Uusia biisejä viime viikolta

Tässä muutama uusi ja relevantti kappale viime viikolta.

Johnny Marr – Armatopia

Johnny Marr on upea muusikko, mutta jostain syystä miehen soolotuotantoa on vaivannut minusta jonkinlainen laahaavuus ja tasapaksuus. Marrilla on usein tapana tehdä sellainen aika melankolinen ja hidastempoinen biisi, joka vain jatkuu ja jatkuu liki puuduttavuuteen asti, ilman kunnon koukkua tai särmää.

Viime vuonna ilmestynyt Call The Comet oli siinä mielesssä onnistunut albumi, että se tuntui Marrin tuotannoksi yllättävän monipuoliselta. Kiehtovaa musikaalisuutta. Mutta jotenkin sekin on jäänyt minulle aika merkityksettömäksi.

Nyt tuntuukin raikkaalta, että Marr on julkaissut uutena kappaleenaan tällaisen sykkivän diskobiisin. Biisissä on vähän samaa jytkettä, mitä kakkoslevyn Easy Money -junassa.

Kiva ja raikas!

Stereophonics – Chaos From The Top Down

Stereophonics ei ole minun suuria rakkauksia, ja yhtyeen ihastelu painottuukin minun osalta 90-luvun loppuun, jolloin yhtye tuntui kelpo tavalta vähän venyttää hiipuvaa brittipop-aikaa. Sittemmin olen fiilistellyt yhtyettä satunnaisesti, viimeisin hurahtaminen saattoi olla vuoden 2005 Dakota, joka oli osa Erasmus-vuottani ja Wienin indiediskoissa vietettyjä viikonloppuja. Voi olla, että bändi on kuulostanut minun korviin aina vähän liian amerikkalaiselta tai jotain.

En siis kamalasti osaa tästä biisistä sanoa muuta kuin, että ihan kiva ja sievä. Tykkään enemmän kuin odotin.

Teenage Fanclub – Everything Is Falling Apart

Tässä on varmaan kaikki, mitä Teenage Fanclubin biisissä kuuluukin olla. Nätti, soma, harmiton, raukea. Ei räjäytä Tavastiaa huhtikuussa, mutta sujahtaa helposti keikkasettiin vanhojen kappaleiden sekaan.

Edwyn Collins – Outside

Oooooooo, uutta Edwyn Collinsia! Ja kyllä, tämä skottilegendan parin minuutin rykäisy on mainio! Uusi levy Badbea ilmestyy maaliskuun lopussa, hyvä niin. Edellisestä levystä onkin jo kuusi vuotta.

2 Vastausta

  1. Dan Abnormal

    Armatopia! Hyvä Johnny!
    Viidessä sekunnissa toi Armatopia vie noin niin kuin tunnelmaltaan ysärin alkuun, aika pitkälti siihen hetkeen kun oli siskon The Smiths- albumeista edennyt Morrisseyn Viva Hateen ja Bona Dragiin, vähän vähemmän kuunneltavaa kuin Smithseissä :) ja teini-ikäisen musiikinahneet korvat ja silmät tarttuvat levyyn nimeltä Electronic. Minulle Electronic hahmottui nimenomaan Marrin kautta, New Orderia en uskoakseni tulloin ollut tietoisesti kuullut, ja Marr oli iso sankari.

    On kyse sitten tahallisesta viittaamisesta tai mistä tahansa, Armatopia on alkuun Johnnyn Bernardia muistuttavaa fraseerausta, laiskaa biittiä ja sinne tänne annosteltua kitaraa myöten aika lailla Getting Away With It ja aivan ihana biisi, Ehkä nyt vähä reippaampi kuin rela GAWI.

    Kuka ei voisi rakastaa biisiä jonka kertosäe menee:

    Nanana, nanana, nanana, nanana
    Nanana, nanana, nanana
    It’s all history
    Nanana, nanana, nanana, nanana
    Nanana, nanana, nanana

    Vaan viittaako It’s all history Electroniciin vai mihin? Vuodesta 2019 tuli just vähä parempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s