Unohtuneita brittipop-suosikkeja: Kenickie

Unohtuneita brittipop-suosikkeja, eli tärkeitä 90-luvun brittipop-yhtyeitä valtavirran ja myyntiennätysten ulkopuolelta. Aiemmin kirjoitin Lickistä, tänään Kenickiestä.

Vuosina 1994-98 vaikuttanut Kenickie julkaisi lyhyen uransa aikana kaksi levyä: vuonna 1997 ilmestyi debyytti At The Club ja vuotta myöhemmin Get In. Erityisesti ensilevy kuuluu minun brittipop-kaanoniini.

Vaikka Kenickie ei nyt, 25 vuotta brittipop-hurmoksen jälkeen, meinaakaan mahtua suuren yleisön brittipop-mielikuviin ja muistoihin, sinne Oasiksen, Blurin, Sueden, Pulpin ja Elastican kaltaisten suurien nimien joukkoon, ei kyseessä ole kuitenkaan ihan mikään muutaman pubikeikan pikkubändi. Yhtyeen debyyttilevy ylsi ilmestyttyään listasijalle 9, top 40 -sinkkuja ilmestyi useampi. Oasis-pomo ja Creation-levy-yhtiön perustaja Alan McGee yritti saada bändiä listoilleen, mutta yhtye hylkäsi McGeen tarjouksen. Lopulta Kenickie julkaisi deyyttialbuminsa St. Etiennen Bob Stanleyn ja  Pete Wiggsin EMIDisc-levy-yhtiölle.

Jos mietitään brittipopin musiikillista karttaa, sijoittuu Kenickien pop-punk jonnekin Sleeperin ja Elastican läheisyyteen. Minun korviini yhtye soi Elastricaa popimpana, mutta toisaalta paikoin Sleeperiä raaempana. Välillä tulkinta muistuttaa brittiduo Shampoota. Lyriikoiden maisemassa on paljon samaa kuin Sleeperillä: nuoruutta, juhlia ja pussailua. Ajankuvaa sekin.

At The Club on hurja ja hengästyttävä 14 kappaleen albumikokonaisuus. Liki jokaisessa biisissä on koukkua ja hurmaavuuttaa, tykkään levystä todella! Lempikappaleitani ovat tietysti suurimmat hitit ja brittipop-klassikot In Your Car ja Punka. Myös Millionare Sweeper, Come out 2 Nite, Elasticasta muistuttava Spies sekä rauhaisa päätösraita Acetone hienoine jousisovituksineen ovat minun suosikkeja.

Kenickie ei ehkä tehnyt pitkää uraa tai ollut kansainvälisesti menestynyt vientituote, mutta yhtye kuuluu ehdottomasti aikakautta määrittävien bändien joukkoon. Se on yksi niistä kulttimainetta nauttivista lyhyen, mutta intensiivisen uran tehneistä brittipop-kauden yhtyeistä, jotka muistuttavat aikakauden sähäkästä, ohimenevästä, hedonistisesta ja musiikillisesti yltäkylläisestä luonteesta. Yhtyeen värikäs ja raikas pop-punk laajentaa käsitystä brittipopista ja muistuttaa siitä, miten monenlaisia kitaramusiikin ilmentymiä brittipop-kattotermin, tietyn aikakauden ja sen ajan hengen alle mahtuu.

Kenickie kannattaa ehdottonasti fiilistellä YouTubesta löytyvillä live-taltioinneilla. Autenttinen ysärimiljöö saa yhtyeen kuulostamaan entistä mainiommalta.

Yhtyeen laulaja Lauren Laverne on tehnyt sittemmin hienon uran televisiotöissä ja radio-dj:nä. Laverne sanoi muutaman vuoden takaisessa haastattelussa brittipopin olleen mahtavaa ja hauskaa, mutta hänen mielestään musiikki vain on nykyään hurjan paljon parempaa. Laverne viittasi tällä nykyisen digiajan musiikilliseen monipuolisuuteen. Enää yhtä saarivaltiota tuskin saisi seisomaan vain kitaramusiikin taakse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s