Gorillaz – The Now Now

Gorillaz päätti julkaista uuden albumin pikavauhdilla edellisen Humanz-levynsä perään. Joissain tapauksissa tällainen julkaisutahti voisi pelottaa, mutta tällä kertaa nopeus on kyllä hyvä juttu. Ainakin jos se on syy sille, miksi Gorillaz on päätynyt palaamaan yksinkertaisiin perusasioihin. Levyn kappaleet ovat syntyneet kokoonpanon Amerikan kiertueella, ja suurin osa sen demoista on äänitetty hotelleissa (siitä kappaleiden nimet). Tuotanto on varmaankin ollut pikaista. Ehkä tästä syystä albumilla keskiössä ei ole niinkään jännät tuotannolliset ratkaisut tai uusia ulottuvuuksia tuovat vierailijat, vaan biisinkirjoitus, melodisuus ja pop-kertsit.

Niin kuin levyn kansikuva jo kertoo, on levyllä pääosassa 2-D. Ihanaa! Rakastan Damon Albarnin ääntä, joten ratkaisu pitää vierailijat minimissä ja antaa 2-D:n käytännössä laulaa koko levy läpi, on täydellinen. Edelliseen, läpi pakattuun ja vierailijoita pursuavaan albumiin verrattuna The Now Now on simppeli, kevyt, kaunis ja herkkä. Vähemmän räp ja enemmän pop. Esimerkiksi Humility ei ole vain ihana kesäbiisi, vaan jotenkin juuri se Gorillaz, mikä minuun tekee aina vaikutuksen.

Minusta Gorillaz on parhaimmillaan sellaisena vähän herkkänä ja melodisena, runsaasti Albarnin vähän utuisesti laulettuja melodioita sisältävänä. Pikkuisen laiskasti tanssittavana ja jammailevana. Olennaista on myös paksupaksu basso, joku pieni räppiosio ja joku pieni soul – siinäpä se. Tässä mielessä The Now Now hipoo täydellisyyttä. Erityisesti levyn alkupuolisko on upeaa, minulle klassista Gorillaz-tykitystä – kuuntele vaikka ihana tanssibiisi TranzHollywood (Snoop Doggin vierailu) tai Kansas, missä Albarnin laulu duetoi aivan super viehättävästi basson kanssa! Ekan puolen päättävä Idaho taas on täydellinen Albarn-herkistely. Toisella puoliskolla minun suosikkibiisi on varmaankin kaunis Magic City, levyn useista tunnelmapop-kappaleista ehkä ihanin.

Tämän levyn jälkeen Humanz alkaa tuntua minulle vähän välilevyltä. The Now Now vain vie minut niin vahvasti sen Gorillazin seuraan, josta vaikka upeimmalla Plastic Beachillä tai klassisella debyytillä olen nauttinut.

 

2 Comments

  1. Hyvä arvostelu. Humanz oli suuri pettymys mutta onneksi tämä uusi levy pelasti vähän tilannetta. Demon Days silti yhä ylivoimainen ykkönen, onneksi julkaisivat vinyylin uudestaan että sai hyllyyn.

    1. Kiitti :) Ja kiitos kommentista! Luulen, että Humanz jää yhtyeen fanien mielissä sellaiseksi välilevyksi. Vaikka levy onkin ammattitaitoisesti ja laadukkaasti toteutettu, kadotti Gorillaz silli minusta liian vahvasti oman äänensä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s