Manchesteriläisyhtye ja 14 vuotta myöhemmin julkaistu kakkoslevy.
Synttärit o ou.
Luojalle kiitos Blurin debyytin floppaamisesta.
Britpop was the most vital, fun, exuberant, bright and universally creative era you can ever imagine. It was fucking emotional. Viime päivien perusteella on kyllä taas todettava, että myös hän täällä on ihan fucking emotional. Ei siis mikään ihme, että tullaan niin hyvin toimeen, brittipoppi ja minä. Kuva räpsäisy Uncut- ja NME-lehtien Britpop-erikoisnumerosta vuodelta 2005, Steve Sutherlandin artikkelista.
Jos jotain haluaisin näin bloggarina saada aikaan, niin ehkä yhden sellaisen ihailevan, palolla kirjoitetun ja arvokkaan tekstin manchesteriläisestä Dovesista. Mutta koska näistä isoimmista rakkaustapauksista kirjoittaminen on niin hiton vaikeaa, ei tämä teksti nyt vielä ole sellainen. Mutta koska on vuoden ensimmäinen perjantai, on minusta hyvä aika kirjoittaa hurmoksesta. Ja juuri siihen tämä Dovesin Walk In Fire liittyy. Kyseessä on nimittäin mielestäni hurmosbiiseistä hienoin. En…
Templesin helmikuinen debyytti lienee täällä yksi tulevan vuoden odotetuimmista.
Hyvää joulua!
Uuden Jake Buggin sijaan stereoissa soi sama vanha virsi. Girl, you’ve been forgetting
just how special you really are.
Lienee aika palkita vuoden parhaita juttuja.
Vuosi 2013 on ollu australialaisen Jagwar Man vuosi. Kesäkuussa ilmestynyt debyyttialbumi Howlin’ sekä kesän festarikeikat Euroopassa ja Isossa-Britanniassa synnyttivät ison kuhinan ja paljon hehkutusta, mm. Fred Perry Subculture -sivulla, Noel Gallagherin puheissa ja Jussin blogissakin. Itse tartuin albumiin aluksi vähän kainostellen ja epäillen, lähinnä vain tästä Man I Need -kappaleesta innostuen. Tämä tietysti harmittaa nyt, kun vihdoin voidaan puhua suurista tunteista. Mutta hitto, onneksi…
Huippuhyvä viihde.
Kun torstai onkin perjantai – hyvää viikonloppua!
Manic Street Preachersin viimeisin video terävöittää yhtyeen uusimman levyn maailman. Kuva: Alex Lake.
Kotimainen Velvert julkaisee kokopitkän je heittää levyjulkkarikeikan.