Always remember me

Olen kuunnellut viime aikoina ihan tolkuttoman paljon Ian Brownia. Ei siis ihme, että tämän hetken jumituskappale löytyy tältä suunnalta.

Always Remember Me on ollut minusta aina hieno kappale, vaikka se kaikista maagisin Ian Brown -hetki onkin aina ja ikuisesti vuoden 1998 soolodebyytiltä löytyvä Corpses In Their Mouths

Mutta Always Remember Me. Kappale ei ole enää vain hieno. Uljas, haikea, Ian Brown -tavalla itsevarma. Siitä on tullut myös elintärkeä. Jotain tässä ajassa ja paikassa on sellaista, että kappale on yhtäkkiä, viitisen vuotta ilmestymisensä jälkeen melkein best ever.

Joskus käy näin.

Että vanhat tutut vuosien takaa alkavat näyttäytyä uudenlaisessa valossa. Ja sitten ihastutaan.

8 Vastausta

  1. Nimetön

    Ootko muuten kuullut duoa nimeltä Sleaford Mods? Eivät ole modeja tai tule Sleafordista eivätkä edes soita kitaroita, mutta tekevät silti minusta ehkä parasta leimallisen brittiläistä poppia vähään aikaan. Nerokkaan yksinkertainen konsepti: laulaja vaan v*ttuilee modernin yhteiskuntamme ilmiöille asenteikkaalla aksentilla askeettisen biitin nakuttaessa taustalla. Jos kiinnostaa, pistä kuunteluun tuore albumi Divide and Exit tai sitten viimevuotinen Austerity Dogs. “The wonderwall fell down on you!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s