Viime aikojen hyviä uusia kappaleita

Muutama lempibiisi viime aikojen uusista julkaisuista.

St. Francis Hotel ft. Gaz Coombes – Liar, Liar, Liar

Tämä kappale vei nyt mennessään jotenkin ihan totaalisesti. Irlantilaisduon luoma tunnelma, biisin soundit, kappaleen koko konsepti viehättävät ja Supergrass-ääni Gaz Coombesin laulu sopii tähän upeasti.

Mark Morriss – The Beans

The Bluetones -yhtyeensä kanssa hienon brittipop-uran tehnyt Mark Morriss on myös neljä sooloalbumia julkaissut sooloartisti. Olen tykännyt erityisesti tänä vuonna ilmestyneistä parista singlestä. Sekä All The Wrong People että tämä The Beans ovat soineet kovasti. Morrissin tunnistettava lauluääni on yksi minun kaikkien aikojen suosikeista.

Circa Waves – Something More

Tiedätte, että brittiläinen kitaraindie on minun juttu. Olen 2000-luvun alun parikymppinen ja siksipä minun mielenmaisemaan kuuluvat Converset, räihnäiset Adidakset ja kitaratkitaratkitarat. Pete Doherty, Johnny Borell, Luke Pritchardin kiharat. Kaikki ne bändit, joita tuli ja meni.

Nykyään olen aika tarkka siitä, millaisen kitaraindiesoundin hyväksyn. Se sellainen liian moderni indiesoundi ei ole ihan minun juttu, mistään kamalan kokeellisesta puhumattakaan.

Circa Wavesin jutuista olen yleisesti ottaen tykännyt. Bändin uusi Something More -biisi upposi nyt alkusyksystä super kivasti – biisi nousee ja kasvaa mukavasti. Helppo, kiva, kepeä kitarabiisi, käy mulle.

Gaz Coombes – World’s Strongest Man

Muistatko Damon Albarnin Everyday Robots -soololevyn muutaman vuoden takaa? Totta kai muistat, tuo albumihan on unohtumaton taideteos!

Supergrass-mies Gaz Coombesin uudessa, kolmannessa soololevyssä on konseptitasolla jotain samaa taideteosmaisuutta kuin tuossa Albarnin albumissa.

World’s Strongest Man kuulostaa taitavan muusikon, artistin ja visionäärin albumilta. Se on enemmän kuin levy, enemmän kuin kokoelma lauluja. Albumi ei ole täynnä ilmiselviä hittibiisejä, vaikka hyviä yksittäisiä kappaleita toki löytyy. Levy on vähän salakavalammalla tavalla hieno. Sen hyvyys perustuu selvästi suunniteltuun ja harkittuun kokonaiskuvaan, tunnelmaan, jolla musiikillisesti monipuolisesta kokonaisuudesta on saatu harmoninen. Erilaiset sovitukselliset ratkaisut ja kikkakailut (naiskuoro, viulu, lapsikuoro, koskettimet ja vaikka mitä) eivät tunnu päälleliimatuilta, vaan tunnelmaa palvelevilta. Tulee tunne, että levyn tekemisessä on todella käytetty ajatusta.

Levy on yhtä aikaa jänskästi sekä moderni että vähän retro. Toisinaan fiilis vie jonnekin 70-luvun aurinkoiseen Amerikkaan, levyn kansikuvan ja Goombesin habituksen avustamina. Albumin myötä on todella helppo ihastua sellaiseen jammailevaan rockiin. Vähän utuiseen ja salaperäiseen tunnelmaan, naiskuoroihin. Ja aivan ehdottomasti Goombesin svengaavaan lauluun.

Minusta Coombes joukkoineen loistaa aivan erityisesti tällä Wounded Egos -kappaleella. Tässä kiteytyy paljon sitä, millaisena tunnelma-albumina levy näyttäytyy minulle.

Pidän todella myös The Oaks -kappaleesta. Myös tälle kappaleelle on kiteytetty Goombesin parhaita puolia ja levyn erityistä tunnelmaa.

Albumin hittibiiseinä toimivat Deep Pockets ja Walk The Walk.

Minun mielestä World’s Strongest Man voisi olla vuonna 2018 se pitkänlinjan muusikon levy, jolla krittikoiden ylistys ja kuuntelijoiden ymmärrys kohtaavat. Vuoden hienoimpia ja kiehtovimpia.

Viime aikoina x 3

Tämän viikon olennaisia juttuja:

Ash Biggest Weekendissä

Ashin viikon takainen yhteisveto The Undertonesin Damian O’Neillin ja Michael Bradleyn kanssa on mainio! Aiemmin vähän turhalta tuntunut uusi Buzzkill-biisi saa kivan merkityksen. YouTubesta löytyy myös yhteisveto Teenage Kicksistä, jonka Ash muuten on coveroinut vuonna 2001.

Hyvän meiningin lisäksi ihastelen sitä, miten ikisöpö Tim Wheeler on!

Gaz Coombes

Minun lauantairutiineihin kuuluu retki Hakaniemeen. Käyn levykaupoissa, UFF:illa etsimässä täydellistä armytakkia, sellaista, jota voisi käyttää aina Manic Street Preachersin keikoilla. Sitten käyn Kanniston leipomossa, parissa ekokaupassa ja istahdan Cafe Taloon muistikirjan kanssa. Oluelle, kahville, limsalle tai syömään, vähän fiiliksen mukaan.

Tämän lauantain levyostos oli Gaz Coombesin uusi soololevy Worlds Stronges Man. En tiennyt levystä juuri mitään, olin kuullut siltä vain yhden kappaleen. Mutta jo nyt voin sanoa, että ai ai ai, vuoden parhaimpia albumeita! Ihan super hyvä. Kirjoitan levystä lisää myöhemmin, mutta nyt: kuuntele tämä!

gaz_käsi2

Nancy

Haluan omistaa tästä kesästä ison osan lukemiselle. Olen nirso ja saamaton kaunokirjalukija, helpommin tartun elämänkertaan. Tämän kesän teema onkin populaarikulttuurikirjakesä 2018.

Tällä viikolla luin yli 20 vuoden tauon jälkeen Deborah Spungenin kirjan Nancy. Kirja on muistelma, jossa Nancy Spungenin äiti taustoittaa ja hmmm faktoittaa sitä tarinaa, jota media ja lehdistö Nancy Spungenin ja Sex Pistolsin Sid Viciousin rakkaudesta loi. Kirja on Nancyn kasvukertomus ja tarina perheestä, jota hallitsee henkisesti sairas lapsi. Varhaisteininä kirja järkytti suuresti, nyt teki lähinnä surulliseksi.