Voi millenium

Millaisia musiikkimuistoja sinulle tulee mieleen sanasta millenium?

Minulle tulee Kemopetrol ja Laura Närhen punaiset nahkahousut. Eli toisin sanoen: Millenium, sinua ei ole ikävä.

Olin vuosituhannen vaihtuessa 17-vuotias ja löytänyt brittipopin vasta muutama vuosi aiemmin. Siksi olikin kamalaa seurata, miten brittipopin viimeisetkin soinnut hiljenivät ja aikamme hienoin ilmiö ja elämäntyyli siirtyi valtavirrasta marginaaliin. Siinä vaiheessa, kun olin vihdoin täysi-ikäinen ja tervetullut rokkikeikoille, niitä just oikeita keikkoja ei enää oikein ollut. Varsinkaan Lapissa.

Vuosituhannen vaihde – ja pari kolme vuotta siinä ympärillä – oli brittipopparille melko raskasta ja yksinäistä aikaa. Onneksi vuoteen 2002 tultaessa saimme jo ensimmäisen britpop revivalin, kiitos The Libertinesin ja kumppaneiden.

Mitä musiikkimuistoja brittipoppari sitten vuodesta 2000 voisi vaalia? Tässä siirtymä- ja välivaiheen olennaisimmat levyt. Kun tätä listaa katsoo, todella huomaa, miten överistä ja itsevarmasta brittipopista siirryttiin vähän herkemmän, tunteikkaamman ja melankolisemman kitarapop-ihanteen äärelle.

Come InsideFearless. Kotimaisen brittipop-ylpeyden toinen albumi on debyyttiä herkempi ja maalailevampi levy. Istuu hyvin ajankuvaan ja brittipopin jälkeiseen maisemaan. Elämäni kuunnelluimpia albumeita, löytyy Spotifysta.

Idlewild100 Broken Windows. Skottiyhtyeen toinen täyspitkä levy ja helpot viisi tähteä. Tällä levyllä Idlewild muutti tekemistään punkista vähän enemmän lyyrisen kitarapopin suuntaan. Laulunkirjoituksellisesti tajunnanräjäyttävä albumi

Richard AshcroftAlone With Everybody. Parhaita keulahahmojen soololevyjä ikinä. Levyn rakkaudellinen, orkestraalinen, syvällinen ja tunteikas tunnelma sopivat ajan kitarapopkäsitykseen hienosti.

EmbraceDrawn From Memory. Brittirokkareiden toinen albumi ja milleniumin brittipopein asia. Embrace kärsi valtavasti siitä, että hurmos brittipopin ympärillä hiipui juuri, kun he saivat hommansa käyntiin. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen siitä, että yhtye halusi olla olemassa ja uskalsi tehdä brittipoppiaan, vaikka ketään ei enää kiinnostanut. Balsamia haavoille.

Badly Drawn BoyThe Hour Of Bewilderbeast. Post-britpop -klassikko ja hieno esimerkki lempeästä ja herkästä vastareaktiosta brittipopin hedonismille ja överiydelle.

ColdplayParachutes. Katso edellinen. Suuri pieni levy, tätä Coldplayta rakastin.

OasisStanding On The Shoulder Of The Giants plus Familiar to Millions. Oasis 2.0 eli ehkä konkreettisin merkki siitä, että brittipop todella oli tehty ja eletty. Siltikin: Typeriä ne, jotka tässä vaiheessa hylkäsivät Oasiksen.

DovesLost Souls. Jälleen kerran hieno post-britpop-teos. Musiikillisesti brittipoppia huomattavasti kunnianhimoisempaa, musikaalisempaa ja monipuolisempaa tekemistä. Monen hienon Manchester-ominaisuuden sekametelisoppa.

Artikkelikuva: Unsplash, Anna Pascale.

2 Comments

  1. Toisaalta brittiläisessä popmusassa tapahtui noihin aikoihin myös kiitettävää eteenpäin katsomista. Kyllä minusta Kid A ja XTRMNTR kuuluvat edelleen helposti kuluvan vuosituhannen avainlevyihin ja ovat ilman muuta millenniumin ajankuvaa kiinnostavimmasta päästä. Coldplay ja muut kaltaisensa eivät kiinnostaneet silloin ja vieläkin vähemmän nykyään. BDB:n Bewilderbeast ei puolestaan itselleni assosioidu edellä mainittuihin, vaan on enemmänkin ihan omillaan toimeen tuleva mestariteos. Muuten, jos yksittäistä vuoden 2000 perinteisen brittipopeinta biisiä haetaan, niin Shackin Oscar voisi olla hyvä ehdokas.

    1. Hei! Kiitos fiksusta kommentista!

      T’ämän tekstin tarkoitus ei ollut kertoa, että brittiläisessä popmusiikissa ei tapahtunut eteenpäin katsomista, tai että joku taantuma olisi tapahtunut. Tai että nämä olisi vuoden 2000 ainoat ”hyvät levyt”. Halusin kertoa, että nämä ovat ne levyt, jotka itse 17-vuotiaana brittipopparina tunsin omakseni aikana, jolloin brittipop ei ollut enää ilmiö, skene, valtavirta, vaan kuollut. Ja toisaalta aikana, jolloin ”uusi brittipop” eli jonkinlainen brittipopin/kitarapopin paluu ja uusi valtavirtaistuminen ei ollut vielä alkanut. Olisin kyllä voinut korostaa tekstissä, että ”tämä brittipoppari”, koska onhan se tosiaan niin, että joku brittipoppari saattoi vuonna 2000 ilmestyneitä levyistä kokea omakseen Kid A:n, XTRMNTR:in, jonkun Placebon, The White Stripesin tai mitä vain.

      Varmaan minun pointti oli tavallaan myös kertoa, että en ollut mikään eteenpäin katsova musiikinkuuntelija, vaan brittipoppari, joka olisi halunnut kuulla sitä lisää. Nämä levyt jotenkin helpottivat sitä harmitusta, että brittipop suurena ja näkyvänä ilmiönä oli hiipunut.

      En ole koskaan oikein kuunnellut Radioheadia Bendsiä ja OK Computeria lukuunottamatta, enkä pidä sitä oikeastaan edes brittipoppina. Enkä varsinkaan Kid A -levyä. Siksi se ei ole ollut mulle se levy, jonka olisin vuonna 2000 ”valinnut” brittipoppailuni ääninauhaksi. Kyse on jostain sellaisesta alternativesta tai vaihtoehtoisuudesta, joka ei ole minuun koskaan tehnyt vaikutusta. Kid A on varmasti hieno levy ja hyvä ajankuva, mutta ei kuulu niihin levyihin, jotka oisin brittipopparina ottanut omakseni vuonna 2000. Radiohead ei vaan ole koskaan ollut minun juttu. Eli siksi se ei kuulu tähän minun tekstiin.

      BDB:n Bewilderbeast assosioutuu mulla tuohon aikaan ja siihen fiilikseen, että koen kuuntelemani kitaramusiikin olleen tuolloin herkempää ja kauniimpaa kuin brittipopin aikana. Olet varmasti oikeassa siinä, ettei sillä ole mitään tekemistä minkään kanssa. Ehkä tulin liikaa yhdistäneeksi sen muihin ja osaksi jotain tiettyä ja yhteneväistä virtausta. Koen vain itse sen osaksi aikaa, jolloin kuuntelin/oli tarjolla paljon pehmeämpää ja himmailevampaa kitaramusiikkia kahden aika ronskin kitararock-vaiheeni välissä. Ja sillä tavalla hahmotan, että tuossa vuosituhannen vaihteen ympärillä tehtiin paljon herkkää, tunteikasta, heleää yms. kitarapoppia. Mutta todellakin, sehän on vain yksi totuus, yksi ”alahaara” ja yksi pieni ajankuvamahdollisuus isossa kuvassa.

      Eli taisin yleistää vähän liikaa :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s