Levy: DMA’S – Live at Brixton

Tämän hetken lempiyhtyeeni ja paras ystäväni DMA’S julkaisi maaliskuun alussa livelevyn reilun vuoden takaiselta Lontoon Brixton Academyn keikaltaan. Keikka ehti olla juuri ennen koronarajoituksia ja on yhtyeen laulajan Tommyn mukaan bändin paras tähän mennessä. Ja kyllä, jos keikan tallentava live-levy on näin mahtis, on itse keikka ollut aivan varmasti hurjan hieno.

Tykkään keikan settilistasta, vaikka muutama oma suosikkini (esim. Emily Whyte) ei biisien joukossa olekaan. Keikka on kivasti koostettu kattaus yhtyeen uran eri vaiheista ja musiikillisista puolista. On alkuajan ja debyyttilevyn aikaista lädi-brittipoppia (keikan alku ja encore), on kakkoslevyn eteerisempää ja herkempää pop-käsitystä (In The Air, The End) ja on viime keväänä julkaistun The Glow -albumin uusia kappaleita ja musiikillista monipuolisuutta (Silver, The Glow, Hello Girlfriend, Life Is A Game Of Changing). Erityisen hienoa on kuulla, miten upeasti yhtyeen popeimmat kappaleet ja vaikkapa tanssibiisi Life is A Game of Changing kääntyvät bändikielelle ja miten upealta ne kuulostavat livesovituksina.

Omia susoikkihetkiäni levyllä on avausraita, ensimmäisellä ep:llä julkaistu Feels Like 37, joka on ensimmäinen DMA’S-kappale, jonka koskaan kuulin – ja jonka myötä sitten myös rakastuin yhtyeeseen. Mahtava lädi-brittipop -larppi! Tykkään myös siitä, miten hyvin uusi biisi Hello Girlfriend istuu kolmen keikkaa avaavan vanhan kappaleen perään ja miten kauniilta herkkä In The Air kuulostaa. Ja niin kuin hyvän keikan kuuluukin, myös tämä yllättää: pari itselleni lähtökohtaisesti vähän epäkiinnostavalta tuntunutta biisivalintaa Tape Deck Sick ja Play It Out päätyy kuulostamaan super hyvältä ja kiinnostavalta.

Vaikka minulle onkin ollut jo pidempään selvää, että DMA’S on hieno livebändi (esim. yhtyeen akustinen MTV Unplugged -livekeikka ja -levy ovat upeita), värisyttää yhtyeen timanttinen soitto ja vokalisti Tommy O’Dellin totaalisen upea laulu yhä vain. Keikalla on hyvä musiikillinen meno, tunnelman viimeistelee tietenkin yleisö, joka brittiyleisölle tyypilliseen tapaan hoilottaa mukana biisien avainkohdat ja yhteislaulukoukut. Tuntuu kuin jalkapallokatsomossa olisi.

Keikan ja kolmen kappaleen encoren päättää yhtyeen debyytti-ep:llä ilmestynyt Your Low , jota bändi ei ole soittanut sitten vuoden 2016. Kappale heittää ainakin minut suoraan seitsemän vuoden takaiseen kutkuttavaan onneen ja innostukseen siitä, kun on löytänyt uuden suosikkiyhtyeen ja bändin, joka kuulostaa just omalta.

Mutta josta ei ehkä ihan vielä uskaltanut toivoa ja odottaa uutta parasta ystävää ja loppuelämän kestävää rakkautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s