Dodgy – Staying Out For The Summer ’19

Brittiyhtye Dodgyn, tuon torvin ryhditetyn powerpop-brittipopin ja nostalgiakaikujen suurnimen kakkosalbumi ja ensimmäinen hittilevy Homegrown täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Huuuuuuuuikea albumi! Synttärin kunniaksi yhtye kiertää Britanniaa helmi- ja maaliskuussa juhlakiertuefiiliksin, albumin alsuta loppuun soittaen. Lämppärinä the one and only Babybird!

Lisäksi juhlallisuuksiin kuuluu myös tämä Staying Out For the Summer -hitin uudelleenäänitys hyväntekeväisyyshengessä.

On se vain huikea biisi! Tästä saattaa käynnistyä tässä taloudessa lopputalven suuri Dodgy-vaihe.

6 Vastausta

  1. Dan Abnormal

    Siinä kun siskon Housemartins, Smiths, Ride ja Happy Mondays levyt saivat teini-ikäisenä kiinnostumaan tällaisesta indie/kitara popista ja Sueden eka levy ja Modern Life Is Rubbish sai lopullisesti hurahtamaan brittikamaan niin en koskaan unohda kun kuulin ekan kerran Dodgya: tuolloisessa radiomaailmassa tosiaan soitettiin mitä haluttiin ja Radiomafian alkuiltaohjelmassa tuli juuri julkaistu So Let Me Go Far – single. Upea, parhaita 60-lukulaisia popjuttuja modernimpaan, raikkaaseen ja sydäntä lämmittävän lempeään ilmaisuun yhdistävä britpopklassikko jos jokin. Tuli kiire levykauppaan :)

    Koko Homegrown levy on yhtä lailla onnistunut, ei heikkoa raitaa koko levyllä, ja tämä yhdistää tollaisten keveämpien biisien kuten Staying Out for the Summer ja Melodies Haunt You joukkoon romanttisia kuvia kuten We Are Together, ja se hitaasti kytevä (no pun intended), ja isoksi, isoksi biisiksi nouseva Grassman. Parhautta, sitä Dodgy parhaimmillaan oli ja on.

  2. Dan Abnormal

    Tosiaan, se 60-luku! Blurin tapauksessa nyt ilmiselvästi ollaan siellä Kinksissä ja Small Facesissa Modern Life Is Rubbishista lähtien, mutta todella monella hienolla, ja nimenomaan leimallisesti britpop soundisella levyllä alkoivat kitarat helkkymään kumman Byrdsmäisesti. Hienoimpina esimerkkeinä Riden COL- levy, monet hetket Stone Rosesin Second Comingilla, Charlatansin Charlatans ja noin pari vuotta Homegrownin jälkeen ilmestynyt Lushin Lovelife, 500 (Shake Baby Shake) on täydellinen 60’s ja miksei nyt Dodgy- biisikin :)

    Shoegaze- ja Charlatansin ja Stone Rosesin tapauksessa tollaisesta post baggy/manchester- bändeistä tuli ja kehittyi soundillisesti jotain aikaansa hyvin kuvaavaa, kuka pidemmäksi, kuka lyhyemmäksi kestoksi. Dodgyn ei kyllä tarvinnut muuttua yhtään miksikään, näillä tuntui olevan tämä homma hallussa alusta lähtien.

    Dodgyn kuuntelemiseksi meni kyllä nyt tämä ilta.

  3. Dan Abnormal

    Voi hyvänen aika. Voi hyvänen aika sentään. Suo anteeeksi että tulen tänne kirkumaan kuin teini-ikäinen indie-diskoilija, mutta AWWWWWWW! Ei oikein ole muuutakaan paikkaa!
    Aloin juuri tarkastelemaan mitä livetarjontaa kesän Lontoon oleskelun aikana on, ja voi kyllä, Pub In The Park 2019, Bathissa, puolentoista tunnin junamatkan päässä Panddingtonilta, tarjoaisi sunnuntai-iltapäivän ratoksi Dodgyn, ja ja hyvä luoja, Bluetonesin.

    AWWWWWWW.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s