Gorillaz – Aries ft. Peter Hook & Georgia

Gorillazin Song Machine -sarjan kolmas osa on täyskymppi! Käytännössä tämä Peter Hookin feattaama uusi biisi on New Orderia Damon Albarnin laulamana. Mahtis!

Tämän hetken Gorillaz on ihan minun lemppareita. Yhtye tuntuu ihan yhtä kiehtovalta kuin joskus kauan sitten. Useita vierailijoita sisältänyt Humanz-levy (2017) jäi etäiseksi – vierailijat ja levyn tunnelma eivät olleet minua. Viime aikojen yhteistyöt – Slowthai, Slaves, Peter Hook – taas ovat minusta täyskymppejä.

Gorillaz – Momentary Bliss ft. slowthai & Slaves

Tämä uusi Gorillaz on upea! Kokoonpano on vihdoin napannut biisille vierailijat, jotka saavat minun sielun soimaan. Happy Mondaysin Shaun Ryderin feattaamasta Darestakin on jo 15 vuotta.

Alkuvuoden parhaita. Ehkä koko vuoden?

Biisi on Gorillazin Song Machine -projektin ensimmäinen osa. Mitä ne muut osat ovat, sitä en minä ainakaan tiedä.

Luukku 8: Gorillaz: Reject False Icons

Vuosi 2019 oli vänkä – sain uuden ystävän! Viime viikonloppuna varattiin liput ensi kesälle Glasgow’n TRNSMT-festareille, ensi maanantaina vietetään pikkujoulua Tennispalatsissa Gorillaz-dokkarin äärellä.

Vaikka vuoden tärkein musiikkielokuva onkin tietty ollut liki siirappisen täydelliseksi vimeistelty ja just ihanan överisti Liamin puolia pitävä Liam Gallagher: As It Was, niin eiköhän myös valkokankaan kokoinen Damon Albarn herkistä.

GORILLAZ: REJECT FALSE ICONS pyörii maailmanlaajuisesti leffateattereissa ensi maanantaina 16.12. Finnkinolla on dokkarista neljä näytöstä. Dokumentissa seurataan Gorillazin neroutta kolmen vuoden ajan. Tuona aikana valmistuu kaksi albumia (Humanz ja The Now Now) ja yksi maailmankiertue. Elokuvan on ohjannut Gorillaz-isä Jamie Hewlettin poika Denholm Hewlett.

Gorillaz – The Now Now

Gorillaz päätti julkaista uuden albumin pikavauhdilla edellisen Humanz-levynsä perään. Joissain tapauksissa tällainen julkaisutahti voisi pelottaa, mutta tällä kertaa nopeus on kyllä hyvä juttu. Ainakin jos se on syy sille, miksi Gorillaz on päätynyt palaamaan yksinkertaisiin perusasioihin. Levyn kappaleet ovat syntyneet kokoonpanon Amerikan kiertueella, ja suurin osa sen demoista on äänitetty hotelleissa (siitä kappaleiden nimet). Tuotanto on varmaankin ollut pikaista. Ehkä tästä syystä albumilla keskiössä ei ole niinkään jännät tuotannolliset ratkaisut tai uusia ulottuvuuksia tuovat vierailijat, vaan biisinkirjoitus, melodisuus ja pop-kertsit.

Niin kuin levyn kansikuva jo kertoo, on levyllä pääosassa 2-D. Ihanaa! Rakastan Damon Albarnin ääntä, joten ratkaisu pitää vierailijat minimissä ja antaa 2-D:n käytännössä laulaa koko levy läpi, on täydellinen. Edelliseen, läpi pakattuun ja vierailijoita pursuavaan albumiin verrattuna The Now Now on simppeli, kevyt, kaunis ja herkkä. Vähemmän räp ja enemmän pop. Esimerkiksi Humility ei ole vain ihana kesäbiisi, vaan jotenkin juuri se Gorillaz, mikä minuun tekee aina vaikutuksen.

Minusta Gorillaz on parhaimmillaan sellaisena vähän herkkänä ja melodisena, runsaasti Albarnin vähän utuisesti laulettuja melodioita sisältävänä. Pikkuisen laiskasti tanssittavana ja jammailevana. Olennaista on myös paksupaksu basso, joku pieni räppiosio ja joku pieni soul – siinäpä se. Tässä mielessä The Now Now hipoo täydellisyyttä. Erityisesti levyn alkupuolisko on upeaa, minulle klassista Gorillaz-tykitystä – kuuntele vaikka ihana tanssibiisi TranzHollywood (Snoop Doggin vierailu) tai Kansas, missä Albarnin laulu duetoi aivan super viehättävästi basson kanssa! Ekan puolen päättävä Idaho taas on täydellinen Albarn-herkistely. Toisella puoliskolla minun suosikkibiisi on varmaankin kaunis Magic City, levyn useista tunnelmapop-kappaleista ehkä ihanin.

Tämän levyn jälkeen Humanz alkaa tuntua minulle vähän välilevyltä. The Now Now vain vie minut niin vahvasti sen Gorillazin seuraan, josta vaikka upeimmalla Plastic Beachillä tai klassisella debyytillä olen nauttinut.

Tulossa vuonna 2017

Vuonna 2017 ilmestyy useampi kiinnostava ja odotettu uusi albumi.

Elbow’n aika tasan 3 vuotta sitten ilmestynyt täyskymppi The Take Off and Landing of Everything saa  seuraajan helmikuun alussa. Little Fictions -levyltä löytyy ainakin nämä hienot kappaleet.

Maaliskuussa ilmestyy British Sea Powerin, noiden Brightonin omantienkulkijoiden Let The Dancers Inhert The Party -albumi. Sekä albumin nimi että tämä todella hyvä Bad Bohemian -kappale enteilevät yhtyeelle ominaista hyvää.  BSP:n tekemisessä on kauniin pop-musiikin rinnalla aina meneillään jotain kiehtovalla tavalla vinksahtanutta. Siksikin uusi levy on aina tapaus.

Maaliskuussa ilmestyy myös yksi omista toivottavasti tulevista suosikeista, nimittäin brittiläisen Templesin kakkoslevy Volcano. Retropsykedelinen debyytti oli tässä ajassa uniikki ja todella onnistunut albumi, joten odotukset seuraajan suhteen ovat korkealla. Onneksi tämä viime vuoden loppumetreillä ilemstynyt singelkappale on loistava! Kuten jo aiemmin kirjoitin, voisi tämän perusteella kakkoslevylle odottaa vähän modernimpia soundeja.

Templesin tavoin maaliskuun 3. päivä ilmestyy nottinghamin rääväsuiden English Tapas -nimen saanut albumi. Sleaford Mods vakuutti Flow’ssa, minkä lisäksi viime vuonna ilmestynyt ep toimi hienosti. Tykkäsin erityisesti sen suoraviivaisen puhelaulutykityksen rinnalle tulleesta uudenlaisesta melodisuudenhitusesta.

Lisäksi minua kiinnostavan uuden levyn julkaisevat ainakin Gorillaz ja Spiritualized, Liam Gallagherinkin tekemisiäkin toki odotan. Niin ja eiköhän vanhempikin Gallagher ehdi saada ennen vuoden loppua kolmannen soololevynsä valmiiksi. Pienellä toiveikkaalla jännityksellä odotan, mitä tapahtuu Arctic Monkeysin ja vaikkapa The Stone Rosesin suunnilla.

Mutta mitä muuta jännää on tulossa?