HEY LYLA!Death of a Polaroid
Death of A Polaroid. A Manics Family Album (2011) on inspiroivin ja kaunein kirja, johon olen hetkeen törmännyt. Kirjan konsepti on lyömätön: 500 Polaroid-kuvaa yhden kaikkien aikojen hienoimman yhtyeen parikymmenvuotisen uran varrelta. No, löytyy kirjasta myös Nicky Wiren alkusanat ja muutama sivullinen kiehtovaa keskustelua aiheesta ”Polaroids, Politics and Folk Arts”.
Mutta siis kyllä, satoja kuvia Manic Street Preachersistä!
Tämän vuonna 2011 ilmestyneen kirjan tunnelma on ihanan utuinen ja viipyilevä. Maisemakuvat kertovat, missä yhtye on ollut ja mitä se on nähnyt, bändikuvat puolestaan miten. Kuviin raapustetut tekstit viimeistelevät hyvän fiiliksen: John Lennon -Wire. Gucci Wire. Power-play J.D.B.
Kirjan kuvista vastaa Manics-basisti, lyyrikko ja Polaroid-addikti Nicky Wire sekä yhtyettä vuosikausia kuvaillut japanilainen valokuvaaja Mitch Ikeda. Kylmiltä väreiltä ei voi välttyä, ja sydänkin pompahtaa viimeistään klassisten This Is My Truth Tell Me Yours -albumin kansilehtikuvien kohdalla. Kuinka merkittävä voi yhtye olla?!
Sain kirjan tänään myöhästyneenä syntymäpäivälahjana ystävältä, joka oli poiminut sen mukaansa Anttilan alehyllystä – ja tietysti ihan naurettavaan hintaan. Hyllyyn oli jäänyt vielä muutama (vähän nuhjuinen) kappale, joten suosittelen kirjan vielä omistamattomalle ja kympin elämystä arvostavalle retkeä Citykäytävään.
Kuvat omia räpsyjä kirjan selailuhetkestä. Kuvissa vilahtelevat Polaroidit Nicky Wire ja Mitch Ikeda.
HEY LYLA! 
Aahhhhh polaroidit ja Manicsit samoissa kansissa, täydellisyyttä. <3 Ostin kirjan ite Lontoosta 2011, ja silloin harmitti, kun nimmariversioita ei enää ollut saatavilla..
Siis mulla oli mennyt tämän julkaisu ihan ohi. Sitä Forever Delayed -kirjaa kyllä olen etsiskellyt, mutta tätä en osannut kaivata. Oh, onneksi tajusin tällaisen olemassaolon nyt! Herrajjestas!
Vaikuttaa asialliselta opukselta, mahtaakohan toi olla muidenkin Anttiloiden alelaarissa :)
On! Hmmmm. Jäi vähän sellainen olo, että joku pölyinen jäämistö oli sinne hyllyyn aseteltu. Mutta ehkä muissakin Anttiloissa on ollut hyvän päälle ymmärtämätöntä asiakaskuntaa…
Kiitos vinkistä! Opus löytyi myös Tampereen Anttilasta, hyllyyn jäi vielä pari kappaletta.
Tampereeseen voi näissä pop-jutuissa luottaa. Jes! Ja seuraavaksi voidaankin sitten hankkia keikkalippuja! Melko vautsia.