HEY LYLA!Tennareita: Gola Harrier 50 vuotta
Posted on 2.10.2018
1999: Noel Gallagher calls Gola to request a pair of ’Harrier’ trainers for himself and ’our kid’. Bryan Robson, Middlesbrough manager at the time endorses Gola.
(ote Golan historiikistä)
Jos seuraat minua Instagramissa, tiedätkin ehkä jo, että onnittelin tovi sitten identiteettikenkäsuosikkiani ja tennarihyllyni klassikkoa, Gola Harrieria synttärin johdosta. Brittiläisen Gola-merkin lippulaivamalli Harrier nimittäin täyttää tänä vuonna huikeat 50 vuotta.
Gola Harrier on tosiaan Adidas Gazelle II-mallin ohella minulle se ultimaattisiin brittipop-tennari ja Fred Perry -pikeen ja parkan kaltainen tyylin kulmakivi. Alkujaan hankin ensimmäiset Golani Graham Coxonin innostamana, sittemmin Gola-idoleihini on liittynyt myös muuan Paul Weller. Pikkuveljeni sen sijaan tuskin on Gola-fani. Hän nimittäin on joutunut osallistumaan useamman kerran juuri sen oikean parin ja värin metsästytalkoisiin ympäri Lontoota. Tämä seikkailu oli Lontoo-reissujeni kohokohta erityisesti aikana ennen nettikaupppoja.
Niin kuin tennarit yleensä, myös Golat olivat alkujaan ihan vain urheilukengät. Gola-tennareiden historia tyylivalintana ja casual-kulttuurin kenkänä on kuitenkin jo verrattain pitkä: Gola Cobra näkyi Liverpool-kannattajien katsomoissa jo vuoden 1977 Eurooppa-cupin finaalissa Roomassa. Tämän jälkeen Anfield ja Goodison Park alkoivat täyttyä myös muista nyt ikonisista casual-tennareista, niin kuin esimerkiksi Adidas Samba-mallista.
Vaikka Gola on nykyään huomattavasti Adidaksen ja Puman kaltaisia tennarimerkkejä tuntemattomampi, on se olennainen osa sitä tarinaa, kuinka vaikkapa tennis- ja juoksukengistä tuli urheilukenttien ulkopuolella käytettäviä tyylivalintoja. Liverpool-kannattajien Eurooppa-matkojen, Liverpoolin Top man -myymälän kenkäosaston ja sen sisäänostajan Wade Smithsin (mies mm. hoiti ikonisista ikonisimman Adidaksen Forest Hills -mallin myyntiin Liverpooliin) ansioista 1980-luvun puoliväliin tultaessa casual-statuksen oli saanut Golien lisäksi useampi Adidas-sporttikenkä – ja Wade Smiths oman tennariliikkeensä.
As Harrier moved into the ‘70s it developed a new life in the form of a leisure shoe. This multi-purpose training shoe was now equally at home on the track as it was on football terraces up and down the UK. From here Harrier transcended into music culture, with a cult following from key names of the day such as The Jam. Over the decades other fans of Harrier included Duran Duran, Oasis, Robbie Williams, Jude Law and Paul Weller. – gola.co.uk
Kivan tarinan, kiehtovan historian ja casual-statuksen lisäksi Golassa on juuri tänään, vuonna 2018 kivaa se, että merkki valmistaa nykyään koko ajan paria malliaan Aasian sijaan tai lisäksi Englannissa. Tämä valinta pitää halvemman tuotannon maissa valmistettavien tuotteiden rinnalla pienempää Made in England -linjastoa, on minusta super arvostettava ja tärkeä. Samaa tekevät mm. Fred Perry ja Dr. Martens.
Synttärisankari Gola Harrierin saa Made in England -versiona kahdessa eri väriyhdistelmässä, koosta 40 alkaen.
TEKSTI EI SISÄLLÄ MAINOSLINKKEJÄ
C.P. Company x Sergio Pizzorno
Posted on 10.9.2018
”Kahdesta en luovu”, sanoo brittiläinen pop- ja rock-kulttuuri. ”Rakkaudesta jalkapalloon ja klassisiin sporttivaatemerkkeihin.”
Niin kauan, kuin meillä on brittirokkareita, meillä on myös rokkareiden ja vaatemerkkien yhteistyömallistoja. Viimeisimpänä Kasabianin Sergen nimeä kantava C.P. Companyn poncho-kokoelma.
Jonkun mielestä muutaman viitan ja parin paidan ”suunnittelu” vaatemerkille saattaa tuntua vähän turhanpäiväiseltä ja hupaisalta, rahastukseltakin, mutta minusta nämä tällaiset yhteistyöt ovat kiehtovia. Huomionarvoista minusta on esimerkiksi se, että usein tämä rokkari, poppari tai vaikka urheilija (kuten Bradley Wiggins) on itse elänyt nuoruutensa kulttuurissa, jossa tietyt vaatemerkit, tietynlainen pukeutuminen on merkinnyt. Ne ovat olleet oman elämäntyylin, musiikkimaun ja samanhenkisyyden – oikeastaan koko nuoruuden symboleja. Niinpä yhteistyö Fred Perryn kanssa voi olla Miles Kanelle big deal myös muuten kuin rahallisesti – se on brittirokkariuden ja alakulttuuri-ikonisuuden uralla yksi hieno saavutus. Samoin C.P. Companyn pochot Sergelle. Todella luonteva peliliike.
Toiseksi minusta aivan oma kiehtova ilmiönsä on se, miten brittialakulttuurit ovat ikiajat tehneet ns. funktionaalisista urheilu- ulkoilu- tai työvaatteista tyylikkäitä muoti-ilmiöitä. Sen lisäksi, että näin on käynyt monille klassisille brittiläisille vaatemerkeille, kävi niin myös eurooppalaisille – erityisesti italialaisille – sporttimerkeille. Siitä, että vaikkapa Filat, Kappat ja Sergio Tacchinit näyttävät joissain silmissä tyylikkäiltä ja ilmaisevat jonkinlaista casual- mod- tai vaikka brittipop-mielentilaa, on kiittäminen 70-luvun lopulla europeleihin matkustaneita Liverpool-kannattajia. Samoihin aikoihin myös nykyään niinkin ilmiselvä juttu kuin Adidas-tennarit saivat casual-statuksen. Sporttivaatteista tuli vähän vahingossa muotistatementejä. Ja sitten on tietysti parkat, Dr. Martensit, tennispaidat, vahakangastakit, duffelit, ämpärilakit…
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa esseen, joka tietty tarkastelisi myös brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja sen tuomia merkityksiä tiettyihin merkkeihin pukeutumiseen, sekä muita ilmiön kääntöpuolia. Teen sen toiste. Nyt halusin oikeastaan vain sanoa, että cool, nämä tällaiset ovat omalla tavallaan osa tätä kulttuuria ja että ei ne ole vain vaatteita.
Kesä pakettiin: Kesäkenkiä
Posted on 2.9.2014
It’s either Gola or Adidas. Näin olen saattanut joskus blogissani julistaa.
Melkein totta. Paitsi että jos kyse on kesäkengistä, kelpuutan tennariympyröihini myös Supergat.
Ja tänään sitten pakkasin kesän palvelleen parin beigejä Supergoja laatikkoonsa. Toimittakoon nyt sisustuselementin virkaa aina ensi toukokuuhun asti.
Mitä sitten Golaan ja Adidakseen tulee, niin tämä kesä tapahtui yllättävän herkullisissa väreissä.
Oli nämä Golat. Vanha liki unohdettu pari, josta innostuin uudelleen. Ja ei, väriltään nämä kengät eivät ole turkoosit, ne ovat Adidas-laatikon väriset! Eli siis todellakin superherkulliset.
Pari on malliltaan ”Harrier” ja se on peräisin ajalta, jolloin kyseistä kenkää tehtiin vielä valkopohjaisena. Nykyään kaikki Golan Harrierit taitavat olla ns. indoor-pohjalla. Sekin toki toimii.
Brittimerkki Gola on ehdottomasti yksi suosikkini tennarimerkeistä. Merkin tie minun garderoobiini on sama kuin muillakin tennareillani: klassinen urheilukenkämerkki, joka saa uuden roolin ja alakulttuuriuskottavuuden 80-luvun casual- eli jalkapallokannattajakulttuurin myötä. Ja 90-luvun brittipopin – new ladism ja niin edelleen.
Gola edustaakin minulle kutakuinkin samoja asioita kuin Adidas, eli tiivistettynä: Paul Weller/Noel Gallagher/Alex James/kukatahansabrittipoppari suosii niitä, niissä on jotain modia/poppia ja ne kuuluvat yhteen parkan kanssa. Ihan yhtä Manchester ja lädi Gola ei ehkä ole kuin Adidas, muttei toisaalta myöskään ihan niin suuri brittipoppari- tai casual-klisee.
Golalle on pakko antaa pari fiksuuspistettä siitä, että se on nyt ehkä vuoden ajan valmistanut yhtä malliaan Englannissa. Made In England – näyttää aina hyvältä, kun vaateteollisuudesta puhutaan. Arvostan.
Adidas. Ylivoimaisin suosikkini Adidaksen malleista on Gazelle 2.0. Mallissa on samaa jykevyyttä, kiitos dominoivan pohjan, kuin Superstarissa. 90-luvun ja cool britannian rakastamia malleja molemmat, kuin myös minun.
Keväällä hankin kuitenkin kesäkengiksi hyvällä alennuksella nämä Gazelle Ogit. Perusvärejä rakastava näki tuollaisessa korallinpunaisessa tilaisuuden hassutella ja innostui. Ja ovathan ne nyt ihan super nätit!
Tämä Gazelle Og on olemukseltaan sirompi, kepeämpi ja retrompi kuin Gazelle 2.0 ja nykyään kai se myydympi tai ainakin helpommin ja monipuolisemmin saatavilla oleva Gazelle-malli. Se, kumpi noista kahdesta on kauniimpi, tuntuu olevan vähän koulukuntakysymys.
Niin ja sitten tosiaan ne Supergat. Ne kesäkengät 2014.
Supergat kesässä tai parissa. Miksi? No koska casualkulttuuri. Ja mainoskasvoina Alexa Chung (Alex Turnerin exä) ja viime aikoina myös Suki Waterhouse (Miles Kanen exä). Itse suosin nimenomaan Cotu Classic -mallia.
Kuten niin monet muutkin italialaiset sporttimerkit, myös Superga sai casual-leiman joskus 80-luvulla. Tiedän, en näytä nämä kengät jalassa sen enempää rokkarin exältä kuin kasikytluvulla Italiaan suuntautuneella vierasreissulla itsensä vaatettaneelta jalkapallokannattajaltakaan.
Vaikka kovasti toki yritän.
Soittolista: vuosi 2021
HEY LYLA! 