Mitä levyjä toivoisin vuodelta 2019

Tänä vuonna ilmestyy monta odotettua albumia. Tulossa on levyt anakin seuraavilta: Ian Brown, Sleeper, Salad, Steve Mason, Sleaford Mods, My Life Story ja RAT BOY.

Noiden lisäksi olisi kiva kuulla ainakin Jamie T:stä, jonka edellinen albumi Trick ilmestyi vuonna 2016. Tuon jälkeen Jamie T on ollut mukana tekemässä Miles Kanen uutta Coup de Grace -albumia.

Olen tykännyt miehen viimeisistä tekemisistä ihan hurjasti – luottoartisteja siis. Tulispa uutta materiaalia pian!

Myös SULKia olen kovasti kaivannut. Shoegaze- ja psykedelisvaikutteista brittipoppia tekevä yhtye julkaisi No Illusions -levyn keväällä 2016 ja debyyttinsä kolme vuotta aiemmin. Toivottavasti yhtye ei ole kadonnut kokonaan, vaan palaa uuden tuotannon kera pian, kamala ikävä! Tällaisia huikeita uusia brittipopahtavia yhtyeitä ei todellakaan ole vara menettää.

Tänä vuonna uuden albumin kanssa paluun tekee jo lopettaneista brittipopyhtyeistä Sleeper,  Salad ja My Life Stroy. Mieti, miten huikeaa olisi jos noiden seuraksi saatais vielä uusi levy Shed Seveniltä!

Yorkilaiset julkaisivat toooooooodella hyvän paluulevyn (Instant Pleasures) vuonna 2017. Nyt vain toivotaan, että levyn saama lämmin ja kiitelty vastaanotto olisi innostanut yhtyeen biisinkirjoitusmaratoniin. Maailmassa ei ole koskaan liikaa Shed Seveniä.

Tiedätte, että Courteeners on minun elämän merkkiyhtyeitä. Yhtye julkaisi studioalbumin viimeksi vuonna 2016, eli ainakin teoriassa uuden levyn aika voisi olla tänä vuonna. Voi kuitenkin olla, etteivät manchesteriläiset ehdi miettiä kokonaista uutta albumia valmiiksi. Yhtyeellä kun on ollut St. Jude -debyytin juhlavuosihässäköitä ja ensi kesänä odottaa vielä biblical stadionkeikka Manchesterissä. Mutta toivotaan parasta!

Tuossa muutama yhtye tai artisti, joita kaipaan suuresti. Millaisia levytoiveita sulla on tälle vuodelle?

Kuva: Unsplash


2 Vastausta

  1. Dan Abnormal

    RIDE:n soisi jatkavan hienoa paluutaan. Weather Diaries ainakin minun korviin kokosi hyviä juttuja koko uran mitalta, toisaalta moderni ja taakse päin tuijottelematon tuottaja/tuotanto toi homman ihan tähän päivään. Tämä on toki vain oma tulkintani, mutta tuntuu kuin ekan kierroksen aikana RIDE olisi jotenkin pakonomaisesti uusiutunut levy levyltä, kipeälläkin ja aikaisempia juttuja dissaten. Erityisesti tämä näkyi hienon Carnival Of Light levyn häpäisemisenä jopa Andy Bellin taholta. Weather Diaresilla tämäkään ei ole ongelma, sekä Charm Assault että Cali henkivät tuota COL-levyn lempeää soundia, Lannoy Point ja Impermanence taas ’gazeavat upeasti. All I Want ja levyn jälkeen tulleet uudet biisit taas kuulostavat joltain RIDEn kontekstissa ihan uudelta, mikä on hieno juttu!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s