Jagwar Ma – O B 1

Australialaisen Jagwar Man tanssidebyytti kolmen vuoden takaa oli loistava, on loistava! Oikeastaan Howlin’ on edelleen yksi kesälevysuosikeista, melodista madchesteriä, letkeää baggya. Kiehtovaa, modernia psykedeliaa. Ei mitään turhan aggressiivista. Tykkään niin, että kai voisin alkaa jo puhua modernista pikkuklassikosta.

Yhtye julkaisee vihdoin ensi syksynä toisen albuminsa. O B 1 on sen ensimmäinen sinkkubiisi. En ehkä ihan saa kappaleen alusta otetta, mutta kertosäkeessä ollaankin sitten jo ihan täysin siellä missä pitääkin. Kesän 2016 kivoin.

Todella jees.

Mr Madchester: Samuli Edelmann

Pitäisikö lisätä dj-settiin tämä Samuli Edelmannin vuoden 1994 Sinä olet (Aurinko) -kappale, mietin tässä yhtenä päivänä. Äh, sinä senkin brittipop. Nyt kiinnostaa suomimadchester!

Kauaa ei tarvitse kappaletta kuunnella, niin alkaakin sijoittuminen setissä olla selvä: jonnekin The Stone Rosesin, The Charlatansin ja sen sellaisten välttämättömyyksien aloittaman baggyputken jatkeeksi. Ehkä The Farmin kylkeen? Vahän päivitettyä referenssiä Jagwar Man vierestä? Tai – kiitos naislaulajien – ehkä sittenkin herttaiseksi seuralaiseksi Primal Screamin sielukkaalle tanssimusiikille.

Kappaleen itsensä (ja videon sisältämän aikalaismaailman) lisäksi tässä kaikessa todella Mr Madchesteriä on tietysti tuo Samuli Edelmannin rumpu. Näyttääkö tutulta? Kaikki Ian Browniin vähänkään ihailevasti suhtautuvat varmasti hymyilevät tuolle yksityiskohdalle.

Ja kyllä, odotan ”Samulin päivää”. En kai nyt sentään ollut ainoa 8-vuotias, joka vuonna 1991 meni ja rakastui Samuli Edelmanniin?

Soittolista: Vuosi 2013

Olen kuunnellut tänä vuonna enemmän uutta musiikkia kuin ehkä ikinä sitten 90-luvun. Välillä olen jopa miettinyt, että laiminlyönkö nyt jotenkin ysärityttöidentiteettiäni…

Kokosin vuonna 2013 ilmestyneistä jutuista Spotifyhin soittolistan, enkä malta olla jakamatta sitä täällä. Joukossa on kuitenkin paljon myös sellaista, joista jäi kirjoittamatta tänne blogiin.

Kyseessä ei sitten ole mikään vuoden parhaat kappaleet -kokoelma, vaan ennemminkin sellainen sekava setti uusia juttuja, jotka ovat ilahduttaneet vuoden aikana. Mutta ei anneta listan kuitenkaan hämätä – tärkeimpiä tapauksia tänäkin vuonna ovat olleet ne vanhat parhaat ystävät: Oasis, Blur, Manics, Elastica, Embrace, Stone Roses ja sen sellaiset.

Jos jotain haluaisin vuodesta 2013 muistaa niin sen, että although we’re tongue-tied and breathless we won’t let our worries dictate who we are.

Don’t forget who you are.

Mutta hitto. Katostaan nyt tuliko tästäkään vuodesta lopulta opittua mitään. Sen näkee sitten ensi vuonna.

Ja kuten soittolistat yleensä, myös tämä on liian pitkä ja silti puutteellinen sekä tietysti kummallisesti poukkoileva.

Mutta niin oli vuosi 2013 muutenkin.

Ja hei, kertokaa nyt tekin, mikä vuonna 2013 soi!

Perjantaibiisi: Jagwar Ma – Man I Need

Vuosi 2013 on ollu australialaisen Jagwar Man vuosi. Kesäkuussa ilmestynyt debyyttialbumi Howlin’ sekä kesän festarikeikat Euroopassa ja Isossa-Britanniassa synnyttivät ison kuhinan ja paljon hehkutusta, mm. Fred Perry Subculture -sivulla, Noel Gallagherin puheissa ja Jussin blogissakin.

Itse tartuin albumiin aluksi vähän kainostellen ja epäillen, lähinnä vain tästä Man I Need -kappaleesta innostuen. Tämä tietysti harmittaa nyt, kun vihdoin voidaan puhua suurista tunteista. Mutta hitto, onneksi sentään nyt!

Brittipopparina olen poiminut yhtyeen tanssimusiikki-acid house-indie-pop-hybridistä omakseni ne kaikista melodisimmat plus ne eniten madchesteriläisesti tai primalscreammäisesti tanssittavat kappaleet, niin kuin vaikka huikeat Come Save Me – ja The Throw -biisit. Mutta suosittelen kyllä ihan koko levyä – ehdottomasti yksi vuoden kiinnostavimmista.

Ja jos nyt äkkiä pitäsi kiteyttää Howlin’ yhteen sanaan, voisi se olla vaikka perjantai. Tai tänään jopa pikkujoulut.

Hyvää viikonloppua!