Levy: RAT BOY – INTERNATIONALLY UNKNOWN

RAT BOYn noin kuukausi sitten ilmestynyt toinen kokopitkä oli täällä kovasti odotettu ja jännitetty. Debyytin räppiä, hip hoppia ja brittipopahtavaa kitarointia sekoitteleva nuorisoseikkailu vei pari vuotta sitten minun sydämen ja sai toivomaan yhtä tyrmäävää jatko-osaa. Harmillisesti INTERNATIONALLY UNKNOWN ei kuitenkaan ole saanut minua koukkuun ihan samalla tarmolla kuin edeltäjänsä.

Sinänsä albumilta löytyy kyllä kaikkea sitä, mikä hurmasi minut debyytilläkin. Edelleen tekemisessä soivat ihanasti DIY, nuoruus, vilpittömyys ja innostus tekemiseen. Jordan Cardy kumppaneineen sotkee ja seilaa genrerajojen ja musiikillisten elementtien yli läpi ja ali ihan yhtä ennakkoluulottomasti kuin ensimmäisellä levylläkin. Siinä missä ensilevyn päätunnelma oli kitarapop, tuntuu tällä albumilla rap- ja hip hop -ytimen lisäksi voimakkaimmat vaikutteet tulevan kuitenkin kiltihkösti rämisevästä punkista – ei ihan minun juttu. Kaikkeen tuohon on sotkettu sekaan yksittäisiä yllärikappaleita: on raikas ja räppäämisen sijaan laulettu pop-kappale FOLLOW YOUR HEART ja on ska-sovituksinen NIGHT CREATURE.

Siinä missä debyytin voima oli minun mielestä muutamassa yksittäisessä huikeassa kappaleessa JA somassa kokonaisuudessa, jää tämän toisen levyn kokonaiskuva vähän sekavaksi, ja levyn hyvyys onnistuneen kokonaisvision sijaan yksittäisten kappaleiden varaan. Konseptialbumimaisella debyytillä hehkunut Scum-universumi ja koko RAT BOY -kuvio jää tällä levyllä harmillisen ohueksi, vaikka parilla kappaleella räppityyliin itsestä ja omasta artistiudesta juttua tehdäänkin (esim. mainioMY NAME IS RAT BOY).

Minun suosikkihetkiä levyllä on sinkkuinakin julkaistut INTERNATIONALLLY UNKNOWN ja DON’T HESITATE. Nuo biisit vois olla myös ekalla levyllä. Tykkään tietty myös höpsön somasta FOLLOW YOUR HEART -popista ja DAD’S CRASHED CARbiisin yksinkertaisesta ja lempeästä punkpopista.

Viisi kertaa vuoden 2019 albumi

Vuosi 2018 on ollut hyvä vuosi tällaiselle kitarapopista ja brittipop-vaikutteista innostuvalle. Palaan noihin vuoden kohokohtiin vielä ennen vuoden vaihtumista.

En ole vielä kovin hyvin selvillä ensi vuoden musiikillisista tapauksista, minua saa sellaisilla sivistää! Muutaman kovasti kiinnostavan julkaisun tiedän minua kuitenkin ensi vuonna odottavan.

Yksi: Ian Brown – Ripples

Jumalhahmo Ian Brown julkaisee vihdoin uuden soololevyn. Helmikuussa ilmestyvästä Ripples-albumista tulee ensi vuoden tapaus! Brown on hahmo ja legenda, idoli, johon monen meistä olemisen ja musiikin kuuntelemisen tapa palautuu. Siksi kaikki, mitä Ian Brown tekee, on jollain tavalla merkityksellistä.

On ollut kuitenkin kiva huomata, että Brownin paluusingle First World Problems on toiminut hienosti ihan ilman legendalisääkin, ihan vain musiikkina, onnistuneena kappaleena. Lyö The Stone Rosesin paluukappaleet mennen tullen. Tällä videolla kivaa on tietty tuo F.E.A.R-kappaleen videosta muistuttava lowrider.

Kaksi: RAT BOY – INTERNATIONALLY UNKNOWN

RAT BOY on yksi niistä harvoista uusista artisteista, joita rakastan sillä tavalla ihanan omistautuneesti. Joskus tuntuu, että tuollaisia uusia rakkausartisteja ja -yhtyeitä on nykyään ihan mahdoton löytää. Nuorukaisen debyttilevystä on tullut levyhyllyni luottoalbumi, joten selvää on, että kakkoslevy on odotettu. Ilmestyy 25.1.

Kolme: Steve Mason – About the Light

Skottiartisti Masonin neljäs soololevy ilmesyy 18. tammikuuta. Mason on suuri muusikko- ja tyyli-idolini, rakastan miehen musikaalisuutta ja artistiutta! Jokainen Masonin julkaisuista on ollut jollain tapaa erityinen, joten odotan tämän uuden levyn ilmestymistä aivan erityisen luottavaisin mielin.

Neljä: Plastic Mermaids

Aiemmin vain ep-mittaisia julkaisuja julkaisseelta Plastic Mermaidsilta on huhujen mukaan tulossa ensi vuonna ulos ensimmäinen kokopitkä. En tiedä yhtyeestä juuri mitään muuta kuin sen, että se tulee Isle of Wightilta, on viisihenkinen ja että yhtyeen sielun muodostaa kotistudiossa häärivät veljekset.

Mutta oikeastaan tämä yksi biisi riittää herättämään mielenkiinnon ja kutkuttavat odotukset – vuoden 2018 parhaita kappaleita. Vaikka pohjimmiltani olen suoraviivaisen kitarapopin rakastaja, niin toisinaan on kiva innostua toisenlaisesta maisemasta. Tässä biisissä on mahtis MGMT-tyyppinen psykedelia ja jotain The Flaming Lips -henkistä sekoa.

Viisi: Joku muu, mikä?

Kerro mulle!

Viisi kertaa uusi suosikkibiisi juuri nyt

Liam GallagherChinatown

Wall of Glass on ihan super tykki, kyllä. Mutta suuren suuri charmi löytyy myös tästä seesteisemmästä Chinatown-biisistä. Kuten Wall Of Glass, myös tämä biisi on hyvällä tavalla sekä retro että moderni. Kappaleeseen on saatu hienosti tallennettua tunnelma, joka pakottaa fiilistelemään ja näkemään mielessä maisemakuvia. Tänä kesänä ne kuvat ovat liittyneet yksinäisiin kesäöihin.

Tykkään myös siitä, miten lempeäni Liam tällä kappaleella laulelee. Äänessä ei ole lähdetty alleviivaamaan miehelle ominaista nasaalia ja tiukkuutta, vaan sen annetaan olla astetta heleämpi ja pehmoisempi.

Rat BoyRevolution

Tästä kappaleesta olen jo kirjoittanut, mutta koska biisi on niin törkeän hyvä ja edelleen ajankohtainen, muistutan sen ihanuudesta vielä. Ei voi mitään, Rat Boy tekee juttunsa vain jotenkin niin hyvin. Ja mikä se juttu sitten on? No oman brittisukupolvensa äänenä oleminen, veikeä swäg, nuoruuden höpsöys sekä musiikki, jossa sekoittuu Jamie T:n, The StreetsinBeastie Boysin ja ehkä jopa sellaisen nokkelan ja nasevan Blurin vaikutukset. Tässä on kivaa yhteislaulufiilistä, sellaista helppoutta, joka kokoaa ihmiset yhteen fiilistelemään.

TemplesBorn Into The Sunset

Brittiyhtye Templesin odotettu kakkoslevy ilmestyi keväällä. Jos et vielä ole levyä kuunnellut, niin nyt kuules anna mennä! Kuten debyytille, myös tälle levylle on ladattu hienoja, hienoja melodiakoukkuja ja uskomattoman taidokkaita kappaleita. Tunnelma, soitanta – juttu ylipäänsä – on yhtyeelle ominaisen psykedeelinen. Yksi levyn onnistuneimpia kappaleita minusta on tämä Born Into The Sunset. Tässäpä Templesin tekeminen melko hyvin onkin sitten kiteytettynä.

KasabianBless This Acid House

Ai että, mikä rokkianthem! Kuten tuossa Rat Boyssakin, myös tässä on jotain sellaista, mikä kokoaa ihmiset yhteen hoilaamaan. Elämään. Kesä 2017 ja Kasabianin keikka Tallinnassa – never forget.

Chase & Status and BlossomsThis Moment

Elektronisen musiikin duo Chase & Status yhdisti voimansa Britannian kuumimman indieyhtyeen Blossomsin kanssa viime keväänä. Syntyi tämä kappale. Biisissä minut sytyttää sen rytmi, svengi sekä Blossoms-laulaja Tom Ogdenin ääni, joka saattaa kuulostaa tässä jopa paremmalta kuin yhdelläkään Blossoms-kappaleella.

Ja tuo video! Toimii!