyt selvästi meneillään jonkinlaiset Wales-viikot. Viikon ensimmäiset päivät olivat vahvasti Manic Street Preachers -teemaiset, pari viimeistä päivää olen omistanut Super Furry Animalsille ja Catatonialle. Olen ehkä myös katselluta muutaman kuvasen näyttelijä Rhys Ifansista (en ymmärrä sitä Ryan Gosling -juttua, mutta onneksi on Rhys).

Ja kylläpä vain muuten onkin kuulostanut Catatonia vuonna 1998 ilmestynyt kakkoslevy International Velvet jälleen ihan törkeän hyvältä. Hyvät kappaleet, toisinaan iso ja kunnianhimoinen soundi (ei kuitenkaan millään Be Here Now -tavalla…), Cerys Matthewsin ääni sekä 90-luvun tyttöbändeiltä lainatut taustalaulut ja vähän rumpujututkin – jes!

Levy on myös loisto esimerkki siitä, kuinka 90-luvulla todella hallittiin kertosäkeet sekä sellaisten herkkien mutta mahtipontisten slovareiden tehtailu. Tänään sitten illan viimeiseksi hitaaksi vaikka Strange Glue.

Mulder and Scully (videolla Rhys) on soitto- ja settilistojeni vakkari, mutta tänään huikeimmalta on kuulostanut tämä yhtyeen toinen hitti. Niin, tuo kertsi!

2 Comments

  1. Oih. Eipä ole tullut kuultua tätä ihan vähään aikaan. On kyllä yksi mielenkiintoisimmista naisvokalistin äänistä mitä minä olen koskaan kuullut. Melkein meinaa särkyä huippukohdissa, mutta juuri oikealla hetkellä säilyttää sopivan rosoisuuden, olemalla silti muulloin niin täydellisen naisellisen herkkä. Sopii minun korvaani täydellisesti.

    Olen kyllä kaikenlaisien laulutyylien ystävä, mutta kyllä tämäntyylinen, voimalla ulos laulettu tunne vie minut britpop taivaaseen parhaiten ja varmimmin. Tulee aina niin mukavan lämmin ja pörröinen olo, kun kuuntelee Catatonia. Cerys Matthews on aina ollut minun ”top 10 Ilpon iltasadun lukijaääni ehdokkaat” listalla ihan kärkisijoilla. Mahtava ääni!

    1. Cerys Matthews ja iltasatu – joo! Ääni on kyllä kiehtova ja isoon brittipop-melodiaan yhdistettynä ihan täys kymppi. Tässäpä yksi syy siihen, miksi brittipop ei meitsin silmissä kuole koskaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s