Richard Hawley – Off My Mind

Sheffield-legenda, Pulp-hahmo, Longpigs-kitaristi, ahkera Arctic Monkeys -vierailija ja aikamme charmanteimpiin artisteihin lukeutuva Richard Hawley on julkaissut uutta musiikkia.

Off My Mind on mainio rock-kappale. Hawleyn upea lauluääni ja torvet nostavat super simppelin biisin ihan kivan seuraavalle tasolle. Lopputulos kuulostaa helposti rullaavalta, vaivattomalta, mutta myös uskottavalta. Miksei Johnny Marr saa rockiinsa tätä samaa tekemisen tunnetta?

Hawley julkaisee uuden levyn kesäkuussa. Further on artistin kahdeksas soololevy. Muusikko kertoo inspiroituneensa tällä kertaa menevämmästä soitannasta – levyltä löytyy kuulemma useampikin tällainen kolmen minuutin rokkirykäisy.

Kuva: Chris Saunders/Press

Kolme kertaa Suede-ish

Minua sivistettiin tänään. Opin, että Blossoms tulee Manchesteristä ja on hyvä, kantsis kuunnella. Sain linkin tähän yhtyeen tuoreimpaan Blown Rose -sinkkuun.

No kuuntelin ja mietin että ”Suede”.

Eli kirkkaasti jatkoon.

En ole kuunnellut Suedea intensiivisesti aikoihin, viimeisin maaninen Suede-jakso sijoittuu varmaankin 2014 kesään, kiitos Ruisrockin. Mutta nyt tuli pakottava tarve kuulla Brett Andersonin laulua. Tuo Blossomsin Tom Odgenin niin kovin Anderson-esque lauluääni vain vei Camdeniin ja vuoteen 93, minkäs teet.

Olen huomannut, että minua muistuttavat Suedestä ihan aina myös nämä kaksi yhtyeen aikalaistapausta, brittipopklassikkoa oikeastaan. Ensinnäkin Mansunin Taxloss (1997), joka on viehättävästi pikkaisen niin kuin Sueden Head Music -tunnelma sekä toiseksi Longpigsin Sally Dances (1996), jolla laulaja Crispin Huntin ääni värähtelee paikoin kuin Brettanilla konsanaan. Ja suedemäistä dramatiikkaakin on.