Posted on 19.10.2018
Olen viettänyt tällä viikolla syyslomaa uudesta työstä. Syyskuun loppu ja lokakuun alku menivät henkisesti niin vahvasti opettaja-Miiana, että nyt lomalla on ollut ihanaa elää brittipoppia oikein kunnolla.
Tässä kolme juttua, joita olen fiilistellyt viime päivinä.
Yksi: Manic Street Preachers live @ Absolute Radio 10th Birthday
Radiokanava Absolute Radio täytti 10 vuotta. Manicsien 42 minuutin keikka synttäreiltä löytyy YouTubesta. Tällaisen sisäkeikkatallenteen saundit eivät tietenkään ole mitään oikeaan liveen verrattuna, mutta Manics livenä on aina Manics livenä! Jos olit yhtyeen keikalla Jyväskylässä kesäkuussa, tunnistat varmaan tuon Jamesin paidan. Täydellinen Manics-asia! Huomio myös viimeisimmältä levyltä löytyvä Hold Me Like Heaven, josta tuli tai ainakin on tulossa uusi Manic Street Preachers -klassikko.
Ja hei, kantsii muuten seurata somessa Absolute Radio 90s -profiileja.
Kaksi: Q Awards
Täältä kuplasta on vaikea nähdä, millainen merkitys tällaisilla (musiikkilehtien) musiikkipalkinnoilla enää nykyään ihan oikeasti on. Minulle Q Magazine on kuitenkin nuoruuden olennaisimpia juttuja ja musiikkikasvatukseni tärkeitä isntituutioita. Tärkeä tastemaker, niin kuin Brett Anderson haastattelussaan toteaa. Siksi Q Awardsin kaltaiset tapahtumat merkkaavat joillekin.
Tämän vuoden palkintojenjakotilaisuus osoitti taas, miten uskomattoman epäkitaramusiikkimaailmassa me täällä Suomessa tällä hetkellä elämme. Onneksi maailmalla tapahtuu. Nuoriso on suorastaan eristetty yhdestä hienosta alakulttuurista, sanoo hän tuohtuneena!
Joitain kivoja palkintoja tämän vuoden awardseista:
Goat Girl – Breakthrough Act – Huikea uusi punk-rock -yhtye. Lue pieni esittely yhtyeestä täältä.
Noel Gallagher – Best Solo Artist ja Outstanding Contribution To Music
Brett Anderson (Suede) – Lifetime achievement
Ian McCulloch – Icon -palkinto
The Streets – Innovation in Sound -palkinto
Myös tässä Courteenrs-laulaja Liam Frayn haastattelussa oli hyvää skenejutustelua.
Kolme: Tim Burgess – The Great Outdoor Bitches
Viime aikojen turvakappale on ollut tämä The Charlatans -laulajan soolobiisi vuodelta 2012. Kun biisi ilmestyi, se vei mennessään, mutta jotenkin sitten unohtui. Tuli uusia The Charlatans -levyjä ja kaikkea.
Mutta näin ne klassikoimmat ja tärkeimmät asiat lopulta aina palaavat elämään. Niiiiiin kaunis kappale!
Kategoria: Musiikki Avainsanat: 90-luvun brittipop, Brett Andersson, Brittirock, Courteeners, Echo and The Bunnymen, Goat Girl, Ian McCulloch, Liam Fray, Manic Street Preachers, Noel Gallagher, Q Awards, Q Magazine, Suede, The Streets, Tim Burgess
Posted on 19.6.2018
Kaikki (indiemittakaavassa) puhuvat nyt brittiyhtye Goat Girlistä. Yhtye pistäytyi vähän aikaa sitten Jools Hollandin vieraana ja sai ansaittua nostetta keväällä julkaistulle debyytilleen.
Yhtyeessä on super paljon jänskää ja coolia. On siisteimmän levy-yhtiön elikkäs Rough Traden taustatuki, on mainio punk-meininki, on Brixton, on laulajan leso ääni ja laulutyyli, jotka muistuttavat ihanasti Elastican Justine Frischmannista. Ja sitten on sellainen super cool ja trendikäs ulkomusiikillinen vähän ränskä ysärihabitus. Sellainen välinpitämätön, mutta kuitenkin välitetty imago.
Yhtyeen huhtikuussa ilmestynyt debyyttilevy löytyy Spotifysta.
Kategoria: Indie rock, Musiikki, Uutta musiikkia Avainsanat: Elastica, Goat Girl, Indie rock, Rought Trade