Jotain uutta: Afflecks Palace

”The best band in Manchester 2021” otsikoi James Hargreaves Afflecks Palace -yhtyeen laulajan kanssa tehdyn haastattelun YouTubeen. Aika paljon sanottu, etenkin kun your new favourite band Pastel tulee myös Manchesteristä.

Mutta kyllä Afflecks Palace kiintoisa on ja taas yksi merkki siitä, että alkuperäisyydelle, brittiläiselle kitaraindiemenneisyydelle ja omalle visiolleen omistautuneita, trendeistä piittaamattomia kitaraindiebändejä putkahtelee (taas) esiin. Ja tietty niemnomaan Manchesteristä.

Kuten Pastel, myös Afflecks Palace (joka on muuten nimetty manchesteriläisen hmmm ostospaikan mukaan ja jonka levy-yhtiö on nimeltään The Spirit of Spike Island) kunnioittaa tekemisissään Manchesterin erityistä musiikillista historiaa. Ei siis ihme, että yhtyeen yhteydessä puhutaan Nu Madchesteristä. Esimerkiksi vuonna 2020 ilmestynyt Ripley Jean soi ilmiselvästi The Stone Rosesia fiilistellen. Myös joissain kommenteissa esiin nousseet viittaukset birminghamiläiseen The Twangiin ovat minusta aika osuvia.

Pasteliin verrattuna Afflecs Palacen Manchester-soundit ja -kliseet ovat kuitenkin hienovaraisempia ja muuhun sekoittuneempia. Kuvasto on musiikillisesti vähän monipuolisempaa, vaikka vibat ovatkin monin paikoin early 90s. Itse tykkään Ripley Jeanin lisäksi kesällä julkaistun Carpe Diemin tarttuvasta kertsistä ja mainioista kitaroista sekä This City Is Burnin -kappaleen psykedeliasta. Vanhempiin kappaleisiin kuuluva kesäbiisimäinen Pink Skies on suloisen heleä ja raikas.

Spotifysta löytyy bändiltä useampi kappale, albumi imestyy ilmeisesti vielä vuoden 2021 puolella.