HEY LYLA!Viisi kertaa vuoden 2019 albumi
Vuosi 2018 on ollut hyvä vuosi tällaiselle kitarapopista ja brittipop-vaikutteista innostuvalle. Palaan noihin vuoden kohokohtiin vielä ennen vuoden vaihtumista.
En ole vielä kovin hyvin selvillä ensi vuoden musiikillisista tapauksista, minua saa sellaisilla sivistää! Muutaman kovasti kiinnostavan julkaisun tiedän minua kuitenkin ensi vuonna odottavan.
Yksi: Ian Brown – Ripples
Jumalhahmo Ian Brown julkaisee vihdoin uuden soololevyn. Helmikuussa ilmestyvästä Ripples-albumista tulee ensi vuoden tapaus! Brown on hahmo ja legenda, idoli, johon monen meistä olemisen ja musiikin kuuntelemisen tapa palautuu. Siksi kaikki, mitä Ian Brown tekee, on jollain tavalla merkityksellistä.
On ollut kuitenkin kiva huomata, että Brownin paluusingle First World Problems on toiminut hienosti ihan ilman legendalisääkin, ihan vain musiikkina, onnistuneena kappaleena. Lyö The Stone Rosesin paluukappaleet mennen tullen. Tällä videolla kivaa on tietty tuo F.E.A.R-kappaleen videosta muistuttava lowrider.
Kaksi: RAT BOY – INTERNATIONALLY UNKNOWN
RAT BOY on yksi niistä harvoista uusista artisteista, joita rakastan sillä tavalla ihanan omistautuneesti. Joskus tuntuu, että tuollaisia uusia rakkausartisteja ja -yhtyeitä on nykyään ihan mahdoton löytää. Nuorukaisen debyttilevystä on tullut levyhyllyni luottoalbumi, joten selvää on, että kakkoslevy on odotettu. Ilmestyy 25.1.
Kolme: Steve Mason – About the Light
Skottiartisti Masonin neljäs soololevy ilmesyy 18. tammikuuta. Mason on suuri muusikko- ja tyyli-idolini, rakastan miehen musikaalisuutta ja artistiutta! Jokainen Masonin julkaisuista on ollut jollain tapaa erityinen, joten odotan tämän uuden levyn ilmestymistä aivan erityisen luottavaisin mielin.
Neljä: Plastic Mermaids
Aiemmin vain ep-mittaisia julkaisuja julkaisseelta Plastic Mermaidsilta on huhujen mukaan tulossa ensi vuonna ulos ensimmäinen kokopitkä. En tiedä yhtyeestä juuri mitään muuta kuin sen, että se tulee Isle of Wightilta, on viisihenkinen ja että yhtyeen sielun muodostaa kotistudiossa häärivät veljekset.
Mutta oikeastaan tämä yksi biisi riittää herättämään mielenkiinnon ja kutkuttavat odotukset – vuoden 2018 parhaita kappaleita. Vaikka pohjimmiltani olen suoraviivaisen kitarapopin rakastaja, niin toisinaan on kiva innostua toisenlaisesta maisemasta. Tässä biisissä on mahtis MGMT-tyyppinen psykedelia ja jotain The Flaming Lips -henkistä sekoa.
Viisi: Joku muu, mikä?
Kerro mulle!
HEY LYLA! 
Sleeperin uusi levy! Loppuvuodesta My Life Story.
Ai niin! :D Samperi, miten olin jo nämä unohtanut!
Masonin levy on täälläkin korkealla odotuslistalla. Täytyy nolona myöntää, että tätä ennen fanitukseni oli jämähtänyt lähinnä Beta Bandin alkuaikoihin, mutta Stars Around My Heart herätti syksyllä. Ihan mieletön biisi!
En oikeastaan yhtään tiedä mitä kaikkea ensi vuonna on tulossa, nykyään yllätyn usein iloisesti Spotifyn uutuuskattausten äärellä. Toki tulee edelleen lueskeltua musalehtiä kirjastossa ja joskus tehtyä muistiinpanojakin, mutta jotenkin oudoksi homma on mennyt sen jälkeen, kun lopetin levyjen ostelun… Onneksi Spotifyn algoritmit tuntuvat toimivan aika hyvin, tänäkin vuonna olen löytänyt sieltä tosi kovia levyjä.
Mullakin kyllä uuden musiikin löytäminen on kovasti muuttunut! Koen olevani Spotifyn suhteen tosi jäyhä, en osaa kauheasti hyödyntää sitä uuden etsinnässä, lähinnä se palvelee tuttujen juttujen kuuntelussa silloin, kun olen liikkeellä. Uutuuskattauksia kyllä toisinaan selaan, se pitää vähän uuden syrjässä kiinni. Voisin ottaa palvelua huomattavasti enemmän haltuun! The Guardian, NME ja BBC6 on mulle ehkä niitä, mitä netissä seuraan ja sillai yritän pysyä mukana maailman menossa. Sitte tietty Facebook.