Kasabian – Ill Ray (The King)

Rakastan musiikkivideoita! Jouduin elämään lapsuuteni ja nuoruuteni MTV:n ulottumattomissa, meillä Lapissa ei sellainen jännittävyys näkynyt. Ensikosketukseni popmusiikin ja musiikkivideoiden hurmaavaan liittoon sain sitten Jyrki-ohjelman myötä.

Ja nyt en tietenkään voi saada musiikkivideoista tarpeekseni.

Kasabianin Ill Ray (The King) -kappale on jo kolmas uuden levyn biiseistä, jolle on tehty videotulkinta. Ja sehän sopii minulle. Video vielä kaiken lisäksi toimii juuri niin kuin musiikkivideon toivonkin toimivan – se saa biisin tuntumaan vähän eriltä ja erityisemmältä. Tarjoaa maiseman tai tunnelman, jota et kappaleessa aiemmin kuullut.

Ill Ray (The King) -kappaleesta on nyt sitten vahingossa tullut yksi Kasabian-suosikeistani. Levyn ilmestyessä en niin pitänyt biisistä, mutta sitten kävi niin, että kappale avasi yhtyeen Tallinnan keikan. Se olikin sitten sellainen isku ja hurmoshetki, että hetken olin varma, ettei mikään ole koskaan kuulostanut niin hyvältä.

Uusi The Charlatans

Vuoden 2014 The Charlatans kuulostaa kiehtovalta.

Yhtyeen klassikkosoundista tälle pian julkaistavalle Talking In Tones -singlekappaleelle on sovellettu ainakin tanssirytmikkyys. Sekä tietysti Tim Burgessin laulu – yksi niistä monista upeista pohjoisen nasaaleista. Ja onhan kappaleessa urkuakin. Ei toki niin sielukasta Hammond-soundia kuin yhtyeellä upeimmillaan, mutta kuitenkin.

Jotain jännittävää kappaleessa todellakin on, vaikka tavallaan se on aika vaatimaton ja matalaprofiilinen. Tai ehkä ennemminkin seesteinen? Harmoninen, kaunis ja aikuisen yhtyeen kuuloinen nyt ainakin. Matalaprofiilinen rytmikkyys – oisko se onnistunut juttu nyt sitten vaikka se.

Tai sitten se tuo videon nuorukainen. Jonka yhdennäköisyys 90-luvun alkuvuosien Burgessin kanssa on suorastaan säikäyttävän hieno yksityiskohta kokonaisuudessa.

Jos olet katsonut Yle Areenastakin löytyvää My Mad Fat Diary -sarjaa, tunnistat varmasti tyypin sarjassa Finniä näytteleväksi Nico Mirallegroksi. Vaikka minulla jäikin sarjan katsominen puolitiehen, Mirallegron hehkun kyllä ehdin huomioida.

Niin kuin myös sen, kuinka värisyttävästi The Charlatansin One To Another -kappale (1997) käynnistää sarjan jokaisen jakson.

The Charlatansin alkuperäisen rumpalin Jon Brookesin vuosi sitten tapahtuneen poismenon jälkeen yhtyeen rumpalina on nähty The Verve -rumpali Pete Salisbury. Myöhemmin tänä vuonna julkaistavalla uudella albumilla kuullaan kuitenkin vielä myös Brookesin soittoa.

Jumalasta edellinen

Mistä kirjoittaa blogiin silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa? No Oasiksesta tietty. Siinäpä aihe, joka ei yhden blogin elinaikana tyhjene.

Muistatko, kun näit ensimmäisen kerran Oasiksen Little By Little -videon? Minä muistan. Se tapahtui Luoteis-Lontoossa syksyllä 2002 ja tuntui siltä, kuin olisin nähnyt Jumalan.

Niin, videohan on sellainen tummassa kylläisyydessä pyöritelty. Noel mustassa parkassaan, kutistettu Robert Carlyle. Paljon varjoja. Sadettakin.

Ja sitten kohdassa 2:01 sekunnin kestävä valkea välähdys. Mikä se oli? Jumala?

Kyllä, Liam valkeassa parkassaan.

Äh, rakastan tätä videota, rakastan tätä laulua. Ihan turhaan parjattu! Ja vaikka kappale onkin äärimmäisen Noel, jonkinlainen paluuyritys Don’t Look Back In Angeriin, on Liam tämän video johdosta sen päätähti. Olkoonkin että miehen musiikillinen panos kappaleeseen on tyyliä nolla.

Mutta sepä juuri onkin Oasiksen taianomaisuuden ydintä.

Niin, huomasithan kohdassa 2:39 Liamin Richard Ashcroftilta lainatun olemisen tavan? Kuinka komea voi näky olla?

Jumalaisen komea.

Beady Eye ja Soul Love -video

Juuri, kun olin ajatellut kirjoittavani siitä, kuinka olen viime aikoina kuunnellut Beady Eyen BE-albumia ennennäkemättömällä tarmolla, julkaisee yhtye uuden videon.

Soul Love ei kuitenkaan ollut se kappalle, josta olisin halunnut juuri nyt kirjoittaa (sen sijaan olisin halunnut kertoa Iz Rite– ja I’m Just Saying -kappaleiden hyvää tekevästä vaikutuksesta), mutta koska Liam Gallagherin (ja Gem Archerin) katselu on kutsumukseni, en tietenkään valita.

Ja kyllähän video kappaleelle hyvää tekee. Biisin laiska tunnelma yhdistettynä hillityyn psykedeliaan näyttää komealta. Komea on myös Liamin takki.  Kuin myös onnettomuudesta toipunut Gem. Gem Harrison, kuten joku fani jossain jo kommentoi.

 

The Courteeners – Are You In Love With A Notion?

Olen kuunnellut tänään sunnuntaina paljon manchesteriläistä The Courteenersia. Ja nimenomaan yhtyeen tämän vuoden alussa ilmestynyttä kolmoslevyä, jota aluksi vähän hyljeksin, kunnes sitten onneksi lopulta sain kiinni levyn kiehtovasta suurieleisyydestä. Ja jota nyt kuuntelen pelkästään ihastellen.

Annan intensiiviseen tahtiin on ollut hyvä elää sunnuntaita. Siirrellä tauluja paikasta toiseen ja etsiä juuri nyt raikkaalta näyttävää sommitelmaa. Harkita pyykinpesua, harjoitella intialaiskeittiötaitoja, lukea kirjaa jonka olisin halunnut kirjoittaa.

Nautin kotona eletyistä päivistä, enkä laisinkaan ahdistu, jos en vuorokauteen puhu kenellekään (ääneen).

Mutta jotenkin tämän The Courteenersin uuden Are You In Love With A Notion? -videon katselu herätti kipeän halun päästä ulos, ihmisten pariin kokemaan jotain säkenöivää. Vaikka edes nurinkurisessa järjestyksessä.