Parivaljakko: The Only One I Know

Olen miettinyt viime aikoina Mark Ronsonia, kuten varmasti moni muukin. Minua ei kuitenkaan ole kiinnostanut tuottaja-muusikon viime aikojen saavutukset, vaan vuonna 2007 ilmestynyt Version-albumi. Pidän levystä edelleen paljon. Ehkä juuri siksi, että kyseessä ei ole vain cover-levy, vaan nimensä mukaisesti versio-levy. Coverit ovat kääntyneet liki toisiksi kappaleiksi ja alkuperäisartistien itsensä esittämät ei-coverit (esim. Kasabian L.S.F) uusiksi versioiksi.

Sisäänheittosinglen tavoin hurmanneen Amy Winehousen Valerien (alunperin The Zutons-yhtyeen kappale) ja Lily Allenin Kaiser Chiefs -versioinnin lisäksi suosikkini on tietty tämä muunnos The Charlatans -klassikosta. Robbie Williams goes The Charlatans goes funk-motown.

Muuten. Pian levyn äänittämisen jälkeen Robbie Williams läksi vieroitukseen, eikä päässyt esittämään kappaletta Glastonbury-festareille Ronsonin yhtyeen mukana. Niinpä lopulta The Charlatansin laulaja Tim Burgess esitti kappaleen.

Tai siis coveroi coverin, joka coveroi hänen kappalettaan. Veikeä kuvio.

3 kertaa I Heard It Through the Grapevine

Tänään on kiinnostanut versiot, coverit ja päämäärätön musiikkisurffailu.

Marvin Gayen versio I Heard It Through the Grapevine -kappaleesta lienee kaikille tuttu, onhan tuo kai noin niin kuin virallisestikin valittu kaikkien aikojen hienoimpien kappaleiden joukkoon.

Päädyin tänään jonkinlaisen mielleyhtymäketjun päätteeksi kuuntelemaan kolmea eri tulkintaa kyseisestä kappaleesta – kaikki tämän blogin ja bloggarin elämäntyylin kannalta jollain tapaa relevantteja. Kaikki ovat myös ihastuttavalla tavalla erilaisia.

Tuossa Take It Easy, Marvin -versiossa on kyse dj/tuottaja/musiikityyppi Soundhogin tuotoksesta, jossa hän yhdistelee Marvin Gayeta brittipopyhtye Mansunin varhaistuotannon Take It Easy Chicken -biisiin. Niin vangitseva ja viileä (vaikka ei kyllä niin viileä kuin tuo Mansunin alkuperäinen, joka on kyllä aivan uskomaton kappale.)!

Kaiser Chiefsin versiointi on nopeatempoinen, poppi, poikamainen, höpsö ja soma. Amy Winehousen ja Paul Wellerin tulkinta puolestaan kypsä, sielukas ja elegantti – tietenkin. Timanttinen parivaljakko.