Luukku 13: Vuoden 2019 hahmo

Päätin jakaa vuoden hahmo -palkinnon tänä vuonna Liam Gallagherin nuoremmalle pojalle Genelle. Jos vuosi oli Liamin, niin oli se kyllä Genenkin!

Genessä on jotain salaperäistä. Tyyneyttä. Hiljaista karismaa. Nuorukainen ei ryntäile ja säntäile, ei pidä itsestään meteliä.

Tänä vuonna Gene saatiin pitkän suostuttelun jälkeen isänsä kanssa lavalle asti soittamaan rumpuja legendaarisen Later with Jools Holland -ohjelman livenauhoitukseen. Rakastan tuota, miten Gene piiloutuu tuon Guccin överin bucket hatin alle. Bongoja hän soitti jo isänsä toisella levyllä ihanalla One Of Us -kappaleella.

Lisäksi Gene hurmasi minut täysin Adidas Spezial -malliston kampanjakasvona. Rakastan noiden kuvien utuisuutta ja rauhaa, taideteoksellisuutta, maalaustaiteellisuutta, nonchalantia tunnelmaa ja modernia lädismiä.

Kuvat: adidas.fi

Liam Gallagher @ Later With…Jools Holland

Minun loppukesää ja syksyä on leimannut vahvasti sellainen ylitsevuotavaisen rakkaudellinen tunne Liamia kohtaan. Olen aina rakastanut Liamia sokeasti, pitänyt miestä viileenä ja kuumana.

Mutta aivan erityisesti nyt. Molly-tyttäreen lämmenneen suhteen vuoksi sekä toisen soololevyn, dokkarin ja Kaisaniemen keikan jälkeen olen ollut jotenkin uudella ja erityisellä tavalla sydän lämpöisenä kaiken sen edessä, mitä mies tekee.

Toki taas tämän Jools Holland -vierailun vuoksi olen ihan herkkänä ja liikuttuneena. Uudella levyllä One Of Us -kappaleella bongoja soittanut Gene Gallagher on vihdoin uskaltautunut lavalle rummuttamaan isänsä taustabändiin. Toki hattuun hukuttautuneena. Oooooooh!

The River kuulostaa minusta tässä upealta, samoin kuin teki myös Kaisaniemen keikalla. Biisi on edukseen livenä.