HEY LYLA!High Hazels – Slow Dancers
Posted on 27.6.2019
Olen esitellyt blogissa monia uusia pikkubändejä, joista monista en ole enää aikoihin kuullut mitään. Näinhän se menee. Bändejä tulee ja menee, eikä kaikista nupuista lopulta puhkea kukkaa.
Brittiläisten kitarayhtyeiden ja kitaraindiebändien väliaikaisuuden tietäen olen tosi iloinen siitä, ettei High Hazels ole vielä kadonnut mihinkään. Olen kehunut yhtyeen blogissa muutamaan kertaan, ehkä muistat.
Tämä sheffieldiläisten uusi kappale on jälleen viehättävä. Ei yhtyeen paras, mutta säväyttävä silti. Kappale soi samalla tavalla dreamysti, herkästi, helisevästi, kauniisti ja kirkkaasti kuin yhtyeen kappaleet yleensäkin. Voi tulisipa vuoden 2014 mainiolle debyyttileyvlle pian jatkoa, yhtyeen takuuvarmalle popkauneudelle on minun elämässä ainakin aina tilaa.
Richard Hawley – Off My Mind
Posted on 25.3.2019
Sheffield-legenda, Pulp-hahmo, Longpigs-kitaristi, ahkera Arctic Monkeys -vierailija ja aikamme charmanteimpiin artisteihin lukeutuva Richard Hawley on julkaissut uutta musiikkia.
Off My Mind on mainio rock-kappale. Hawleyn upea lauluääni ja torvet nostavat super simppelin biisin ihan kivan seuraavalle tasolle. Lopputulos kuulostaa helposti rullaavalta, vaivattomalta, mutta myös uskottavalta. Miksei Johnny Marr saa rockiinsa tätä samaa tekemisen tunnetta?
Hawley julkaisee uuden levyn kesäkuussa. Further on artistin kahdeksas soololevy. Muusikko kertoo inspiroituneensa tällä kertaa menevämmästä soitannasta – levyltä löytyy kuulemma useampikin tällainen kolmen minuutin rokkirykäisy.
Kuva: Chris Saunders/Press
High Hazels – Sequin Eyes
Posted on 9.2.2017
Esittelin brittiyhtye High Hazelsin sievän ja lempeän kitarapopin blogissa reilu pari vuotta sitten. Nyt yhtye on julkaissut uuden kappaleen, jota kuuntelen täällä ihan sydämen kuvat silmissä!
Kappaleesta löytyy oikeastaan kaikki se, mitä jo tuolloin aiemmin yritin yhtyeen debyyttilevystä sanallistaa. Kauneus, herkkyys, pehmeys. Kirkas ja helisevä kitara, toiselle tasolle nouseva kertsi.
Aivan erityisen ihanaa tässä Sequin Eyes -kappaleessa on toisen sheffieldiläisyhtyeen, nimittäin Arctic Monkeysin entistä vahvempana kuuluva kaiku. Laulajan lempeä, kuiskailevan kertova lauluääni yhdessä muun alexturnermaisuuden kanssa vie ainakin minut oitis vuoteen 2011 ja Suck It And See -albumin aikaiseen poppi-Arctic Monkeysiin. Kuuntele vaikka kertosäkeen sulkevat loppusekunnit kohdasta 1:55 alkaen. Erittäin Mr. Turner.
Jotain uutta: High Hazels
Posted on 1.11.2014
Ryan Lee Turton / cc
Aloitin tämän viikonlopun kuuntelemalla sheffieldiläisen High Hazelsin ihan juuri julkaistua esikoislevyä. Kovin usein uudet yhtyeet eivät onnistu kiinnostamaan näin kovasti, mutta tässä kuulin heti jotain sellaista, minkä tiesin vievän mennessään. Hyvät yksittäiset kappaleet, nyt lähtee -kertsit ja laadukas soundimaailma ovat yhtä kuin vahva, tasalaatuinen kokonaisuus. Ihana levy! Ja miten kaunis nimi yhtyeellä!
Yhtyeen ominaisjuttu muistuttaa minua 90-luvun brittipopklassikosta Genestä, sekä samalla tietysti myös The Smithsistä. Jos uusista yhtyeistä sellainen kuin The Heartbreaks on innostanut, saatat pitää myös High Hazelsistä.
Mutta ei tässä ole kyse vain sievästä kitarapopista, kuten nuo mainitsemani vaikutteet antavat ymmärtää. Esimerkiksi levyn ensimmäinen singlekappale Misbehave voisi löytyä Miles Kanen ekalta levyltä tai vaikkapa The Moonsin kappaleiden joukosta. Eli onnistuneet 60-lukuvaikutteet yhdistettynä hyvään kappaleeseen ja tiukkaan kertsiin, toimii minulle.
Ja on toki vielä Last Shadow Puppetsin ja Alex Turnerin kaiut. Esimerkiksi tuossa huikeassa Misbehave -kappaleessa, mutta aivan erityisen paljon sitä seuraavassa How Long’s It Gonna Be -biisissä, joka on jotenkin jänskästi Arctic Monkeys. Johtuu varmaan Sheffieldistä.
Levy löytyy Spotifysta, kannattaa kuunnella. Olen tosissani.
Jotain uutta: The Sonik Seeds
Posted on 30.8.2013
Sheffieldiläinen The Sonik Seeds on ollut kasassa vasta vuoden verran, mutta on jo onnistunut synnyttämään pienimuotoisen hypen. Yhtyeen nimi onkin tupsahdellut toistuvasti esiin siellä täällä jo jostain viime keväästä lähtien. Tuon pienimuotoisen hypen lakipisteen virkaa hoitaa tällä hetkellä brittiläisen Rimmel London -meikkifirman uusi mainos, jonka musiikkina yhtyeen tuore English Rose -single toimii. Ja hyvinhän kappale tähän viehkon Georgia May Jaggerin tähdittämään ja swingin London -hengessä toteutettuun kampanjaan istuu.
Niin, musiikkityylillisesti The Sonik Seeds lienee garagea, jota on paikoin somistettu perinteisin britti-R&B -vaikuttein ja mod-esteettisin vivahtein, mutta myös modernein indieottein. Nuorta ja viatonta Arctic Monkeysia kaipailevana ja Little Man Tatea ikävöivänä onnistun tietystikin kuulemaan yhtyeen tekemisessä myös hitusen sheffieldiä.
Ihan turhaa yhtyeen ympärillä ei vouhkata: onhan tämä nyt aika mainiota, eikö?! Ja muuten, myös Miles Kane on fani.
Yhtyeen English Rose -single on julkaistu iTunesissa ja löytyy myös Spotifysta.
The Soniks Seedsin Sundcloud täällä.
Soittolista: vuosi 2021
HEY LYLA! 