Tänä vuonna ilmestyi taas valtavasti uutta hyvää musiikkia – jopa tällaisen kapean musiikkimaun omaavan tyypin mielestä. Oma lempimusiikkini löytyy soittolistojen, radiokanavien ja kriitikoiden arvoiden ulottumattomista, joten olen ihan kamalan sokea sille, onko joku biisi jotenkin yleisesti hyvä tai huono. Kappaleen ihanuus on usein niin kovin selittämättömistä asioista kiinni.
Siksi mitään vuoden parhaat -listaa en osaa tehdä. Mutta tässä 22 kappaletta, joita on ollut aivan erityisen kiva kuunnella vuonna 2019. Lopussa vielä Spotify-lista kappaleista. Listaan pääset kuvaa klikkaamalla.
Fontaines D.C. – Liberty Belle. Vuoden huikein! Jää ikisuosiksiksi.
Fontaines D.C. – Boys in A Better Land. Vuoden toiseksi huikein!
Liam Gallagher – One of Us. Säv, san ja sov kaikki kohdillaan.
Blossoms – The Keeper. Paras Blossoms tähän mennessä. The Charlatans meets Primal Scream.
Hurula – Järnvägsbron. Synkän kaunis, koskettava ja riipaiseva.
The Big Moon – Take A Piece. Huikea tyttöbändipoppikappale indieyhtyeeltä. Salainen pahe.
Liam Gallagher – Now That I’ve Found You. Ihanan soma rallattelu. Yksinkertaisuudessaan tavallaan turha biisi, mutta lopulta kaikkea muuta.
Steve Mason – Don’t Know Where. Kaunis, koskettava.
Idlewild – All These Words. Tutun ja turvallisen kuuloinen Idlewild, heittää minut nuoruuteen. Malliesimerkki yksinkertaisuudessaan hyvästä kertosäkeen käynnistymisestä.
The Big Moon – Your Light. Huikea, jänskä, cool.
The Twang – It Feels Like (You’re Wasting My Time). Hyvä rytmi, svengi ja rullailu.
High Hazels – Slow Dancers. Kaunis kappale ja ihana tulkinta.
Temples – You’re Either On Something. Kaunis melodia ja upea sovitus. Kertsin lähtö säväyttää joka kerta.
The Spitfires – Enough is Enough. Yllärilemppari pikkubändiltä. Kuuntele myös biisistä tehty Hard Fi -remix.
Ian Brown – From Chaos To Harmony.Kappaleena ei mikään super hyvä, mutta koska on todella Ian Brown ja siksi cool, päätyi kovaan kuunteluun.
Steve Mason – America Is Your Boyfriend. Kappale, joka tallentaa hyvin Steve Masonin erinomaisuuden ja erityisyyden.
Miles Kane – Blame It On The Summertime. Soma, simppeli ja erittäin mileskane rallatus.
Noel Gallagher’s Flying Birds – Wondering Star. Keskinkertaisen Noelin kelpo John Lennon -fiilistely. Täynnä kliseitä – varmaan just siks käy mulle. Oispa vielä vähän vähemmän kaikuisa ja kumiseva.