Walesiläinen Trampolene tekee kyllä aivan ihastuttavan kikkailematonta ja hyvällä tavalla helppoa kitarapoppia. Perinteisellä tavalla melodista, helposti laulettavaa ja kuunneltavaa. Somaa, tavanomaistakin. Oikeastaan juuri sellaista, mitä minun mielestäni tehdään nykyään aivan liian vähän.

Tämän yhtyeen uuden kappaleen viehättävyys piilee rohkeudessa tehdä isoa ja vähän siirappista kädenjälkeä. Pieni särmänhiukkanen ja rokkikitarat pelastavat biisin imelyyden vuotamasta ihan totaalisen yli. Oasiksen kokoisista jousista myös plussaa. Kokonaisuudessaan viehättävä kuin mikä!

Tuosta sinkun kannesta ja sen viittauksista en nyt sano mitään.