Ash-tripillä

– Charlotte on ihana.

– Olisin halunnut olla Charlotte.

Bloggaamisessa parasta? Hyvän päälle ymmärtävät lukijat!

Tämän tytön Ash-trippi sen kuin jatkuu. Tämä yhtyeen Jools Holland -veto on itselleni se legendaarisin. Esitys löytyy nimittäin Later… With Jools Holland Presents Cool Britannia -kokoelmalta. Dvd:ltä, joka toimitti itselleni aarteen virkaa aikana ennen YouTubea.

Haluaisin olla Charlotte.

11 Comments

  1. Oma Ashin kuuntelu on ollut aina melkoista vuoristorataa. Joko pitkiä kausia ilman tai sitten täysin obsessiivisesti. Shining Light on ollut aina se ehdoton ykkösralli. Kiteyttää paljon.

  2. Ash!! Voi jestas, en oo kuunnellut pitkään aikaan, vaikken voikaan kyllä yhtyä tohon Jyrin vuoristoratakuvaukseen. Mun lempparein on aina ollut se ensimmäinen, mistä kaikki lähti. Eli tietysti Oh Yeah ja sen iiiiiihana musavideo. Olin niin ihastunut Timiin, tietysti. <3

    1. :) Ihana!

      Mulle Ash aiheuttaa aina kuuntelutauon jälkeen sen fiiliksen, että kyllä, nyt olen tullut kotiin!

      Mites tuo Shining Light -video? Lähikuvattu Tim – olkapäät paljaana.

  3. Minunhan piti kommentoida jo tuohon edelliseen Ash-postaukseen, että kyllä vain. Olen yhtyeen suhteen vähän myöhäisherännäinen (kuuntelin sitä aktiivisimmin vasta 20-vuotiaana), mutta ihan tajuttomia hittejähän niillä on. Mulle on toistuvasti käynyt niin, että yhtye on vain unohtunut, mutta aina kun siihen palaa, siitä tykkää.

    Shining Light on mullekin SE laulu, mutta sitten on esimerkiksi Burn Baby Burn, Sometimes (kuten edellisessä merkinnässäsi mainitsitkin), A Life Less Ordinary, Oh Yeah, Walking Barefoot, Petrol (se alun kitarariffi on hieno) ja Stay in Love Forever (b-puoli, joka on yksinkertaisuudessaan hyvin toimiva). Muitakin hienoja kappaleita on.

    Mainitsenpa tässä joutessani vielä yhtyeen JJ72, koska nekin tulivat Irlannin saarelta ja niilläkin oli naisjäsen.

    1. JJ72, siinä on kyllä niin loistava bändi kans, ai että <3 <3 <3 Meiksi on täällä ihan nostalgiatripeissä.

      1. Samat sanat. Se JJ:n eka on vaan edelleen hirveän vaikea levy kaivaa soimaan, koska sitä tunnekuohun määrää…..

        1. Joo, sama mulla, Jyri. Se on musiikillisestikin jotenkin niin tiivistä ja ”täysillä” soiteltua, että huh. Ja kun siihen vielä kasataan päälle ne omat fiilikset, joita kaikki ne nuoruuden kuuntelukokemukset on aiheuttanut…

          Pitäis varmaan päivittää muistoja.

    2. Johannes, juuri niin. Yhtye on sellainen hyvä tienviitta ohjaamaan omien olennaisuuksien ääreen harhapoluilta.

      Shining Light on. Melkein tekisi mieli sanoa, että popvammainen, joka ei siitä tykkää. Mutta enpäs kehtaa. Tykkään jostain syystä myös Nicolesta – siinä on jotain erityisen kiehtovaa intensiteettiä.

      Me ollaan joskus puhuttu JJ72:sta?! Yhtye liittyy jotekin mulla vielä samaan aikaan kuin Free All Angels. Muistan, kun olin ekaa kertaa Lontoossa, jalassa uudet Adidaksen Superstarit ja näin JJ72:n debyytin mainoksia. Olin bongannut yhtyeen aiemmin keväällä Jyrkistä. Yhtye teki kyllä vaikutuksen – nyt ei ole taas hetkeen soinut.

  4. Oiii, nyt tuli heti mieleen muinainen Roswell-soundtrack (se on mulla vielä levyhyllyssä, tsekkasin), jolla tää biisi oli! <3 :D Sillä levyllä oli muitakin hyviä, kuten Coldplay ja Doves.

    1. Oho! Jos olisin tiennyt, olisin varmasti hurahtanut Roswelliin. Jotenkin vältyin sen isoa tekevältä vaikutukselta, vaikka toisinaan sarjaa vilkuilinkin. Siltä tunnarilta en sentään voinut välttyä :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s