Levy: Hurula – Jehova

Ruotsalainen Hurula julkaisi lokakuun loppupuolella neljänne levynsä, Jehova nimeltään. Levy on vuoden parhaita albumeita, minkä lisäksi siitä on tullut oma Hurula-suosikkini, vuoden 2014 Vi är människorna våra föräldrar varnade oss för -debyytin rinnalle.

Jehova on Hurulan neljäs levy. Vaikka levy paikoin onkin ainakin paria suhteellisen synkkää edeltäjäänsä popimpi, kevyempi ja positiivsempi, mitään radikaalisti erilaista se ei kuitenkaan tarjoa. Esimerkiksi sinkkubiisi Tro på er ruin on todella klassinen Hurula-kappale.

Kokonaisuus kuulostaa ehdottomasti tutulta – artisti tuntuu oman upean juttunsa ja tekemisen tavan löytäneen, tarvetta millekään uudelle ei minun mielestä ole.

Edelliseen Klass-levy verrattuna Jehova soi omiin korviini biisien suhteen tasaisempana. Klassilla erottui muutama huippu hyvä biisi, mutta muu levy jäi jotenkin vaisummaksi. Jehovalla sen sijaan jokainen biisi tuntuu hitiltä ja omalla tavallaan todella hyvältä. Hurulan tuotannon parhaimmistoon menee heittäen useampi kappale, anakin avausraita ja jotenkin Hurulaksi kovin pop ja uudella tavalla punk Vårldcentralen (mahtava!), nimibiisi Jehova (rakastan kertsin lyriikoita), ehkä melkein Hurulan paras biisi Änglar (sydäntäsärkevän ihana ja simppeli, pienisuuri pop-kappale), tarttuva Sjuk Av Kärlek sekä päätösraita Ikväl, ikväll.

Hurulalla on taito säväyttää jokaisella levyllä. Vaikka tekemisen tapa pysyy suhteellisen muuttumattomana, Hurula-tunnusmerkkejä kierrättävänä, onnistuu jokaiselle levylle tallentumaan oma taikansa ja erityistunnelmansa. Tekeminen jalostuu, mutta pysyy silti autenttisena.

Artistilla on punk-tausta ja sieltä tekemisessä toki on vaikutteita. Itse kuuntelen Hurulaa popparin korvin ja viehätyn melodioista, kertosäkeistä, raastavista lyriikoista ja melankoliasta.

Jehova tuntuu nyt todella erityiseltä levyltä. Sen monivivahteisuus ja upeiden biisien suuri määrä takaavat sen, ettei tämä levy helposti tyhjene ja lopeta inspiroimasta. Ehkä jopa tuleva moderni klassikko.

Jotain uutta: The Lathums

Kaipaatko kuunneltavaksesi uutta brittipop-ystävällistä musiikkia?

Tutustu The Lathumsiin!

Yhtye on julkaissut tänä vuonna kaksi ep:tä, maaliskuussa ilmestyneen Fight On -ep:n sekä lokakuussa ilmestyneen Ghosts-ep:n. Molemmat löytyvät Spotifysta ja YouTubesta.

The Lathums on ehdottomasti suosikkini tällaisista uusista, läpimurron kynnyksellä olevista, vielä aika pienistä yhtyeistä. BBC valitsi wiganilaiset Sound of 2021 -listalleen, voi siis olla, että jonkinlainen suurempi läpimurto tapahtuu ensi vuonna.

Musiikillisesti The Lathums on todella perinteikästä kitarapoppia. Brittipopparin ja noughties-nuoren korviin yhtye soi hyvällä tavalla tutulta ja turvalliselta. Aksentissa kuuluu paikallisuus – jonkinlainen brittikitarapopin tunnusmerkki sekin.

Uusin single I see Your Ghost on mainio Madnessin ja The Coralin sekoitus, All My Life puolestaan nätti balladi. Oma lempparini uudemmista kappaleista on The Smithsistä ehkä hitusen isnpiroituva Corporation Street.

Aiemmalta ep:ltä minun omia suosikkikappaleita on I Know That Much ja Fight On. Huikeita molemmat!

Soittolista: marraskuu 2020

Marraskuun soittolistalla 45 minuuttia uutta musiikkia!

Soittolista: lokakuu 2020

Hyvää marraskuuta! Lokakuun soittolistaan pääset kuvaa klikkaamalla.

Levy: Sam Shingler – Strange Security

Kuva: Heta Saukkonen

Sam Shinglerin soolodebyytti Strange Security ilmestyi kuun alussa. Levy on tyylikäs, musiikillisesti moninainen matka ja konseptialbumimaiseksi kokonaisuudeksi hahmottuva teos, josta aistii, että sen teko on ollut tekijälleen erityisen tärkeää ja merkityksellistä.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on Shinglerin pop-kuvasto viehättävän moninainen ja moneen pystyvä. Sovituksista ja Shinglerin tulkinnasta löytyy vaihtelevuutta ja luovuutta, ilmaisuvoimaa: jokainen kappale tuntuu saavan oman identiteettinsä.

Suosikkikappaleeni albumilta on edelleen Intron jälkeen paukahtava upea Fight Or Flight, joka hoitaa täydellisesti varsinaisen avausraidan virkaa. Kokonaisuudessa kappale on jotenkin kivasti ihan omanlaisensa. Toinen suursuosikkini on shoegazemäinen Big Zero. Surinainen, utuinen ja ihanan junnaava biisi, erityisesti lopun hyräily viehättää. Tykkään erityisen paljon myös Wait It Out -slovarista, simppeli pop-kappale on väritetty täydelliseksi jousilla ja viehättävällä taustalaululla. Näiden kappaleiden pop-estetiikka on minulle tutuinta ja mieluisinta.

Strange Security tuntuu hyvällä tavalla ajattomalta ja genrettömältä. Vivahteikkaasti erilaisiksi sovitettuja kappaleita yhdistää melodiantaju ja ymmärrys pop-musiikista hyvää tekevien nyanssien päälle. Useissa kappaleissa on jonkinlaista isoutta ja irrtottelua, tunnelman ja kierrosten nousua – kohoava kertosäe, ylväs loppurevittely, tasoja tuova taustalaulu tai kerroksia tekevä sähkökitara. Nyanssejä ja sävyjä biiseihin tuovat sello ja yllättävätkin kitararatkaisut, taustalauluja albumilla on käytetty runsaasti ja hurjan hienosti. Ylipäänsä biiseissä on paljon tarkkaan harkittuja musiikillisia yksityiskohtia.

Albumin musiikillinen ote on loppujen lopuksi yllättävän elektroninen, sellaisella kevyellä tavalla – tällä useista kotimaisista kitaravetoisista yhtyeistä tuttu Shingler pääsi minut yllättämään. Levy kuulostaa alusta loppuun ilmavalta ja kevyeltä, kaikuisaltakin. Rokkikitarat ovat enemmän revittelyyn ja kierrosten nostoon käytetty poikkeus kuin sääntö. Levyn kokonaistunnelma on seesteinen ja rauhallinen, albumin ainoa selkeästi sähäkämpitempoinen kappale on aiemmin singlenäkin julkaistu The Invisible Man.

B-puolen aloittava In It Together puolestaan on minulle se biisi, joka jotenkin aivan erityisen hienosti kiteyttää albumilta sen olennaisen. Raikkaasti ja kevyesti alkava pop-kappale saa vähitellen lisää kerroksia, biisi kasvaa ja kohoaa kertosäkeeseen, lopussa vielä irrotellaan hurmaavalla ja yllättävällä sähkökitaralla. Sovituksellisesti albumin tähtihetkiä.

Vaikka albumin kappaleissa on kirjoa, soi kokonaisuus silti yhtenäisenä. Intro, sitä seuraava, luukut – tai tunteet- avaava avausraita Fight Or Flight sekä jylhä, liki Champagne Supernovan kaltaiseksi teokseksi kehittyvä, mahtavat kitarat tueksi saava toiveikas päätösraita Something Good Is About To Happen kokoavat kappaleet yhtenäiseksi albumiksi, jolla on ilmiselvästi alku, keskikohta ja loppu. Levyn punaiseksi langaksi tuntuukin hahmottuvan kipeän kaunis herkkyys sekä melankolinen, mutta loppujen lopuksi toiveikas ja luottavainen tunnelma.

Sam Shinglerin levynjulkkarikeikka on tänään lauantaina Suvilahti TBA:ssa.

Hurula – Änglar

Ruotsalaisen Hurulan neljäs albumi Jehova ilmestyy 23.10. Albumilta julkaistu Änglar-single on upea, siitä tuli heti minun syksyn 2020 tunnuskappale. Änglar on Hurulaa viehättävimmillään. Melankolinen, haikea ja kaunis, melodisella kertosäkeellä kruunattu – niin kuin parhaat Hurulan biisit ovat.

(What’s the Story) Morning Glory? 25 vuotta

”I was 9 when this album came out I remember buying it on CD in Woolworths, yes that’s right, remember Woolworths! Glorious!

Why hey now?? For me it was the song that drew me in, I don’t know why it just it took my mind somewhere and the day dreams started, it still gives me the same feeling at the old age I am today!

It was a no brainer for me to cover this song as I’ve ALWAYS wanted to cover it so let’s raise a glass in celebration and have a cheers to the best album of our generation!”

– Miles Kane

Oasiksen kakkoslevy, klassikkoalbumi (What’s the Story) Morning Glory? täytti perjantaina 2.10 hurjat 25 vuotta. Minulle levy on ajankohtainen ja tärkeä ihan joka vuosi, mutta oli kiva seurata, miten albumia huomioitiin ja juhlittiin viikonlopun aikana.

Tässä muutama albumia kunnioittava juttu tutustuttavaksi:

Musiikkibloggarinakin vaikuttaneen toimittaja Visa Högmanderin teksti MTV 3:n sivuilta.

The Oasis Podcastin viimeisin jakso, vieraana legendaarinen Brian Cannon. Kaksiosaisen What’s The Story -podin toinen osa tulossa ensi viikolla.

Return To Rockfield -minidokkari

Radiokanava Radio X:n watch party:

Soittolista: Syyskuu 2020

Taas yksi kuukausi eletty loppuun. Syyskuun soittolista näyttää aika piskuiselta, sisältö kuitenkin on täyttä kultaa. Syyskuussa ilmestyi uusi New Order, Gorillaz jatkoi kiehtovien vierailijoiden kanssa (Robert Smith), brittipop-yhtye Menswear julkaisi ennen julkaisemattoman kappaleensa ja Tim Burgess uuden biisin.

Soittolistaan pääset kuvasta.

Sam Shingler – Fight or Flight

Kuva: Heta Saukkonen

Sam Shinglerin upea Fight or Flight oli minun alkusyksyn kuunnelluimpia kappaleita. Biisi on yhtä aikaa pieni ja suuri, Shinglerin antaumuksellinen ja vilpitön laulutulkinta tuo kappaleen kuuntelijan lähelle, jouset tuovat teosmaisuutta. Tällaiset herkät, mutta voimakkaat pop-kappaleet ovat minun juttu, sehän tiedetään.

Monissa kotimaisissa yhtyeissä ja kokoonpanoissa, viimeisimpänä The Lieblingsissä ja Treemerissä vaikuttanut Shingler julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa huomenna perjantaina 2.10. Tämän Fight or Flight -kappaleen lisäksi Strange Security -levyltä on julkaistu biisit In It Togehter ja The Invisible Man.

Kappaleet ovat keskenään kovasti erilaisia, ainakin sovituksellisesti ja tunnelmaltaan – Shinglerin pop-kuvasto on viehättävän moniulotteinen ja moneen taipuva. Fight Or Flightin aika klassisen pop-kauneuden lisäksi levyltä löytyy ainakin The Invisible Manin nopeatempoisuutta ja sähäkkyyttä sekä In It Togetherin raikkautta.

Kaikissa kappaleissa kuuluu melodiantaju ja ymmärrys hienojen kertsien päälle – nin kuin hyvässä pop-musiikissa pitääkin.

Grandmother Corn – Paisley Underground

Kuuntelin kesällä tiiviisti helsinkiläisen Grandmother Cornin viime talvena ilmestynyttä Don’t Look Back -albumia. Olin törmännyt yhtyeen nimeen vuosien aikana siellä täällä musiikkimediassa (yhtye on julkaissur kolme albumia ja kiertänyt kovasti ympäri Eurooppaa ja Britanniaa, ottaen haltuun etenkin Lontoon ja Manchesterin underground-piirejä), mutta en ollut yhtyettä aiemmin kuitenkaan kuunnellut. Päädyin tykkäämään albumista ja yhtyeen bluesista ja R&B:stä, pub rockista ja punkistakin vaikuttuvasta back to basics -menosta kovasti.

Noin kuukausi sitten Grandmother Corn julkaisi uuden singlen Paisley Underground. Kappale on loistava! Hyvä biisi yhdistettynä intensiiviseen ja autenttiseen, live-keikkamaiseen tunnelmaan tekee vaikutuksen. Upeasti nimetty kappale on kirjoitettu viime helmikuussa Manchesterissa keikan jälkeen ja se pääsi elokuussa pariin otteeseen soittoon myös BBC:llä.

Yhtyeen voi nähdä seuraavan kerran livenä Helsingissä Mascotissa 15.10.