Soittolista: huhtikuu 2019

Huhtikuun uusien biisien soittolistan tunnelma on kyllä aika monipolvinen! Edwyn Collinsin uudelta albumilta löytyvä In The Morning ja sen northern soulahtava fiilis avaavat listan. Klassista tunnelmaa ylläpitää Primal Screamin Velocity Girlin remasteroitu versio. Lisäksi listalla on mm. Blossomsia, Nada Surfia, Circa Wavesia, The Sherlocksia, Wallowsia ja Idlewildia. Niin ja tietysti Fontaines D.C:n pari kappaletta – yhtyeen debyytti kun on ollut mulle se viime aikojen suurin juttu.

Listaan kuvaa klikkaamalla.

Uusia biisejä viime viikolta

Tässä muutama uusi ja relevantti kappale viime viikolta.

Johnny Marr – Armatopia

Johnny Marr on upea muusikko, mutta jostain syystä miehen soolotuotantoa on vaivannut minusta jonkinlainen laahaavuus ja tasapaksuus. Marrilla on usein tapana tehdä sellainen aika melankolinen ja hidastempoinen biisi, joka vain jatkuu ja jatkuu liki puuduttavuuteen asti, ilman kunnon koukkua tai särmää.

Viime vuonna ilmestynyt Call The Comet oli siinä mielesssä onnistunut albumi, että se tuntui Marrin tuotannoksi yllättävän monipuoliselta. Kiehtovaa musikaalisuutta. Mutta jotenkin sekin on jäänyt minulle aika merkityksettömäksi.

Nyt tuntuukin raikkaalta, että Marr on julkaissut uutena kappaleenaan tällaisen sykkivän diskobiisin. Biisissä on vähän samaa jytkettä, mitä kakkoslevyn Easy Money -junassa.

Kiva ja raikas!

Stereophonics – Chaos From The Top Down

Stereophonics ei ole minun suuria rakkauksia, ja yhtyeen ihastelu painottuukin minun osalta 90-luvun loppuun, jolloin yhtye tuntui kelpo tavalta vähän venyttää hiipuvaa brittipop-aikaa. Sittemmin olen fiilistellyt yhtyettä satunnaisesti, viimeisin hurahtaminen saattoi olla vuoden 2005 Dakota, joka oli osa Erasmus-vuottani ja Wienin indiediskoissa vietettyjä viikonloppuja. Voi olla, että bändi on kuulostanut minun korviin aina vähän liian amerikkalaiselta tai jotain.

En siis kamalasti osaa tästä biisistä sanoa muuta kuin, että ihan kiva ja sievä. Tykkään enemmän kuin odotin.

Teenage Fanclub – Everything Is Falling Apart

Tässä on varmaan kaikki, mitä Teenage Fanclubin biisissä kuuluukin olla. Nätti, soma, harmiton, raukea. Ei räjäytä Tavastiaa huhtikuussa, mutta sujahtaa helposti keikkasettiin vanhojen kappaleiden sekaan.

Edwyn Collins – Outside

Oooooooo, uutta Edwyn Collinsia! Ja kyllä, tämä skottilegendan parin minuutin rykäisy on mainio! Uusi levy Badbea ilmestyy maaliskuun lopussa, hyvä niin. Edellisestä levystä onkin jo kuusi vuotta.

Parasta juuri nyt

Uusi viikko! Siitä innostuneena päätin jakaa muutaman minua juuri nyt inspiroivan jutun.

1. Manic Street  Preachers. Uusi albumi ilmestyi tänään, joten upea Show Me The Wonder -single soi menneen viikonlopun aikana tiuhaan muistutellen ihanasta tulevasta. Ja soi muuten vielä tänäänkin – kokonaista albumia kun en ole vielä postin mukana saanut. Harmillisesti tilaamani nimmariversio levystä jää verkkokaupan kömmähdyksen vuoksi saamatta, mutta hei, maailman mukavin yhtye lupasi mielipahasta rahat takaisin ja tilalle ilmaisen deluxe-version ja yllätyslahjan! Nyt vain sormet ristiin, että posti toisi huomenna levyn lisäksi myös parin Sean Mooren legendaarisia – ja hikisiä – soittohanskoja. Tai jotain muuta huikeaa.

Odotan suuria – sekä levyltä että lohdutuspalkinnolta.

2. Babyshamblesin basistin Drew McConnellin päivittämä kiertuepäiväkirja Huffington Postin brittiversiossa. Mukavia tunnelmatekstejä yhtyeen käynnissä olevalta Brittikiertueelta.

Evening all. Well we just played Oxford Academy. A very odd show… I came offstage not quite knowing how it went. Yep, one of those. Peter typed out an order of songs that looked great on paper, but soon as we got a few tunes in he continued to completely disregard it. Having only recently started adhering to a setlist, it felt uncomfortably natural to be morphing back into an unpredictable ramshackleshambles on stage.

McConnellin teksteihin suoraan tästä.

3. I feel better than that!

Miles Kanen sinkkutahti pyörryttää: Better Than That on kesäkuussa ilmestyneen Don’t Forget Who You Are -albumin neljäs single. Tämä on niin tätä – fanitytöltä rahat pois.

Mutta toisaalta, niin kauan kuin kuvio sisältää uuden videon, on jokainen singlejulkaisu mielestäni perusteltua.

Levyn ilmestyttyä pidin Feel Better Than That -kappaletta vähän höpsönä ja vaatimattomana, mutta niinpä sitä vain alkaa kuulla ihania uusia yksityiskohtia heti kun korvan lisäksi myös silmä pääsee lepäämään. Joku vois nyt kyllä painaa niiden Je t’aime Miles Kane -fanipaitojen rinnalle L-O-V-E, I’m talking about love -paitoja. Ja hei, nuo taputukset! Tässä jos jossain on hyväntuulista energiaa.

4. Destination Pop Photos – saksalaisen Gilbert Blecken valokuvat

Suosittelen kurkkaamaan!

100 kappaletta rehellisiä ja pienieleisiä kasvokuvia poppareista ja rokkareista. Ei mitään turhan siloteltua. Vuosina 1989 – 2009 otettujen kuvien seasta löytyy ihan kaikkia tyyppejä Blurista, Genestä ja The Bluetonesista Saint Etienneen ja Kurt Cobainiin. Huikea setti.