Mitä Manchesteriin ja jalkapalloon tulee, niin en kyllä tunnusta punaista.
Mutta tämä juuri ilmestynyt The Class of ’92 -dokkari on silti nähtävä. Sen verran paljon viehätyn hienosti tehdyistä ajankuvista, noissa ajankuvissa esitetyistä ilmiöistä sekä tarinoista näiden ilmiöiden takana. Sukupolvikokemuksista.
Ja tietysti maailmasta, jossa musiikki ja jalkapallo kohtaavat. Etenkin jos siihen maailmaan kuuluu 90-luku ja Manchester. Ja hei, Manin hymy! Virne.
Huh, viikon verran mietitty mitä faijalle joululahjaksi. Kiitos!
Oh! Mahtavaa! Ole hyvä vain. Siinäpä totisesti hyvällä maulla varustettu joulupukin apulainen :)
OI, OIOIOI! Onpa huikeaa tavaraa, multa on menny tä ihan ohi! ManUn kulta-ajat, ai että. Ja Gigsy painaa edelleen. Huikee vinkkaus. Et sentään tietäis mistä tällasen pukinkonttiin sais?
Jes! Hyvä että löyty nyt sitte! Eikös se Joulupukki tuo jos sille kirjoittaa ;) Tai sitten turvaudun Amazoniin. Mutta missään helsinkiläisessä livekaupassa en ole tätä vielä nähnyt…