Posted on 6.3.2020
Uusi RAT BOY -kappale muistuttaa 15 vuoden takaista hittibändiä Hard-Fita – ja se on ihanaa! Pimputukset taas on kuin suoraan MGMT:n devyytiltä.
Nuorukainen jälleen viis veisaa genrerajoista, lopputuloksena jälleen vähän uudenlainen RAT BOY -biisi. Tykkään biisistä kovasti, kuten myös siitä, kuinka RAT BOY on onnistunut rakentamaan itsestään enreistä irrallisen artistin, brändin, performanssin, DIY-projektin, elämäntavan. Kaikki, mitä hän tekee, mahtuu Scum-sateenvarjon alle.
Posted on 31.1.2020
Tämä uusi Gorillaz on upea! Kokoonpano on vihdoin napannut biisille vierailijat, jotka saavat minun sielun soimaan. Happy Mondaysin Shaun Ryderin feattaamasta Darestakin on jo 15 vuotta.
Alkuvuoden parhaita. Ehkä koko vuoden?
Biisi on Gorillazin Song Machine -projektin ensimmäinen osa. Mitä ne muut osat ovat, sitä en minä ainakaan tiedä.
Kategoria: Musiikki Avainsanat: biisi, Damon Albarn, Gorillaz, Jamie Hewlett, Punk, rap, Slaves, slowthai
Posted on 1.4.2019
RAT BOYn noin kuukausi sitten ilmestynyt toinen kokopitkä oli täällä kovasti odotettu ja jännitetty. Debyytin räppiä, hip hoppia ja brittipopahtavaa kitarointia sekoitteleva nuorisoseikkailu vei pari vuotta sitten minun sydämen ja sai toivomaan yhtä tyrmäävää jatko-osaa. Harmillisesti INTERNATIONALLY UNKNOWN ei kuitenkaan ole saanut minua koukkuun ihan samalla tarmolla kuin edeltäjänsä.
Sinänsä albumilta löytyy kyllä kaikkea sitä, mikä hurmasi minut debyytilläkin. Edelleen tekemisessä soivat ihanasti DIY, nuoruus, vilpittömyys ja innostus tekemiseen. Jordan Cardy kumppaneineen sotkee ja seilaa genrerajojen ja musiikillisten elementtien yli läpi ja ali ihan yhtä ennakkoluulottomasti kuin ensimmäisellä levylläkin. Siinä missä ensilevyn päätunnelma oli kitarapop, tuntuu tällä albumilla rap- ja hip hop -ytimen lisäksi voimakkaimmat vaikutteet tulevan kuitenkin kiltihkösti rämisevästä punkista – ei ihan minun juttu. Kaikkeen tuohon on sotkettu sekaan yksittäisiä yllärikappaleita: on raikas ja räppäämisen sijaan laulettu pop-kappale FOLLOW YOUR HEART ja on ska-sovituksinen NIGHT CREATURE.
Siinä missä debyytin voima oli minun mielestä muutamassa yksittäisessä huikeassa kappaleessa JA somassa kokonaisuudessa, jää tämän toisen levyn kokonaiskuva vähän sekavaksi, ja levyn hyvyys onnistuneen kokonaisvision sijaan yksittäisten kappaleiden varaan. Konseptialbumimaisella debyytillä hehkunut Scum-universumi ja koko RAT BOY -kuvio jää tällä levyllä harmillisen ohueksi, vaikka parilla kappaleella räppityyliin itsestä ja omasta artistiudesta juttua tehdäänkin (esim. mainioMY NAME IS RAT BOY).
Minun suosikkihetkiä levyllä on sinkkuinakin julkaistut INTERNATIONALLLY UNKNOWN ja DON’T HESITATE. Nuo biisit vois olla myös ekalla levyllä. Tykkään tietty myös höpsön somasta FOLLOW YOUR HEART -popista ja DAD’S CRASHED CAR –biisin yksinkertaisesta ja lempeästä punkpopista.
Kategoria: Levyarvostelut, Musiikki Avainsanat: Levy, rap, Rat Boy
Posted on 12.1.2019
RAT BOY – Don’t Hesitate
RAT BOY eli Jordan Cardy on vain niin huikea! Tuotteliaisuuden lisäksi nuorukainen onnistuu myös laadussa. Biisi biisin perään ulos tulee jotain todella näppärää ja koukuttavaa.
RAT BOY on onnistunut luomaan oman universuminsa, juttunsa, jossa yhdistyy monta kiehtovaa elementtiä. On Beastie Boys -vaikutteet, (britti)räpin otetta, Damon Albarnin brittipop-kauden mockney-laulua, Jamie T:n kaltaista uudehkoa britti-indiesoundia ja on Happy Mondaysista muistuttavaa tanssirockia. Scum-universumin viimeistelee vahva ja tunnistettava visuaalinen ulosanti, jossa mässäillään 90-luvun estetiikalla, katutaiteella ja nuoruuden räihnäisyydellä.
Don’t Hesitate on taas luottolaatuinen RAT BOY -biisi. Mahtis ysärimaailma ja kitarat, jotka muistuttavat Happy Mondaysin Step Onista. Välikilkatukset taas tuovat minulle spontaanisti mieleen Gomezin Whippin’ Piccadillyn klassiset välikilkatukset.
Kuuntele myös rockimpi ja aggressiivisempi, Jamie T:stä kovasti muistuttava Chip On My Shoulder.
Sleaford Mods – Kebab Spider
Sleaford Modsia parhaimmillaan. Biisi täyttää kaikki hyvän Mods-biisin vaatimukset: minimalistinen ja junnaava tausta, pieni melodinen tarttuva hetki, painava sana ja joku mieleenpainuva kertsihokema.
Ihan super hyvä! Uusi levy Eton Alive ilmestyy 22. helmikuuta.
Catfish and the Bottlemen – Longshot
Walesiläinen Catfish and the Bottlemen ei ehkä ole teidän kaikkien juttu. Yhtye voi tuntua brittipopparille ja brittirokkarille vähän liian geneeriseltä yleisrockilta. Minulle yhte on kuitenkin uponnut kivasti, ja erityisesti vuoden 2014 debyyttilevy Balcony teki vaikutuksen. (Toinen albumi olikin sitten aika plääh.)
Vaikka yhtyeen tekemisestä ehkä puuttuukin sellainen brittirock-eetos, niin joku tässä minua viehättää. Laulaja Van McCannin poikamainen laulu pelastaa lopputuloksen sellaiselta yleisäijärock-vibalta ja popahtavat kertsit ja melodiat hellivät popparin ja kitaraindien ystävää.
Longshot on perushyvä Catfish and The Bottlemen -kappale. Helppo hitti, jota ei kauheasti tarvitse pureskella.
Ian Brown – From Chaos to Harmony
Tämä viimeisin uusi Ian Brown on minun mielestä kolmesta jo julkaistusta kappaleesta paras. Vaikka ensimmäinen single First World Problems on myös huippu, niin tässä on enemmän jotain jänskää. Tykkään siitä, miten riisuttu kappale suurimman osan ajasta on. Jotenkin mainiota myös, että biisin wah-wah:t on itse Godlike Geniusin soittamia. Brown kun ei ole varsinaisesti mikään soittaja.
Kappaleen lyriikat ovat myös jotenkin todella Ian Brown -tavalla onnistuneet. Mielenrauhaa, enkeleitä, kaaosta, harmoniaa, leviävää iloa, kiviksi muuttuvia ruusuja. Koko kuvasto todella Ian Brown. Sellaista samanlaista yksinkertaista ja ilmiselvää elämän pohdintakuvastoa ja helppoa spirituaalisuutta, mitä Richard Ashcroft ja vähän myös soolo-Liam Gallagher harrastavat. Sopii legendoille ja uppoa minuun. Olenhan käytännössä ainakin puoliksi keski-ikäinen brittimies.
Ripples-albumi ilmestyy 1.helmikuuta.
Kategoria: Musiikki Avainsanat: Beastie Boys, Brittirock, Catfish and the Bottlemen, Damon Albarn, Happy Mondays, Ian Brown, Jamie T, rap, Rat Boy, Sleaford Mods
Posted on 2.12.2018
Vuosi 2018 on ollut hyvä vuosi tällaiselle kitarapopista ja brittipop-vaikutteista innostuvalle. Palaan noihin vuoden kohokohtiin vielä ennen vuoden vaihtumista.
En ole vielä kovin hyvin selvillä ensi vuoden musiikillisista tapauksista, minua saa sellaisilla sivistää! Muutaman kovasti kiinnostavan julkaisun tiedän minua kuitenkin ensi vuonna odottavan.
Yksi: Ian Brown – Ripples
Jumalhahmo Ian Brown julkaisee vihdoin uuden soololevyn. Helmikuussa ilmestyvästä Ripples-albumista tulee ensi vuoden tapaus! Brown on hahmo ja legenda, idoli, johon monen meistä olemisen ja musiikin kuuntelemisen tapa palautuu. Siksi kaikki, mitä Ian Brown tekee, on jollain tavalla merkityksellistä.
On ollut kuitenkin kiva huomata, että Brownin paluusingle First World Problems on toiminut hienosti ihan ilman legendalisääkin, ihan vain musiikkina, onnistuneena kappaleena. Lyö The Stone Rosesin paluukappaleet mennen tullen. Tällä videolla kivaa on tietty tuo F.E.A.R-kappaleen videosta muistuttava lowrider.
Kaksi: RAT BOY – INTERNATIONALLY UNKNOWN
RAT BOY on yksi niistä harvoista uusista artisteista, joita rakastan sillä tavalla ihanan omistautuneesti. Joskus tuntuu, että tuollaisia uusia rakkausartisteja ja -yhtyeitä on nykyään ihan mahdoton löytää. Nuorukaisen debyttilevystä on tullut levyhyllyni luottoalbumi, joten selvää on, että kakkoslevy on odotettu. Ilmestyy 25.1.
Kolme: Steve Mason – About the Light
Skottiartisti Masonin neljäs soololevy ilmesyy 18. tammikuuta. Mason on suuri muusikko- ja tyyli-idolini, rakastan miehen musikaalisuutta ja artistiutta! Jokainen Masonin julkaisuista on ollut jollain tapaa erityinen, joten odotan tämän uuden levyn ilmestymistä aivan erityisen luottavaisin mielin.
Neljä: Plastic Mermaids
Aiemmin vain ep-mittaisia julkaisuja julkaisseelta Plastic Mermaidsilta on huhujen mukaan tulossa ensi vuonna ulos ensimmäinen kokopitkä. En tiedä yhtyeestä juuri mitään muuta kuin sen, että se tulee Isle of Wightilta, on viisihenkinen ja että yhtyeen sielun muodostaa kotistudiossa häärivät veljekset.
Mutta oikeastaan tämä yksi biisi riittää herättämään mielenkiinnon ja kutkuttavat odotukset – vuoden 2018 parhaita kappaleita. Vaikka pohjimmiltani olen suoraviivaisen kitarapopin rakastaja, niin toisinaan on kiva innostua toisenlaisesta maisemasta. Tässä biisissä on mahtis MGMT-tyyppinen psykedelia ja jotain The Flaming Lips -henkistä sekoa.
Viisi: Joku muu, mikä?
Kerro mulle!
Kategoria: Brittirock, Indie rock, Musiikki Avainsanat: Brittirock, Ian Brown, rap, Rat Boy, Steve Mason
Posted on 7.11.2018
Ai että, miten iloinen olen siitä, että olen parin viime vuoden aikana hurahtanut RAT BOYhin näin suuresti. Olen ottanut Jordan Cardyn jengeineen omakseni jopa jonkinlaisena uutena, tämän päivän brittipoppina. Tiiän, kuulostaa hullulta!
Ymmärrän kyllä, ettei RAT BOYn tekeminen tavoita kaikkia, saati vie kaikkia brittipop-mielentilaan. Nopsaan kunneltuna touhu saattaa vaikuttaa nuorisolaistekemiseltä, hip hopilta, johon 35-vuotiaan kitarapopparin ei kantsi sotkeutua.
Mutta pyh. RAT BOY täyttää kivasti juuri tällaisen kolkytplus-ikäisen popparin brittipop-tyhjiötä. On englantilaisuutta ja sillä visuaalisesti leikittelyä, on överi aksentti, on Beastie Boys meets Blur, on indie-uskottavuus, on tarttuvat kertsit ja melodiat, on sopiva itsevarmuus ja paikoin minimini arroganttius, on swäg. On sukupolven ääni ja ajankuva, on nuoruuden huomioiva ja joukon yhdistävä me-henki.
Kaikki sellaisia juttuja, jotka itse näen osaksi 90-luvun brittipopin viehätystä.
RAT BOYn debyttilevy Scum ilmestyi viime vuonna ja se on mainio! Levyn kitarapopeimmat kappaaleet saavat taas uskomaan brittipop-kertseihin ja kitarapopin kuolemattomuuteen.
Uusi albumi tulee ulos 25. tammikuuta. Debyytin ja tämän uuden biisin perusteella: Odotan.
Posted on 16.8.2017
Liam Gallagher – Chinatown
Wall of Glass on ihan super tykki, kyllä. Mutta suuren suuri charmi löytyy myös tästä seesteisemmästä Chinatown-biisistä. Kuten Wall Of Glass, myös tämä biisi on hyvällä tavalla sekä retro että moderni. Kappaleeseen on saatu hienosti tallennettua tunnelma, joka pakottaa fiilistelemään ja näkemään mielessä maisemakuvia. Tänä kesänä ne kuvat ovat liittyneet yksinäisiin kesäöihin.
Tykkään myös siitä, miten lempeäni Liam tällä kappaleella laulelee. Äänessä ei ole lähdetty alleviivaamaan miehelle ominaista nasaalia ja tiukkuutta, vaan sen annetaan olla astetta heleämpi ja pehmoisempi.
Rat Boy – Revolution
Tästä kappaleesta olen jo kirjoittanut, mutta koska biisi on niin törkeän hyvä ja edelleen ajankohtainen, muistutan sen ihanuudesta vielä. Ei voi mitään, Rat Boy tekee juttunsa vain jotenkin niin hyvin. Ja mikä se juttu sitten on? No oman brittisukupolvensa äänenä oleminen, veikeä swäg, nuoruuden höpsöys sekä musiikki, jossa sekoittuu Jamie T:n, The Streetsin, Beastie Boysin ja ehkä jopa sellaisen nokkelan ja nasevan Blurin vaikutukset. Tässä on kivaa yhteislaulufiilistä, sellaista helppoutta, joka kokoaa ihmiset yhteen fiilistelemään.
Temples – Born Into The Sunset
Brittiyhtye Templesin odotettu kakkoslevy ilmestyi keväällä. Jos et vielä ole levyä kuunnellut, niin nyt kuules anna mennä! Kuten debyytille, myös tälle levylle on ladattu hienoja, hienoja melodiakoukkuja ja uskomattoman taidokkaita kappaleita. Tunnelma, soitanta – juttu ylipäänsä – on yhtyeelle ominaisen psykedeelinen. Yksi levyn onnistuneimpia kappaleita minusta on tämä Born Into The Sunset. Tässäpä Templesin tekeminen melko hyvin onkin sitten kiteytettynä.
Kasabian – Bless This Acid House
Ai että, mikä rokkianthem! Kuten tuossa Rat Boyssakin, myös tässä on jotain sellaista, mikä kokoaa ihmiset yhteen hoilaamaan. Elämään. Kesä 2017 ja Kasabianin keikka Tallinnassa – never forget.
Chase & Status and Blossoms – This Moment
Elektronisen musiikin duo Chase & Status yhdisti voimansa Britannian kuumimman indieyhtyeen Blossomsin kanssa viime keväänä. Syntyi tämä kappale. Biisissä minut sytyttää sen rytmi, svengi sekä Blossoms-laulaja Tom Ogdenin ääni, joka saattaa kuulostaa tässä jopa paremmalta kuin yhdelläkään Blossoms-kappaleella.
Ja tuo video! Toimii!
Kategoria: Musiikki Avainsanat: Blossoms, Brittirock, Chase and Status, Indie rock, Kasabian, Liam Gallagher, rap, Rat Boy, Rock