Always remember me

Olen kuunnellut viime aikoina ihan tolkuttoman paljon Ian Brownia. Ei siis ihme, että tämän hetken jumituskappale löytyy tältä suunnalta.

Always Remember Me on ollut minusta aina hieno kappale, vaikka se kaikista maagisin Ian Brown -hetki onkin aina ja ikuisesti vuoden 1998 soolodebyytiltä löytyvä Corpses In Their Mouths

Mutta Always Remember Me. Kappale ei ole enää vain hieno. Uljas, haikea, Ian Brown -tavalla itsevarma. Siitä on tullut myös elintärkeä. Jotain tässä ajassa ja paikassa on sellaista, että kappale on yhtäkkiä, viitisen vuotta ilmestymisensä jälkeen melkein best ever.

Joskus käy näin.

Että vanhat tutut vuosien takaa alkavat näyttäytyä uudenlaisessa valossa. Ja sitten ihastutaan.

8 Comments

  1. Ootko muuten kuullut duoa nimeltä Sleaford Mods? Eivät ole modeja tai tule Sleafordista eivätkä edes soita kitaroita, mutta tekevät silti minusta ehkä parasta leimallisen brittiläistä poppia vähään aikaan. Nerokkaan yksinkertainen konsepti: laulaja vaan v*ttuilee modernin yhteiskuntamme ilmiöille asenteikkaalla aksentilla askeettisen biitin nakuttaessa taustalla. Jos kiinnostaa, pistä kuunteluun tuore albumi Divide and Exit tai sitten viimevuotinen Austerity Dogs. “The wonderwall fell down on you!”

    1. :D Joo! Kaveri alkoi hehkuttaa yhtyettä muutama viikko sitten. Tarttui toki minuunkin tykkääminen. Eli joo, tykkään, tosin niin paljon en ole vielä yhtyettä ottanut haltuun, mitä voisin. Olen samaa mieltä – kiehtova kombo.

      Tosin yhtyeen Twitterissä harrastamasta Miles Kane -naljailusta olen toki mieleni pahoittanut :D Pahoja suustaan taitavat olla nämä sällit.

    1. Kyllä, Corpses on maaginen. Siinä kiteytyy hienosti suurin osa syistä, miksi rakastan Ian Brownia.

  2. On kyllä hienolla tavalla ristiriitaisia tunteita ruokkiva biisi, tätä kuunnellessa pääsee moneen paikkaan.

    1. Kyllä. Olen samaa mieltä, moninainen maailma, hieno biisi. (Säikähdin jo että blogisi loppuu – onneksi ei sentään).

    1. Mahtavaa! Tekemisiäsi olisinkin kyllä jäänyt kaipailemaan! Hyvä näin siis. Ja Hurulasta… veikkailinkin että Håkan-tyypit voivat jo heti ensiminuuteista innostua. Hyvä näin siis sekin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s