The Stone Roses – All For One

The Stone Roses vuonna 2016. Alun tuttu kitara, tuttu kaikuisa laulu. Vieraalla tavalla suoraviivaisempi ja musiikillisesti tarmokkaampi ja pirteämpi kuin ennen. Rockimpi ja ronskimpi. Enemmän The Stone Roses vuonna 94 kuin 89. Enemmän The Seahorses.

Yhdentekevämpi, tavanomaisempi ja taiattomampi kuin mitä toivoimme, mutta silti minusta ihan tykättävä.

Riittävästi tarttuvaa ja tuttua. Sen verran uutta aikaa ja päivitettyä, ettei itsensä pastissiksi ryhdy. Tuntuu eri yhtyeeltä, eri uralta.

Ei tämä nyt ehkä ole juuri se laulu, joka maailmasta – tai Roses-katalogista –  puuttuu, mutta riittävän symppis, olkoon siis olemassa.

Päätin ottaa vastaan.

14 Vastausta

  1. Yyhhh… tiedän, että tää on kyynaamaista synkistelyä, mutta… Rosesista olisi jäänyt parempi muisto ilman tätä. 21 vuodessa olisi odottanut saavan aikaan jotain vähän mielikuvituksellisempaa – etenkin kun Brownin koko soolotuotanto on ollut eteenpäin menoa ja innovatiivisuutta. Tää on miljoona askelta taaksepäin. :-(

      1. Fair enough. Olet oikeassa siinä, ettei sen pidä tai ei se edes voi olla sama. Ei tietenkään. Mutta jos Brown on tässä välissä tehnyt 60 tätä parempaa biisiä (ja Squirekin 20 ;-)), niin jotenkin… olisi vaan odottanut, että Rosesin nimissä ei julkaistaisi jotain näin mielikuvituksetonta ja keskinkertaista.

  2. Marko

    1 kuuntelu takana. Reipas rallihan tää on mutta odotin enemmän. Stone Roses ja Oasis ovat pumppuja joilta myös muutkin kuin fanit kumma kyllä odottavat aina jotain tajunnan räjäyttäjää. NME:n toimittaja laittoi hyvin:
    ”An anthem penned for the terraces, ’All For One’ is destined to go down a beer-swigging storm when the band kick off their super gigs at the Manchester Etihad Stadium next month.”
    Tää on just tuollainen biisi. Ja myös se on tuleva olemaan osa musiikillista sieluani.

  3. Hal-Jo

    Hmm jaahas. Aika yhdentekeväksi jäi mullekin. Noh, harvoin vanhojen klassikkonimien paluut tuottaa unohtumatonta uutta musiikkia. Tää on kuin joku Dig Out Your Soul -ajan Oasiksen unohtunut b-puoli, eli kuitenkin ihan ok. Pidän tuotannon ”ilmavuudesta”, hyvällä tavalla ”vanhanaikaista”.

  4. Nimetön

    Joku kuittasi piffillä mielestäni varsin osuvasti: ”stone roses -kappaleessa pitää olla: a) tanssittava groove b) ei väsynyttä rokkiriffittelyä c) lyriikat jotka kertoo huumeista tai sitten esim nussimisesta ja huumeista.

    tää uus ralli täyttää kriteereistä 0/3. ei jatkoon.”

    Kyllähän tässä päällimmäisenä hämmentää tuo circa ysiviis-tradimaisuus. Menisi pelkkää laulajaa vaihtamalla aivan täydestä Castin kipaleena. Mutta eipä siinäkään periaatteessa mitään, ellei tämä ainakin nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen tuntuisi vain yksinkertaisesti saman tien unohdettavalta erehdykseltä. Ei huono eikä hyvä, mutta tavallaan vielä pahempaa, melkoisen turha. Toivon tosin edelleen tämän ensituomion olevan liian jyrkkä, ja että kappaleesta löytyisi vielä myöhemmin lisäpureksittavaa.

  5. Jools

    Blurin ”Tender”, Manicsien ”So Why So Sad”, Sueden ”Electricity”, Oasiksen ”Go Let It Out”, Pulpin ”Help the Aged” jne. Kaikki massiivisia bändejä joilta odotettiin massiivista uutta sinkkua uudelta tulevalta albumilta, ja noi saatiin. Jokainen kuulosti ilmestyessään isolta pettymykseltä, saivat huonoja arvioita, mutta myöhemmin näistä kasvoi ehdottomia suosikkeja ja antoivat bändeille uutta suuntaa. Eikä nyt puhuta suosiosta.

    ”All For One” ei välttämättä tule olemaan Stone Rosesin kaanonissa unohtumaton sinkku (se on täynnä niitä), mutta se on välttämätön paluu ja antaa nostalgiannälkäisille sekä uudelle sukupolvelle toivoa paremmasta musiikista vuonna 2016. Ja jumalaisista kitarasooloista.

  6. Maukka

    Hyviä pointteja. Itselle tuo ”All For One” oli ensikuulemalta myös melkoinen pettymys, mutta kyllä siitä jonkin tason lädi-anthem saattaa tulla. Kiusallisen yhdentekevä biisi kumminkin. Tosin Stone Rosesin tapauksessa odotukset ovat niin taivaissa, että ei niitä kukaan pystyisi lunastamaan? Jännää että King Monkey Brownin soolotuotantokin on kuulostanut paremmalta ja raikkaammalta kuin tämä biisi.
    Ja hyvä pointti tämän päivän musiikin paskuudesta. Jotenkin fiilis että ei ole ikinä menty näin syvissä pohjamudissa musiikillisesti! Miten esim. räpistä tuli Suomessa mainstreamia ja kansanmusiikkia?? Vähän sama mitä kävi hevin kanssa aikoinaan. Weird times, indeed.
    P.s. Missä on hyvät uudet kitarabändit?!?!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s