Luukku 10: Mitä lukea joululomalla

Tänä vuonna ilmestyi taas monta kiinnostavaa musiikkiin tai muusikkouteen liittyvää kirjaa. Yhtäkään näistä en ole lukenut – vielä. Alkuvuosi oli hyvää lukemisen aikaa, mutta syksyä kohti tultaessa rikossarjat kiinnostivat kirjoja enemmän. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kirjat vois taas olla se juttu.

Näihin tänä vuonna ilmestyneisiin kirjoihin tartun seuraavaksi:

Brett Anderson – Afternoons with the Blinds Drawn

Suede-äänen ensimmäinen, lapsuutta, nuoruutta ja Sueden alkuaikoja kuvaileva teos Hiilenmustat aamut (Coal Black Mornings) oli suurimmaksi osaksi hieno, joinain hetkinä vähän liian tarinoiva tai jotain. Odotan kuitenkin enemmän tältä seuraajalta. Kiinnostaa vain ihan hurjasti kuulla, miltä Sueden huippuvuodet kuulostavat Andersonin kertomina just nyt. Vuonna 2019.

Tim Burgess – One Two Another

The Charlatans -laulajan uusin kirja ilmestyi ihan hetki sitten, marraskuussa. Tällä kertaa Burgess on koonnut kansien väliin valikoituja lyriikoita uransa varrelta – elämäkerta ja levyrakkautta ruotiva matkakirja ovat ilmestyneet jo aiemmin.

Joskus en tajunnut tällaisten lyriikkakirjojen merkitystä. Sanathan ovat levyn kansien välissä! Ja laulussa! Ja minun päässä! En ole kaivannut monillekaan suosikkibiiseilleni selityksiä tai selvityksiä, minulle on riittänyt omasta fiiliksestä ja kuuntelukokemuksesta syntynyt tulkinta ja merkitysmaailma.

Mutta nyt tuntuu, että olen valmis näkemään suosikkibändin tekstejä melodiakontekstista irti repäistyinä. Teksteinä enemmän kuin laulujen teksteinä. Kommenteilla ja anekdooteilla koristeltuna.

” I imagine almost everybody writes songs in different ways, but then again each person may use all the different ways to come up with lyrics to a song. From lists to experiences and stories, there are no rules. A good song is a good song, whoever writes it and however the writing happens. I only know what I do. In this here book, I’ve collected some of the ideas and thoughts and words.” 

Kaikille tiedonjanoisille The Chralatans -faneille välttämättömyys.

Daniel Rachel – Don’t Look Back in Anger: The Rise and Fall of Cool Britannia 

Kuten jo aiemmin syksyllä totesin, nyt voisi olla taas aika sivistää itseä tällaisella brittipop-vetoisella tietokirjalla.

Ben Folds – A Dream About Lightning Bugs

Itselle tuntemattomamman lahjakkuuden muistelmateos voi yllättää tärkeydellä. Availla silmiä, loksautella paloja tai muuten vähän herätellä ja ravistella. Päivittää ajatuksia, virkistää niitä. Tai ainakin sivistää, jos ei muuta. Ylistystä keräillyt Ben Foldsin teos kiehtoo.

”In this book, he looks behind him, telling stories of his life, his climb to fame, and sharing childhood anecdotes. He also talks about things he’s learned along the way.”

Hannah Ewens – Fangirls: Scenes From Modern Music Culture

Koska aina ei jaksa kuulla keski-ikäisten miesten liki identtisiä tarinoita siitä, kuinka sain ensimmäisen kitaran ja se oli menoa.

” The book touches on the author’s own experiences of being a music obsessive, and shares the reflections of musicians including Garbage’s Shirley Manson, the Slits’ Viv Albertine and the Hole and Smashing Pumpkins’ bassist Melissa Auf der Maur. Crucially, it gives voice to scores of everyday female music lovers, their thoughts and feelings exhaustively gathered by Ewens via fan forums, one-on-one interviews and through visiting the girls camped out overnight prior to gigs to ensure the best possible position at the front once the doors are opened. ” (The Guardian)

Artikkelikuva: Unsplash

Don’t Look Back in Anger: The Rise and Fall of Cool Britannia

Jes, lisää oppimateriaalia brittipoppikouluun! Daniel Rachelin tekemä Don’t Look Back in Anger: The Rise and Fall of Cool Britannia -kirja ilmestyi juuri ja päätyi tietysti heti verkkokaupan ostoskoriin. Toivotaan, että kirja saapuu pian, kaipaan pärisevää luettavaa.

Ihan ensimmäinen reaktio kirjan bongattua oli, että mitenköhän tämä nyt suhteutuu John Harrisin vuonna 2003 ilmestyneeseen The Last Party: Britpop, Blair and the Demise of English Rock -klassikkoon. Ilmeisesti kirjan teemana on kuitenkin – kuten nimikin jo vihjaa – Cool Britannia -ilmiö vähän laajemmin, ei ainoastaan sen musiikillinen anti. Erityistä on myös se, että kyseessä on kuvailujen mukaan oral history eli aikaa tallennetaan aikalaisten kertomuksin.

Vaikka Harris avaakin klassikossaan ansiokkaasti brittipopin yhteyttä labour-puolueen vaaleihin sekä muistuttaa brittipop-ilmiön olevan osa 90-luvulla koettua suurempaa brittiläisen kulttuurielämän nousua, Cool Britanniaa, on minusta mainiota, että nuo brittiläisen kulttuurielämän hurmosvuodet saavat oman kirjansa. Harrisin kirjassa kaikki tapahtuu kuitenkin nimenomaan bändien ja muusikoiden kautta, vaikkakin osana ajan kulttuurillista, yhteiskunnallista ja poliittista ilmapiiriä.

Tony Blairin ja brittipopin lisäksi Cool Britannia -tarinaan kuuluvat ajan ikoniset huippumallit ja muotisuunnittelijat. Kuvataiteilijat Damien Hirst ja Tracy Emin, näyttelijä Keith Allen, Trainspotting, jalkapallon EM-kisat vuonna -96, koko new laddism -ilmiö. Valtamediaan ja juorulehtiin päätyneet popparit ja rokkarit. Spice Girls. Ylipäänsä se, miten aivan hurjan monista asioista tuli populaaria.

Jotain tällaista ilmiön laajempaa tarkatelua odotan ja toivon Rachelilta. Itse nimittäin kuulun vahvasti siihen koulukuntaan, joka rakastaa tutkailla brittipoppia nimenomaan osana Cool Britanniaa. Aikakautena, ei ainoastaan tietynlaisena musiikillisena tyylilajina.

Palataan asiaan, kun olen lukenut kirjan.