Alkuvuoden levylöytöjä

StarsailorSilence is Easy, 2003

Wiganilaisen post britpop -yhtyeen kakkoslevy löytyi Kampin Rolling Recordsista fiksuun hintaan. Sain levystä vinkin tutulta – kiva, että ihmiset tietää, mistä tykkään!

Minulle Starsailorin kaksi ensimmäistä levyä ovat klassikoita, debyyttilevy Love is Here löytyikin jo hyllystä vinyyliversionakin, joten tämän löydön jälkeen Starsailorin tärkeimmät on vinylipinoon löydetty.

Starsailorissa on ihanaa omintakeisuutta. Soitto on musikaalista, paikoin upean jylhäää, paikoi herkkää. Rakastan vahvoja koskettimia ja James Walshin persoonallista lauluääntä (ja ihanaa tukkaa). Levyn yhtenä tuottajana toiminut Phil Spector kohtasi albumin aikoihin murhasyytöksen. Hänet tomittiin myöhemmin. Spectorin tuotantoa kuullaan ainakin Silence is Easy – ja White Dove -kappaleilla.

Northern Uproar Northern Uproar, 1996

Myös tämä ysäriaarre löytyi Kampin Rolling Recordsista. Vuonna 1996 ilmestynyt brittipoppi-albumi kustansi höpsöt 15 euroa.

Levy sisältää muutaman kerrassaan mainion kappaleen. From A Window ja Livin’ It Up sekä niiden punkahtava powerpoppi, lädiballadi Town sekä Rollercoaster – siinäpä muutama pikkuhitti yhtyeeltä. Albumin nuoruutta ja 90-lukua huokuva energia on somaa.

Manicsien James Dean Bradfield on muuten ollut mukana tuottamassa levyn viittä kappaletta. Ehkä häntä on kiittäminen Townin Manics-jousista.

Ash1977, 1996

Ikinuoren klassikkoyhtyeen ikinuori klassikko löytyi Levykauppa Äxästä. Brittipop-kaanonin avainlevy ja oma ikisuosikki oli tietysti merkittävä löytö, aarre suorastaan! Levy, joka näyttää – ja tuoksuu – 90-luvulta. Kiitos sille tyypille, joka luopui tästä. Hinnakkain käytetty levy, minkä olen ostanut, mutta tietysti kaikkien pyydettyjen kymppien arvoinen lisä brittipoppikokoelmaani.

Unohtuneet levysuosikit: Starsailor – Love Is Here

Minun sunnuntaihini kuuluu olennaisena osana kaikenlainen haahuilu – myös musiikillinen. Tänään levyhyllyssä haahuileva katse pysähtyi brittiyhtye Starsailorin Love Is Here -debyytin kohdalla. Tämän unohtuneen lyvysuosikin kannen avatessa törmäsin kultaisella tussilla ja (ja teinikäsialalla) kirjoitettuun tekstiin ”Reetalta 15.1.2002 <3”. Ja siitä se sitten lähti. Muistelu.

IMG_20140323_203152

Sain tosiaan levyn 18-vuotislahjaksi hyvältä ystävältä. Albumi oli ilmestynyt pari kolme kuukautta aiemmin ja tullut tutuksi tietysti Jyrki-ohjelman kautta. Muistan Alcoholic-kappaleen tummanpuhuvuuden ja dramaattisuuden aiheuttaman hämmennyksen. Joka lopulta vaihtui ihasteluun.

Jotenkin olen aina ajatellut, että Starsailor oli etenkin uransa alkuaikoina omaleimainen yhtye. Siitäkin huolimatta, että 2000-luvun alun henkeen ja post-brittipopin maisemaan tuntui kuuluvan melankolia ja herkkyys. Mutta kai ne sitten olivat ne yhtyeen musiikissa vaikuttavat ja paikoin jopa dominoivat koskettimet, jotka tuntuivat 90-luvun kitaravuosien jälkeen raikkailta.

Niin, pidän edelleen todella paljon siitä, kuinka yhtyettä kuunnellessa tulee olo, että koskettimilla ei tehdä vain äänimattoa taustalle täytteeksi, vaan jotain kappaleiden kannalta todella olennaista. Kyseessä on samankaltainen tunne kuin se, mikä seuraa The Charlatansin kuuntelua. Mylvivät urut ja kipittävät koskettimet – joku niissä kiehtoo.

Minusta Starsailor on hurmaavimmilaan juuri tällä debyytillään. Myös kakksolevy on vielä varsin hyvä, mutta kyllä tämä ensimäinen säväyttää jotenkin eri tasolla. Kahdelta viimeisimmältä levyltä mieleen on jäänyt oikeastaan vain tämä (ihana) kappale.

Vaikka Love Is Here on selvästi aikansa lapsi, on siinä minusta rutkasti myös sellaista ajatonta musikaalisuutta, viehätysvoimaa ja sielua. Ja kyllä, olen isojen, äärimmilleen kasvatettujen kappaleiden ystävä. Tykkään, edelleen. Siitäkin huolimatta että Liam ja Noel olivat yhtyeestä mieltä.

Nämä kaksi kappaletta olivat suosikkejani 15.1.2002 ja ovat sitä myös 23.3.2014 (12 vuotta, mitä hittoa!).