Festarikesä

Lily Allen ja Suede Ruisrockissa, Jake Bugg Provinssirockissa – vaikuttaa siltä, että joudun vielä näin kolmikymppisenä viettämään elämäni festarikesän.

Kyllä, kahdet festarit ja kolme vetonaulaa kesässä on festarikesä ihmiselle, joka on tottunut pistäytymään kesäjuhlilla maksimissaan joka toinen vuosi. Ja johan meillä se Blur-kesä viime vuonna oli.

Ja vuonna 2009 oli Lily Allen -kesä.

Tuolloin odotin Lilyn Flow-keikalta eniten tämän Chinese-kappaleen kuulemista. Kevätbiisi-09. Ja kaunis haavekuva siitä, kuinka yksinkertaista toisesta tykkääminen voi parhaimmilaan olla. Tai voisi:

You’ll make me beans on toast and a nice cup of tea
and we’ll get a Chinese and watch TV

Mutta kuinka kivasti voikaan lauluääni helähtää?

En vielä tiedä, mitä minun ja Lilyn yhteiselolle on tapahtumassa uuden albumin myötä. Muutaman kappaleen perusteella tuntuu että melko kauas on jo tultu niistä ensimmäisen levyn kekseliään popahtavista ska-hassutteluista tai kakkoslevyn heleästä ja raikkaasta popnäkemyksestä. Vaikka eihän sen huono juttu tarvitse olla, jos se on oikein.

Enkä myöskään millään haluaisi katkaista välejä ystävään, joka on ollut paikalla silloin, kun ystävää olen kaivannut. Kun ei se kevät 2009 varsinaisesti mikään elämäni kevät ollut.

Ja eihän siitä mihinkään pääse, että Lilyssä virtaa kaikesta mahdollisesta tulevasta huolimatta Cool Britannia -aateliston veri.

You’re not a size six, and you’re not good looking

Lily Allenin uusi Hard Out Here -single vahvistaa sen, mitä olen jo pidemmän aikaa epäillyt: kuunnellessani Lily Allenia en itse asiassa kuuntele musiikkia. Vaan Lily Allenia.

Niin, minut tai blogini tuntevat varmati tietävät, että Lily on suuri tyttöidolini. Itse asiassa yksi harvoista. Syitä on toki monia aina höpsöstä riettaudesta ja röyhkeydestä lyyriseen näpäyttelyyn ja nokkelaan uskaliaisuuteen, mutta suurin lienee se, että ollaan Lilyn kanssa sentilleen saman mittaisia.

Ja mikä merkitys tällaisella sitten on? No näköjään vaikka mikä. Ajatus siitä että joku siisti, ihana ja asioita suorapuheisesti sanova on kanssani saman lyhyinen, on kuulkaas kannustava ja elämänmakuinen.

If I told you ’bout my sex life, you’d call me a slut
When boys be talking about their bitches, no one’s making a fuss

Tämän uuden popintäyteisen kappaleen (joka on ensimmäinen sitten vuoden 2009) perusteella on toki vaikea arvioida sitä, tuleeko Lilyn uudella albumilla kokonaisuudessaan olemaan minuun samanlaista maailmoja ja aisteja avaavaa vaikutusta kuin mitä huikealla debyytillä ja kekseliäällä kakkoslevyllä oli.

Mutta, kun kyseessä on Lily Allen, näen mahdottomuudetkin mahdollisina.

Samaan syssyyn tämän uskaliaan ja näpäyttävän keikuttelun kanssa Lily julkaisi coverversion Keanen Somewhere Only We Know -kappaleesta. Ensimmäinen Keane-coverhan tämä ei laulajattarelle ole. Versio tunnelmallistaa tätä John Lewis -liikkeen joulumainosta.

Otsikko ja lainaus: Lily Allen – Hard Out Here