”You should probably lose some weight ’cause we can’t see your bones” – Lily Allen
Olen ollut viime aikoina ajatuksellisesti niin kiireinen, että useimmilla elämän osa-alueilla resursseja on riittänyt ainoastaan itsestäänselvyyksien ajatteluun. Niin kuin vaikka Oasiksen erinomaisuuden. Ja (What´s the Story) Morning Glory? -albumin avaavan Hello-kappaleen. Mutta eipä se oikeastaan haittaa. Sillä: vaikka kappaleen hienous onkin itsestään selvää, vaikka sen käsittämättömän taikuuden tietää, ei sitä voi olla kuulematta ja tuntematta aina uudelleen. Kappaleen alku – erityisesti ne hetken jälkeen soimaan…
Siinä samassa, kun kalenterissa alkoi juosta marraskuu, tuli väsyminen.
Jokainen Grace on laulun arvoinen!
The View huomenna Helsingissä – onni!
Ihastelussa yhtye, joka ”take their influences from the 60’s and their attitude & swagger from the 90’s!”
Elastica – kun hiljaisuudella on väliä.
Kokoelma kitarapoppia, joka elää ikuisesti?
And if we can then we must. Hold our heads up, learn to trust.
Do you remember the first time?
En harrasta levyarvosteluja, mutta muutaman tunne- ja kuuntelukokemuksen toki saatan jakaa.
Kuva: Alex Lake
Sueden uusi vinyyliboksi. Toiset tykkää, toiset ei.
Lauantaina: Oasis, Gazellet, The New Tigers ja Jake Bugg.
Muistatko Viva Brother -yhtyeen? Thieves on vähän sinne päin.
You fry and melt, I love the scene