Ten days of Liam, 5/10

Ensi perjantaina on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.

***

Päivä 5/10: hassutteleva Liam

Blurin ja Oasiksen nihkeä välit – yksi brittipoppiklassikko sekin. Draama kulminoituu tietenkin yhtyeiden listataisteluun, mutta sen lisäksi on näitä tällaisia pieniä hassutteluja ja sanailuja – muistat ehkä Brit Awards -klassikon, jossa Gallagherit noutavat palkintoa Parklifea lallatellen?

Tämä video on helmi, ja niin toivon, ettei se koskaan häviä internetistä. Tässä vain on kaikki: ajankuva, brittipopin valtavirtaisuus, hölmöjä rokkareita, Patsy Kensit  ja aivan täydellinen Liam.

Katsohan siis kohdasta 0:46 ja hymyile.

 

Parivaljakko: The Only One I Know

Olen miettinyt viime aikoina Mark Ronsonia, kuten varmasti moni muukin. Minua ei kuitenkaan ole kiinnostanut tuottaja-muusikon viime aikojen saavutukset, vaan vuonna 2007 ilmestynyt Version-albumi. Pidän levystä edelleen paljon. Ehkä juuri siksi, että kyseessä ei ole vain cover-levy, vaan nimensä mukaisesti versio-levy. Coverit ovat kääntyneet liki toisiksi kappaleiksi ja alkuperäisartistien itsensä esittämät ei-coverit (esim. Kasabian L.S.F) uusiksi versioiksi.

Sisäänheittosinglen tavoin hurmanneen Amy Winehousen Valerien (alunperin The Zutons-yhtyeen kappale) ja Lily Allenin Kaiser Chiefs -versioinnin lisäksi suosikkini on tietty tämä muunnos The Charlatans -klassikosta. Robbie Williams goes The Charlatans goes funk-motown.

Muuten. Pian levyn äänittämisen jälkeen Robbie Williams läksi vieroitukseen, eikä päässyt esittämään kappaletta Glastonbury-festareille Ronsonin yhtyeen mukana. Niinpä lopulta The Charlatansin laulaja Tim Burgess esitti kappaleen.

Tai siis coveroi coverin, joka coveroi hänen kappalettaan. Veikeä kuvio.