Kylmät väreet

Nyt on se hetki, kun tekisi mieli sanoa jotain tilanteen ja tunnekokemuksen ansaitsemaa, mutta en vain osaa. Joskus omien tuntemusten sanallistaminen on niin vaikeaa!

Mutta, kyse on siis kylmistä väreistä, jotka näiden videotallenteiden pari hetkeä aiheuttavat. Tuntekaa itse.

Ensinnäkin Oasis ja Supersonic Maine Roadilla 1996. Ja nimenomaan kohta noin 4:05 ja eteenpäin.

Kuinka paljon voi muutama sekunti, yksi katse ja yksi sivuprofiili värisyttää? Huh. Noiden sekuntien sisältämien merkitysten määrä on hurja. Jotenkin sen vain Liamia katsoessa näkee, että historiankirjat menevät uusiksi.

Toiseksi Stone Roses: Made of Stone -leffan alkuminuutit. Silkkaa magiikkaa. Mitä tähän nyt edes voi sanoa? You fry and melt I love the scene. I fry and melt, saakeli. Ihan pöljää edes kirjoittaa asioiden tuntemisesta, kun voi käyttää senkin ajan siihen itse tuntemiseen.

8 Vastausta

  1. Ostin tuon Maine Road -live-vhs:n Tukholmasta -96, se oli aika mahtavaa katseltavaa. Miten viileä bändi voi stadionkeikalla olla! Taitaa olla vhs vieläkin tallessa jossain, kun ei noita vaan raaski heittää pois vaikkei ole enää videolaitettakaan ollut vuosiin. Olisikohan ollut kolmen biisin live-ep:kin mukana, muistaakseni Knebworthin megakeikoilta oli ne taltioinnit.

    Ja Made of Stone. Alku- ja loppuminuutit. Jotain mieletöntä. Hieno, hieno dokkari.

  2. Nimetön

    Kaikki tietää, mutta jos ei jostain syystä kuitenkaan, niin toki vähän eri tavalla legendaarisista Oasis-stadionikekkuloinneista pakko mainita Wembleyn toinen ilta vuonna 2000: http://www.youtube.com/watch?v=02ccz6HE_QU. Liam todellakin vetänyt muutakin kuin pulkkaa ja käy muun muassa ilmeisesti läpi ositusta Patsyn kanssa (”It’s only a piece of furniture. Two. She takes this, she takes that, she takes this, she takes that. You fucking cow”. ”And there she goes. With *my* furniture. Without leaving a fuckin’ tea bag. How dare
    yer.” ). Noelilla puolestaan ymmärrettävästi meinaa ottaa vähän vaikeasti. Jos ei oikein meinaa saada tolkkua sössötyksestä, niin eipä hätää, tästä apua: http://www.mediafire.com/?p00iyift3jtai81.

  3. Ilpo

    Käsittämätön on se voima, jolla nämä tallenteet katselijaansa kohtelee. Asia joka saa minun tunnekokemukseni täysin hallitsemattomalle tasolle, tietynlainen historia friikki kun olen, on se historia ja tietenkin pienimuotoinen nostalgia, joka näistä videoista huokuu.

    Oasiksen kohdalla, varsinkin kaikki se historia mitä olen tämän kappaleen kanssa on elänyt. Minkä matkan bändi onkaan kulkenut noista ajoista ja mitä kaikkea eri ihmiset ovat näiden 20 vuoden aikana kokeneet.
    Stone rosesin kohdalla, kaiken tuon yllä mainitun lisäksi, mitä kaikkea on tapahtunut, että tämä maaginen hetki on mahdollinen ja miten tähän on päädytty..

    Lopputuloksena näistä molemmista ”hetkistä” on jotain lähes elämää suurempaa, jotain mitä mieli ei täysin pysty käsittelemään, vaan saa minut reagoimaan myös fyysisesti, värisyttämällä.

      1. Ilpo

        Huh. Tuli ihan kylmät väreet pelkästään sinun vastauksen lukemisesta. Varsinkin kun vastaus kuvaa niin hyvin omia ajatuksiani.

        Ja voi kuinka paljon näistä hetkistä riittäisikään puhuttavaa, ihan loputtomiin asti. Niin paljon eri merkityksiä niistä huokuu, mutta vaikka niistä kuinka puhuisi, vaikka kuinka kirjoittaisi, ei pääsisi lähellekkään sitä, mitä ne todellisuudessa ovat. Ne täytyy itse kokea.

        Viikko alkoi mukavasti ja muuttui juuri vielä mukavammaksi.. Kiitos..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s