HEY LYLA!Jotain uutta: Pastel
Posted on 25.3.2021
One to watch: Pastel.
Manchesteriläinen Pastel ei ole vielä tehnyt paljoakaan – Spotifyssa kappaleita on pari, debyytti-ep ilmestyy ensi kesänä. Pientä nostetta kuitenkin on havaittavissa, sillä radiolegenda, brittipop- ja indiemaestro Steve Lamacq soitti yhtyeen uutta kappaletta BBC Radio 6 Music -kanavalla muutama päivä sitten. Merkkijuttu monen aloittelevan bändin uralla. Toinen pikkusaavutus on saman biisin päätyminen Soccer AM -ohjelman taustamusiikiksi.
Niin ja sitten myös yksi Miia on kuunnellut tuota Deeper Than Holy -kappaletta Spotifyssa pienen kylän verran.
Kappale on mainio! Ei tietenkään super innovatiivinen, niin kuin ei tarvitsekaan. (Niin kuin ei oikeastaan juuri mikään mistä innostun.) Mutta ai että, miten hienosti biisissä soi ainakin alkuaikojen Verve sekä The Stone Roses ja The Charlatans – tai Manchester ylipäänsä. Ja vaikka Kasabiankin. Säkeistön alun vokaaleista mieleen tulee ehkä pikkuisen Primal Scream. Eli vaikutteet on kunnossa!
Alhaalla myös vähän vanhempi kappale She Waits For Me.
Luukku 2: Vuoden 2020 levyjä
Posted on 2.12.2019
Muutamia vuonna 2020 ilmestyviä levyjä:
Courteeners – More. Again. Forever.
Tiedätte, että manchesteriläinen Courteeners on minun elämäni rakkauksia. Siksipä yhtyeen kuudes studioalbumi, heti tammikuussa ilmestyvä More. Again. Forever. on minulle yksi ensi vuoden odotetuimmista.
En ensin kamalasti hurmaantunut tästä albumin ensimmäisestä singlestä, mutta nyt voin kyllä jo tunnustaa tykkääväni. Kappale kajahtelee valtavasti yhtyeen vuoden 2013 Anna-levyä, jotain samaa on myös Falcon-albumin You Overdid It Doll -biisin kanssa.
Vaikka kappale kovasti Courteeners onkin ja ihan kelpo muutenkin, niin toivon kyllä, että tämä ei ole uuden albumin parhaita raitoja.
The Big Moon – Walking Like We Do
The Big Moon on yksi kiinnostavimpia uudehkoja yhtyeitä. Vähän sellainen astetta miiamaisempi versio Wolf Alicesta. Olen kehunut aiemminkin, miten tykkään laulajan Justine Frischmann -tavalla vähän lesosta laulutyylistä.
Syksyllä ilmestynyt Your Light on tämän vuoden parhaita kappaleita, Take A Piece taas ehta poppikappale (ja video tietty rakastettava). Odotan hienoa kakkoslevyä!
Blossoms – Foolish Loving Spaces
Stockportin ylpeys julkaisee uuden albumin tammikuun 31. päivä. Kiinnostavaa on se, että levyn toisena tuottajana on toiminut The Coral legenda James Skelly. Olen tykännyt levyltä lohkaistuista sinkuista enemmän kuin yhdestäkään yhtyeen aiemmasta, joten toivon ja odotan lisää tällaista vähän uudistettua soundia.
Yllättäen yksi vuoden odotetuimpia tämäkin, kiitos näiden mainioiden kappaleiden.
Circa Waves – Sad/Happy
Liverpolilainen kitaraindieyhtye julkaisee alkuvuodesta kaksi albumia, joista toinen kantaa nimeä Happy ja toinen Sad. Yhtye on kovin tuottoissalla tuulella, edellinen albumi ilmestyi viime huhtikuussa. Vaikka bändi ei kuulukaan niihin kaikista unohtumattomimpiin indieyhtyeisiin, niin onhan se nyt aika ihanaa, että joku vielä uskoo tällaiseen. Kelpo sinkkubiisi.
Kasabian
Yhtye on kertonut työstävänsä uutta albumia, toivottavasti se ehtii ilmstyä ensi vuoden puolella. Ei malttais odottaa! Edellinen albumi Crying Out Loud oli yhtyeen parhaita.
Jake Bugg
No, tähän en ole saanut mistään varmistusta, mutta pari viikkoa sitten ilmestyi tämä hurjan hyvä uusi kappale. Myös keväälle ilmestynyt Brittikiertue kielii uudesta matskusta.
Muita kiinnostavia (tai melko) ensi vuonna uuden levyn julkaisevia yhtyeitä tai artisteja: Pet Shop Boys, King Krule, Nada Surf, Idles, The 1975, Mystery Jets, The Killers.
Toivottavasti lista täydentyy vielä vaikkapa Jamie T:n nimellä.
Mitäs muuta?
The S.L.P – Favourites
Posted on 14.5.2019
Kasabian-hahmo ja yhtyeen musiikillinen sielu Serge Pizzorno julkaisi juuri The S.L.P-sivuprojektina aivan hurjan hienon ja kiehtovan kappaleen!
Biisissä soi kyllä Kasabian-poljento ja soundimaailma. Alussa sellainen yleistuttu Kasabian-fiilis, lopussa vielä aivan erityisesti jokin sellainen 48:13-kauden tunnelma. MC Meighanin omintakeisen lädilaulun puuttuminen tekee tästä kuitenkin Kasabiania ehkä vähän elegantimman. Lauluäänenä kappaleella on mukana Little Simz.
Heittäen kevätlistalle.
C.P. Company x Sergio Pizzorno
Posted on 10.9.2018
”Kahdesta en luovu”, sanoo brittiläinen pop- ja rock-kulttuuri. ”Rakkaudesta jalkapalloon ja klassisiin sporttivaatemerkkeihin.”
Niin kauan, kuin meillä on brittirokkareita, meillä on myös rokkareiden ja vaatemerkkien yhteistyömallistoja. Viimeisimpänä Kasabianin Sergen nimeä kantava C.P. Companyn poncho-kokoelma.
Jonkun mielestä muutaman viitan ja parin paidan ”suunnittelu” vaatemerkille saattaa tuntua vähän turhanpäiväiseltä ja hupaisalta, rahastukseltakin, mutta minusta nämä tällaiset yhteistyöt ovat kiehtovia. Huomionarvoista minusta on esimerkiksi se, että usein tämä rokkari, poppari tai vaikka urheilija (kuten Bradley Wiggins) on itse elänyt nuoruutensa kulttuurissa, jossa tietyt vaatemerkit, tietynlainen pukeutuminen on merkinnyt. Ne ovat olleet oman elämäntyylin, musiikkimaun ja samanhenkisyyden – oikeastaan koko nuoruuden symboleja. Niinpä yhteistyö Fred Perryn kanssa voi olla Miles Kanelle big deal myös muuten kuin rahallisesti – se on brittirokkariuden ja alakulttuuri-ikonisuuden uralla yksi hieno saavutus. Samoin C.P. Companyn pochot Sergelle. Todella luonteva peliliike.
Toiseksi minusta aivan oma kiehtova ilmiönsä on se, miten brittialakulttuurit ovat ikiajat tehneet ns. funktionaalisista urheilu- ulkoilu- tai työvaatteista tyylikkäitä muoti-ilmiöitä. Sen lisäksi, että näin on käynyt monille klassisille brittiläisille vaatemerkeille, kävi niin myös eurooppalaisille – erityisesti italialaisille – sporttimerkeille. Siitä, että vaikkapa Filat, Kappat ja Sergio Tacchinit näyttävät joissain silmissä tyylikkäiltä ja ilmaisevat jonkinlaista casual- mod- tai vaikka brittipop-mielentilaa, on kiittäminen 70-luvun lopulla europeleihin matkustaneita Liverpool-kannattajia. Samoihin aikoihin myös nykyään niinkin ilmiselvä juttu kuin Adidas-tennarit saivat casual-statuksen. Sporttivaatteista tuli vähän vahingossa muotistatementejä. Ja sitten on tietysti parkat, Dr. Martensit, tennispaidat, vahakangastakit, duffelit, ämpärilakit…
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa esseen, joka tietty tarkastelisi myös brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja sen tuomia merkityksiä tiettyihin merkkeihin pukeutumiseen, sekä muita ilmiön kääntöpuolia. Teen sen toiste. Nyt halusin oikeastaan vain sanoa, että cool, nämä tällaiset ovat omalla tavallaan osa tätä kulttuuria ja että ei ne ole vain vaatteita.
Kesämuistoja: Kasabian @ Õllesummer
Posted on 11.12.2017
”Gigs and riots are the only things left that bring about that sense of spirit and community where you can let yourself go.” – Peter Doherty
Olin jo ehtinyt alkaa elää siinä uskossa, että minusta on tullut keikoilla se pikkuisen sivussa seisova tyyppi, joka nauttii keikasta hillitysti, musiikkiin henkilökohtaisena kokemuksena suhtautuen ja lavatapahtumia vähän etäältä tarkkaillen. Joka heittäytyy kaiken vietäväksi korkeintaan oman päänsä sisällä. Koska en ole muutamaan vuoteen janonnut ihmiskuulaksi tai muuten osaksi yhteisöllistä hurmosta, luulin, etten sellaista irrottautumista enää edes kaipaa. Mutta sitten tuli heinäkuu 2017, Tallinna ja elämäni ensimmäinen Kasabian-keikka.
Ja elämään juuri sopivasti mellakkaa.
Kasabianin musiikki on äärimmäisen lietsovaa ja yllyttävää, kollektiiviseen hurmokseen pakottavaa. Hittien ja huikeiden kertosäkeiden määrä on valtaisia, ja live-soitto nostaa kaiken koukuttavuuden ja hienouden vielä ihan uudelle tasolle. Yhtyeellä on kappaleita, joiden tamppaus, jyske ja iskevä tehokkuus lyövät rytmiä, jonka tahtiin yleisön on luontevaa ja helppoa – pakko – antaa mennä. Kokoontua moshpitiksi, töniä, riehua, rakentaa pientä kaaosta ja kollektiivista mellakkaa. Yhdessä ihmisten kanssa, joita ei tunne, mutta joiden kanssa selvästi on samalla asialla. Yhtye on tarkoitettu suurille lavoille, käynnistämään ja johtamaan suuria kokoontumisia, sytyttämään suuria yleisöjä.
Huikea keikka.
Pete Dohertyn ajatus siitä, kuinka enää keikat ja mellakat ovat niitä tilanteissa, missä voimme antaa mennä, ei siis ole vain kiehtova ja pikkuisen romanttinen, vaan myös aivan hurjan osuva. Yhteinen päämäärä tai ideologinen taistelu antavat tarpeellisen ja toisinaan myös välttämättömän, rock-musiikki ehkä sitten taas turvallisen kontekstin luopua kontrollista ja heittäytyä yhteisen aaltopituuden vietäväksi. Sekä mellakoissa että keikoissa ilmassa on sähköä, yhteistä hurmosta, joka saa aikaan ihmeitä. Illan edetessä huomaat, että muutaman hengen kaveriporukastasi on kasvanut itämerensuomalaismultibalttialainen kaaos.
Löydät itsesi ihmisten olkapäiltä iskemästä ilmaa nyrkillä.
Kasabian – Ill Ray (The King)
Posted on 6.9.2017
Rakastan musiikkivideoita! Jouduin elämään lapsuuteni ja nuoruuteni MTV:n ulottumattomissa, meillä Lapissa ei sellainen jännittävyys näkynyt. Ensikosketukseni popmusiikin ja musiikkivideoiden hurmaavaan liittoon sain sitten Jyrki-ohjelman myötä.
Ja nyt en tietenkään voi saada musiikkivideoista tarpeekseni.
Kasabianin Ill Ray (The King) -kappale on jo kolmas uuden levyn biiseistä, jolle on tehty videotulkinta. Ja sehän sopii minulle. Video vielä kaiken lisäksi toimii juuri niin kuin musiikkivideon toivonkin toimivan – se saa biisin tuntumaan vähän eriltä ja erityisemmältä. Tarjoaa maiseman tai tunnelman, jota et kappaleessa aiemmin kuullut.
Ill Ray (The King) -kappaleesta on nyt sitten vahingossa tullut yksi Kasabian-suosikeistani. Levyn ilmestyessä en niin pitänyt biisistä, mutta sitten kävi niin, että kappale avasi yhtyeen Tallinnan keikan. Se olikin sitten sellainen isku ja hurmoshetki, että hetken olin varma, ettei mikään ole koskaan kuulostanut niin hyvältä.
Viisi kertaa uusi suosikkibiisi juuri nyt
Posted on 16.8.2017
Liam Gallagher – Chinatown
Wall of Glass on ihan super tykki, kyllä. Mutta suuren suuri charmi löytyy myös tästä seesteisemmästä Chinatown-biisistä. Kuten Wall Of Glass, myös tämä biisi on hyvällä tavalla sekä retro että moderni. Kappaleeseen on saatu hienosti tallennettua tunnelma, joka pakottaa fiilistelemään ja näkemään mielessä maisemakuvia. Tänä kesänä ne kuvat ovat liittyneet yksinäisiin kesäöihin.
Tykkään myös siitä, miten lempeäni Liam tällä kappaleella laulelee. Äänessä ei ole lähdetty alleviivaamaan miehelle ominaista nasaalia ja tiukkuutta, vaan sen annetaan olla astetta heleämpi ja pehmoisempi.
Rat Boy – Revolution
Tästä kappaleesta olen jo kirjoittanut, mutta koska biisi on niin törkeän hyvä ja edelleen ajankohtainen, muistutan sen ihanuudesta vielä. Ei voi mitään, Rat Boy tekee juttunsa vain jotenkin niin hyvin. Ja mikä se juttu sitten on? No oman brittisukupolvensa äänenä oleminen, veikeä swäg, nuoruuden höpsöys sekä musiikki, jossa sekoittuu Jamie T:n, The Streetsin, Beastie Boysin ja ehkä jopa sellaisen nokkelan ja nasevan Blurin vaikutukset. Tässä on kivaa yhteislaulufiilistä, sellaista helppoutta, joka kokoaa ihmiset yhteen fiilistelemään.
Temples – Born Into The Sunset
Brittiyhtye Templesin odotettu kakkoslevy ilmestyi keväällä. Jos et vielä ole levyä kuunnellut, niin nyt kuules anna mennä! Kuten debyytille, myös tälle levylle on ladattu hienoja, hienoja melodiakoukkuja ja uskomattoman taidokkaita kappaleita. Tunnelma, soitanta – juttu ylipäänsä – on yhtyeelle ominaisen psykedeelinen. Yksi levyn onnistuneimpia kappaleita minusta on tämä Born Into The Sunset. Tässäpä Templesin tekeminen melko hyvin onkin sitten kiteytettynä.
Kasabian – Bless This Acid House
Ai että, mikä rokkianthem! Kuten tuossa Rat Boyssakin, myös tässä on jotain sellaista, mikä kokoaa ihmiset yhteen hoilaamaan. Elämään. Kesä 2017 ja Kasabianin keikka Tallinnassa – never forget.
Chase & Status and Blossoms – This Moment
Elektronisen musiikin duo Chase & Status yhdisti voimansa Britannian kuumimman indieyhtyeen Blossomsin kanssa viime keväänä. Syntyi tämä kappale. Biisissä minut sytyttää sen rytmi, svengi sekä Blossoms-laulaja Tom Ogdenin ääni, joka saattaa kuulostaa tässä jopa paremmalta kuin yhdelläkään Blossoms-kappaleella.
Ja tuo video! Toimii!
Kasabian – Bless This Acid House
Posted on 18.6.2017
Minun kesän 2017 toinen kesäbiisi (toinen on Rat Boyn Revolution).
Kesäbiisin pitää olla juuri tällainen: helppo, nostattava, yhteisöllinen, taputtamaan kannustava, tuttu, mutta silti juuri tässä kesässä, vuodessa ja ajassa kiinni. Pikkuisen anthem, paljoin hoilotteleva.
Biisi, joka ei ehkä olisi muuten niin hyvä.
Mutta koska kesä, suuret suunnitelmat, hömelö usko hienoon tulevaan – ja Kasabian keikalla Tallinnassa.
Kasabian – You’re In Love With a Psycho
Posted on 3.4.2017
Kasabian julkaisi taannoin uuden kappaleen ja nyt muutama päivä sitten vielä biisiä koristavan videon.
Ensi sekuntien jumppaus ja ulina antavat ymmärtää, että kyseessä olisi tuhatprosenttisesti tuttu ja kliseinen Kasabian-tamppaus. Jämerä, tummasävyinen jumputus. Vielä parin kuuntelukerran jälkeenkin olin kirjoittamassa, kuinka yhtyee tekee omaa tuttua juttuaan.
No tavallaan tekeekin joo, onhan kappaleen poljento turvallinen Kasabian, laulumelodia yhtyeelle ominaisen simppeli ja Tom Meighanin sylkevä lädilaulu entisensä. Mutta kyllä yhtye esittelee tässä minusta itsestään myös uuden puolen. Sillä vaikka se yhtyeelle niin ominainen tasainen jumppaus siellä kappaleen ytimenä onkin, niin muuten biisin soundimaailma on yhtyeelle oikeastaan uusi. Kepeämpi ja kevyempi, lempeämpi ja kiltimpi. Uho, iskevyys ja aggressiivinen tamppaus ovat vaihtuneet kevyempään ja raikkaampaan tanssipoljentoon. Paikoin jopa 90-lukulaiseen eurotanssipoppitunnelmaan, kuuntele vaikka Sergen sisääntulo 1:15 paikkeilla.
Kiltti hymähdys myös parin minuutin jälkeen äänimaailmaan mukaan tuleville kitaravedoille, joissa on jotain hupaisaa, mutta jotka toisaalta pelastavat laulun tylsyydeltä. Raja ihanasti mieleenpainuvan ja harmillisesti pikkaisen tylsän välillä on hiuksen hieno.
Vaikka kappale onkin vähän laahaava ja ehkä pikkuisen liian kunnianhimoton, on se minusta silti onnistunut. Kaikessa kasabiamaisuudessaan mutta myös jossain pienessä uudessa tuulahduksessa, jonka Serge Pizzorno on studiossaan visioinut.
Kyllä mie tykkään.
Parhaat yhtyeet top 20
Posted on 5.2.2017
Jostain syystä olen elänyt siinä uskossa, ettei yhtyeitä voi listata paremmuusjärjestykseen. Mutta kyllä ne näköjään voi, kunhan vain miettii kriteerit selkeiksi. Tässä on nyt 5.2.2017 muutamissa minuuteissa tehty lista minun mielestä parhaista yhtyeistä. Ensin piti olla top 10, jatkoin sitä top 15 -listaksi ja vielä top 20 -listaksi. Ehkä ensi kerralla uskallan pitää listan lyhyempänä.
Ja ne kriteerit? No oikeastaan mietin vain, että minkä yhtyeen koko tuotantoa kuuntelen mieluiten. Ja listaksi yhtyeet muodostuivat kysymällä, että no jos Oasista ei olis, mitä kuuntelisin mieluiten? Bluria. Jos Oasista ja Bluria ei olis, mitä kuuntelisin mieluiten? Manic Street Preachersia. Jos noita kolmea ei olis, kuuntelisin mieluiten The Charlatansia. Ja niin edelleen.
- Oasis
- Blur
- Manic Street Preachers
- The Charlatans
- Ash
- Kasabian
- The Stone Roses
- Shed Seven
- Elastica
- Suede
- The Libertines
- Courteeners
- Arctic Monkeys
- Embrace
- Supergrass
- Pulp
- Idlewild
- Travis
- Cast
- The Verve
Artikkelikuva: Unsplash
Soittolista: vuosi 2021
HEY LYLA! 