Voi millenium

Millaisia musiikkimuistoja sinulle tulee mieleen sanasta millenium?

Minulle tulee Kemopetrol ja Laura Närhen punaiset nahkahousut. Eli toisin sanoen: Millenium, sinua ei ole ikävä.

Olin vuosituhannen vaihtuessa 17-vuotias ja löytänyt brittipopin vasta muutama vuosi aiemmin. Siksi olikin kamalaa seurata, miten brittipopin viimeisetkin soinnut hiljenivät ja aikamme hienoin ilmiö ja elämäntyyli siirtyi valtavirrasta marginaaliin. Siinä vaiheessa, kun olin vihdoin täysi-ikäinen ja tervetullut rokkikeikoille, niitä just oikeita keikkoja ei enää oikein ollut. Varsinkaan Lapissa.

Vuosituhannen vaihde – ja pari kolme vuotta siinä ympärillä – oli brittipopparille melko raskasta ja yksinäistä aikaa. Onneksi vuoteen 2002 tultaessa saimme jo ensimmäisen britpop revivalin, kiitos The Libertinesin ja kumppaneiden.

Mitä musiikkimuistoja brittipoppari sitten vuodesta 2000 voisi vaalia? Tässä siirtymä- ja välivaiheen olennaisimmat levyt. Kun tätä listaa katsoo, todella huomaa, miten överistä ja itsevarmasta brittipopista siirryttiin vähän herkemmän, tunteikkaamman ja melankolisemman kitarapop-ihanteen äärelle.

Come InsideFearless. Kotimaisen brittipop-ylpeyden toinen albumi on debyyttiä herkempi ja maalailevampi levy. Istuu hyvin ajankuvaan ja brittipopin jälkeiseen maisemaan. Elämäni kuunnelluimpia albumeita, löytyy Spotifysta.

Idlewild100 Broken Windows. Skottiyhtyeen toinen täyspitkä levy ja helpot viisi tähteä. Tällä levyllä Idlewild muutti tekemistään punkista vähän enemmän lyyrisen kitarapopin suuntaan. Laulunkirjoituksellisesti tajunnanräjäyttävä albumi

Richard AshcroftAlone With Everybody. Parhaita keulahahmojen soololevyjä ikinä. Levyn rakkaudellinen, orkestraalinen, syvällinen ja tunteikas tunnelma sopivat ajan kitarapopkäsitykseen hienosti.

EmbraceDrawn From Memory. Brittirokkareiden toinen albumi ja milleniumin brittipopein asia. Embrace kärsi valtavasti siitä, että hurmos brittipopin ympärillä hiipui juuri, kun he saivat hommansa käyntiin. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen siitä, että yhtye halusi olla olemassa ja uskalsi tehdä brittipoppiaan, vaikka ketään ei enää kiinnostanut. Balsamia haavoille.

Badly Drawn BoyThe Hour Of Bewilderbeast. Post-britpop -klassikko ja hieno esimerkki lempeästä ja herkästä vastareaktiosta brittipopin hedonismille ja överiydelle.

ColdplayParachutes. Katso edellinen. Suuri pieni levy, tätä Coldplayta rakastin.

OasisStanding On The Shoulder Of The Giants plus Familiar to Millions. Oasis 2.0 eli ehkä konkreettisin merkki siitä, että brittipop todella oli tehty ja eletty. Siltikin: Typeriä ne, jotka tässä vaiheessa hylkäsivät Oasiksen.

DovesLost Souls. Jälleen kerran hieno post-britpop-teos. Musiikillisesti brittipoppia huomattavasti kunnianhimoisempaa, musikaalisempaa ja monipuolisempaa tekemistä. Monen hienon Manchester-ominaisuuden sekametelisoppa.

Kuva: Unsplash, Anna Pascale.

4 Vastausta

  1. Nimetön

    Toisaalta brittiläisessä popmusassa tapahtui noihin aikoihin myös kiitettävää eteenpäin katsomista. Kyllä minusta Kid A ja XTRMNTR kuuluvat edelleen helposti kuluvan vuosituhannen avainlevyihin ja ovat ilman muuta millenniumin ajankuvaa kiinnostavimmasta päästä. Coldplay ja muut kaltaisensa eivät kiinnostaneet silloin ja vieläkin vähemmän nykyään. BDB:n Bewilderbeast ei puolestaan itselleni assosioidu edellä mainittuihin, vaan on enemmänkin ihan omillaan toimeen tuleva mestariteos. Muuten, jos yksittäistä vuoden 2000 perinteisen brittipopeinta biisiä haetaan, niin Shackin Oscar voisi olla hyvä ehdokas.

  2. Hal-Jo

    Sandstorm, Freestyler, Join Me! Noin muutoin millenium taisi olla jonkinlaista välivaihetta poptrendien kiertokulussa. Britpop ja eurodance hiipuivat, 00-luvun indierockbuumi odotti vielä hetken itseään, kuten myös jäyhästi tuuttaavan suomihevin nousu. Joo, ei ole ollut erityisen ikävä milleniumia.

    Milleniumin brittipopeista mulle tulee ekana mieleen Mansunin Little Kix. Singlebiisit oli aika 90-lukulaista ilmaisua Verven Urban Hymnsin hengessä, ja Paul Draperin äänestä britpop-pisteiden keruu jää kaikkein vähiten kiinni. Mutta ehkä aika oli ajanut vähän ohi tällaisesta, ja mahtoiko se albumikaan kokonaisuutena olla niin kummoinen. Ei ole tainnut juuri soittimessa käydä milleniumin jälkeen.

    Mielenkiintoista, Badly Drawn Boyta en ole itsekään mieltänyt britpop-johdannaiseksi asiaksi, mutta postauksessa mainituista levyistä oon kuunnellut sitä varmasti eniten. Ehkä mielikuvani brittipopista sisältää enemmän koherenttiutta kuin sinne tänne sinkoileva BDB-debyytti – jossa toki kuuluu myös brittirockin historian vaikutusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s