Noel Gallagher’s High Flying Birds – In The Heat Of The Moment

Noel Gallagherin ura ilman Oasista saa jatkoa, kun Chasing Yesterday -albumi ilmestyy ensi maaliskuussa. Ensimmäinen single uudelta levyltä on In the Heat of the Moment ja se kuulostaa tältä. Edelliseen albumiin verrattuna ei mitenkään kovin radikaalilta.

Noelin omin sanoin: ”The first single was the last track to be recorded. Is it great? Of course it is. What does it mean, it doesn’t mean anything.”

Näin nopeasti on vaikea sanoa, onko laulu oikeasti great. Oma veikkaukseni on, että ei.

Tämä tuskin on tulevan albumin huippuhetki, kappale on siihen liian simppeli, liian helppo. Aivan liian simppeli jopa Noelin, tuon maailman ilmiselvimpien, mutta silti loistavien kappaleiden tekijän kirjoittamaksi.

Muita omia ajatuksia muutaman kuuntelukerran jälkeen? No, ensinnäkin, minusta Noelin laulua pukee paremmin sellainen seesteisempi ja levollisempi sovitus – miksi nuo na na naat? Tuovat kappaleeseen turhaa levottomuutta. Toisaalta poljento on ihan kiva ja Noelin melodiakirjoitustaito toimii, eli kertsi jää mieleen. Mutta, kuten sanoin: helppo. Vaisukin.

Miten tämä sinun korviisi soi?

10 Vastausta

  1. Ehkä vähän tylsä tosiaan? What A Lifen menestys aikuisradion drive time -kevytdiscohittinä on noussut päähän ja piti tehdä Osa II?

    No, tämä on kyyninen näkemys, rima on Noelin kohdalla niin korkealla. Tosiaan kuten sanoit: eiköhän albumilla ole parempiakin raitoja. Ja varmasti tämä sitten solahtaa kokonaisuuteen.

    Se on plussaa, että biisin melodia on todella ”helpon” kuuloinen – siis kuulostaa jotenkin todella sultavalta ja ”iisiltä”, ei väkisin väännetyltä. Ja lisäplussat siitä, ettei todellakaan yritetä kuulostaa Oasikselta (kröhöm Beady Eye, köhköh).

  2. Jools

    Emmätiä. BE on ollut alusta asti enemmän mun makuuni, varsinkin tämän jälkeen. Ihan kiva, not great. Mutta silti parempi kuin ei mitään. Toisaalta Magic Pie soi taustalla tätä kirjoittaessa, joka ei alkuun maistunut yhtään. Nyt kuulostaa rubiineille!

  3. Jools

    Magic Pie/koko BHN on kova! :D Vielä kun saadaan uudelleen masteroitu versio, jossa esim. bassot. Standing on the Shoulders…on sitten taas kokonaisuudessaan sellaista tuubaa ettei tottakaan. 3 hyvää biisiä siinä.

  4. Aaagh miten ärsyttävät ja turhat na na naat. Erilaisella sovituksella ja kertosäettä stemmalauluilla kuorruttamalla tämä olisi voinut olla kelpo Noel-biisi, mutta junakomppi ja, noh, tylsyys ja kuivuus vie terän. Noelin paras puoli on kuitenkin ollut aina nimenomaan yksinkertainen mutta ah niin toimiva melodia- ja stemmalaulutaju. What a Life on oikein mainio aikuisrokkidiskohitikkyydessään (tuliko siitä lopulta edes mitään järin isoa hittiä) ja onhan se rutkasti parempi kuin tämä. Standing on the Shouldersilta Gas Panic (paljon samaa kuin Columbiassa) ja Where Did It All Go Wrong (biisi, jota luulin ekaa kertaa Free Record Shopissa levyn ilmestyttyä kuullessani jonkun Morning Gloryn tai BHN:n sinkun b-puoleksi) toimivat parhaiten muinoin. Go Let It Outissa ja seuraavan levyn ykkössinkun The Hindu Timesissa oli jotain samaa. Mutta kyllä silti Morning Gloryn jälkeisestä Oasis-matskusta isoimman vaikutuksen teki Lyla–The Importance of Being Idle -kaksikko. Siinä oli jotain samaan aikaan rentoa ja jämäkkää, se oli ”tätä me ollaan, ottakaa tai jättäkää ja jos jätätte niin fuck off” -lausunto. Statement.

    Oho. Oasis-avautuminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s