Marraskuun soittolistalla 45 minuuttia uutta musiikkia!

Hyvää marraskuuta! Lokakuun soittolistaan pääset kuvaa klikkaamalla.

Taas yksi kuukausi eletty loppuun. Syyskuun soittolista näyttää aika piskuiselta, sisältö kuitenkin on täyttä kultaa. Syyskuussa ilmestyi uusi New Order, Gorillaz jatkoi kiehtovien vierailijoiden kanssa (Robert Smith), brittipop-yhtye Menswear julkaisi ennen julkaisemattoman kappaleensa ja Tim Burgess uuden biisin.

Soittolistaan pääset kuvasta.

Loppukesän uudet kappaleet soittolistalla. Listalla mm. Andy Bell, Sam Shingler, James Dean Bradfield, Gruff Rhys, Glasvegas, IDLES, Hurula ja Doves. Listaan pääset kuvaa klikkaamalla.

Hyvää alkanutta elokuuta kaikille!

Heinäkuussa saatiin taas monta hyvää uutta kappaletta ja pari tärkeää levyäkin. DMA’Si uuden levyn uusista kappaleista lemppariksi nousivat Hello Girlfriend ja Appointment. Heinäkuussa saatiin myös James Dean Bradfieldin tulevan soololevyn eka single ja uusi kappale Travisilta.

Yksi menneen kuukauden ihanimmista kappaleista on minun mielestä Ian Skellyn Laugh To keep From Crying. Cover-maailmassa dublinilaisen Inhaler-yhtyeen Mazzy Star -klassikon koverointi tai Alex Kapranosin ja Clara Lucianin Summer Wine sykähdyttävät varmasti monia.

Soittolistaan kuvaa klikkaamalla.

Uusia brittipop- ja brittirock-ystävällisiä kappaleita on ilmestynyt taas useita. Kesäkuussa merkittävimpiä juttuja lie Manics-vokalisti James Dean Bradfieldin uudet upeat soolobiisit, Travisin paluu, Fontaines D.C:n ekat uudet biisit sitten menestysdebyytin, sekä tietty Dovesin aktivoituminen 11 vuoden jälkeen.

Paljon muutakin listalta löytyy, esimerkiksi yllättävän hyvä Badly Drawn Boy, kesäbiisien kesäbiisi Ian Skellyltä ja uusi rock-lemppari The Mysterines.

Spotify-listaan kuvaa klikkaamalla.

Huhtikuussa Noel Gallagher julkaisi kätköistään löytyneen ja aiemmin julkaisemattoman Oasis-demon. Don’t Stop on ilmesesti äänitetty jossain Oasis-soundcheckissä. Turha biisi, joka ei tuo mitään musiikillista lisäarvoa mihinkään.

Huhtikuun listalta löytyy myös Tim Burgessin tulevalta sooloalbumilta lohkaistu kappale Laurie – symppis ja soma! Gorillazin ja Peter Hookin yhteistyön kehuinkin jo maasta taivaaseen. Muita viime kuun yhteistyöbiisejä oli The Streetsin ja Tame Impalan mainio Call My Phone Thinking I’m Doing Nothing Better. Skottiartisti Gerry Cinnamonin uudelta The Bonny levyltä suosikkibiisiksi on noussut Where We’re Going. DMA’Sin The Glow ei aluksi niin sytyttänyt, mutta nyt tykkään siitäkin!

Kuuntele lista ja ota haltuun muut viime kuun uudet kivat biisit. Spotify-listaan kuvaa klikkamalla.

Helmikuu mennä hujahti, tässä 40 minuuttia kuukauden uusia relevantteja kappaleita! Spotify-listaan kuvaa klikkaamalla.

Kivaa maaliskuuta!

Vuosi 2020 on alkanut musiikillisesti hyvästi. Tammikuussa uuden albumin julkaisivat The Big Moon, Courteeners ja Blossoms. Lisäksi Supergrassilta ilmestyi sielussa soiva kokoelmalevy. Kokonaisten albumien lisäksi tammikuussa on ilmestynyt myös muutama aivan yli-ihana sinkkubiisi.

Alkuvuonna aivan erityisen vaikutuksen minuun ovat tehneet nämä seuraavat kappaleet. Lopussa kuukauden soittolista.

Courteeners – Hanging Off Your Cloud

Manchesteriläisyhtyeen kuudennella albumilla upean balladin virkaa hoitaa Hanging Off Your Cloud -kappale. Kappale on kaunis, se värisyttää niin melodisesti kuin tekstillisestikin. Melankolisuuteen upeasti sopivat koskettimeniskut soivat kuin sadepisarat – tai jopa kyyneleet.

Kuten hienon pop-balladin kuuluukin, myös tämä kappale kasvaa kerroksittain ja kierroksittain. Ensimmäisellä kerralla hittikertosäe vedetään maltillisesti, toisella kerralla se on sovitettu isoksi jousilla.

Ja ne jouset! Ne on mahtavat!

Biisissä on sellainen suloinen pieni kaaosmaisuus ja sekasorto. Vaikka jouset tuovatkin eleganssia, on biisille tallentunut ihana rosoisuus, johon Liam Frayn vilpitön laulu sopii upeasti.

Minulle tämä kappale on Courteenersin tuotannon parhaimpia.

The 1975 – Me & You Togehter Song

Mattyn ja kumppaneiden ysäripoppi on huikea! R.E.M kohtaa The Stone Rosesin kohtaa Jamesin kohtaa minkä tahansa 90-luvun bändin.

Yhtyeen musiikillinen heittäytymis- ja muuntautumiskyky ovat ihailtavia.

Ash – Darkest Hour of The Night

Koska Ash on yhtye, joka ei vanhene, on se tietenkin yhtye, joka tekee oman hittibiisinsä aina uudestaan ja uudestaa. Vuosikymmenestä toiseen. Darkest Hour of The Night on oikein hyvä esimerkki musiikista, jota voin kuunnella miten paljon vain kyllästymättä tai täyttymättä. Ash on minun juttu, sanoisin.

Pusuja hienosta torvisovituksesta.