Luukku 17: Vuoden 2019 tärkeät 20-vuotiaat

Vuonna 1999 brittipopin valtakausi oli tullut päätökseen. Oasis oli julkaissut pari vuotta aiemmin överin Be Here Now -levynsä, jota pidetään yhtenä eran lopun symbolina. Viimeisin naula brittipop-hurmoksen arkkuun oli Blurin vuonna 1999 ilmestynyt 13.

Ensinnäkin levy on erolevy: brittipopin kuningas ja kuningatar – Damon Albarn ja Justine Frischmann – erosivat vuosi aiemmin. Lisäksi yhtye ottaa levyllä etäisyyttä brittipop-visioonsa. Albumilla yhtye on brittipop-kauden poppia alternativempi, ja Graham Coxon saa enemmän tilaa omille musiikillisille mieltymyksilleen.

Lue lisää levystä täältä.

Muita tänä vuonna 20 vuotta täyttäneitä tärkeitä levyjä:

Stereophonics – Performance and Cocktails

Mainio kakkoslevy walesiläisyhtyeeltä.

Suede – Head Music

Arvostelukatastrofi, mutta minusta ei todellakaan mikään farssi. Toki meno on välillä levotonta ja musiikillisesti hermoja raastavan meluisaa ja sähköistä, mutta levyllä on muutama yli-ihana hetki. Tämä levy on Sueden uralla samantyyppinen lakipiste ja täyteen pakattu ylilyönti kuin Be Here Now Oasiksen uralla. Rakastan molempia.

Levy on minun nuoruus ja loppujen lopuksi se albumi, jonka kautta aloin Suedea ottaa suuremmin haltuun.

Supergrass – Supergrass

Oxfordilaisten kolmas albumi todistaa, että yhtye toimii myös ilman brittipop-viitekehystä. Hieno albumi yhtyeeltä, joka kehitti tekemistään levy levyltä. Hurjaa, että yhtyeen jäsenet ovat tälläkin levyllä vasta noin 23-vuotiaita. Uskomattoman kypsää ja hienoa tekemistä.

Shed Seven – Going For Gold

No okei, tämä on kokoelmalevy, mutta brittipop-klassikon uralla olennainen sellainen. Levystä ilmestyi tänä vuonna 20-vuotisjuhlapainos. Disco Down on albumin uusi biisi,

Travis – The Man Who

Tämä levy on mestariteos ja mahdollisesti yksi kauneimmista levyistä ikinä. Kiteyttää hienosti sen, miltä postbritpop -kuulosti. Totaalisen rakastettava klassikko ja taideteos.

Elokuun soittolista

Elokuu vetelee viimeisiään, tässä siis kuukausittainen uusien biisien soittolista. Listalla ilahduttaa moni kappale. Etenkin rakastan Liam Gallagherin One Of Usia, Templesin uutta, Vidan herkkistä, The Bluetones -ääni Mark Morrisin The Beansiä sekä Riden ihanaa Clouds Of Saint Marie -kappaletta.

Lomahulinoissa jäi heinäkuun soittolista jakamatta, tässä siis vielä se!

Uusia biisejä viime viikolta

Tässä muutama uusi ja relevantti kappale viime viikolta.

Johnny Marr – Armatopia

Johnny Marr on upea muusikko, mutta jostain syystä miehen soolotuotantoa on vaivannut minusta jonkinlainen laahaavuus ja tasapaksuus. Marrilla on usein tapana tehdä sellainen aika melankolinen ja hidastempoinen biisi, joka vain jatkuu ja jatkuu liki puuduttavuuteen asti, ilman kunnon koukkua tai särmää.

Viime vuonna ilmestynyt Call The Comet oli siinä mielesssä onnistunut albumi, että se tuntui Marrin tuotannoksi yllättävän monipuoliselta. Kiehtovaa musikaalisuutta. Mutta jotenkin sekin on jäänyt minulle aika merkityksettömäksi.

Nyt tuntuukin raikkaalta, että Marr on julkaissut uutena kappaleenaan tällaisen sykkivän diskobiisin. Biisissä on vähän samaa jytkettä, mitä kakkoslevyn Easy Money -junassa.

Kiva ja raikas!

Stereophonics – Chaos From The Top Down

Stereophonics ei ole minun suuria rakkauksia, ja yhtyeen ihastelu painottuukin minun osalta 90-luvun loppuun, jolloin yhtye tuntui kelpo tavalta vähän venyttää hiipuvaa brittipop-aikaa. Sittemmin olen fiilistellyt yhtyettä satunnaisesti, viimeisin hurahtaminen saattoi olla vuoden 2005 Dakota, joka oli osa Erasmus-vuottani ja Wienin indiediskoissa vietettyjä viikonloppuja. Voi olla, että bändi on kuulostanut minun korviin aina vähän liian amerikkalaiselta tai jotain.

En siis kamalasti osaa tästä biisistä sanoa muuta kuin, että ihan kiva ja sievä. Tykkään enemmän kuin odotin.

Teenage Fanclub – Everything Is Falling Apart

Tässä on varmaan kaikki, mitä Teenage Fanclubin biisissä kuuluukin olla. Nätti, soma, harmiton, raukea. Ei räjäytä Tavastiaa huhtikuussa, mutta sujahtaa helposti keikkasettiin vanhojen kappaleiden sekaan.

Edwyn Collins – Outside

Oooooooo, uutta Edwyn Collinsia! Ja kyllä, tämä skottilegendan parin minuutin rykäisy on mainio! Uusi levy Badbea ilmestyy maaliskuun lopussa, hyvä niin. Edellisestä levystä onkin jo kuusi vuotta.

Perjantaibiisi: Stereophonics – More Life in a Tramps Vest

Stereophonicsin soma debyytti täyttää juuri nyt tänään 20 vuotta! Koska viimeiset vuodet on saatu päivitellä näitä jatkuvia pyöreitä, turha varmaan enää ihmetellä ajan kulkua.

(20 vuotta!!!)

Vaikka Stereophonics ei mikään suuri rakkauteni ole koskaan ollutkaan, vaan ennemminkin sellainen harmiton tuttu, niin kyllä yhtyeeltä muutamakin levy ja useampi kappale jonkinlaiseen kaanoniin kuuluu. Post-brittipopin olennaisia.

Ja muuten, sen lisäksi, että saamme juhlia vuonna 1997 ilmestyneen Word Gets Around -levyn parikymppisiä, voi walesiläisyhtyettä fiilistellä myös kuuntelemalla ihan uutta musiikkia. Brit rock survivors, sanoisin.

Ai niin, minulla liittyy yhtyeeseen hauska muisto yläasteelta, 7. luokalta, eli siis nimenomaan vuodelta 1997. Koulussamme oli vierailulla walesiläisiä opettajia, jotka pitivät meille englannin tuntia. Jossain vaiheessa saimme kysyä heiltä kysymyksiä. Ystäväni Reetta taisi olla lopulta ainoa, joka uskalsi avata suunsa englanniksi. Suurena Manic Street Preachers -fanina hän kysyi herroilta, onko mitään muita walesiläisiä yhtyeitä, joista kannattaisi kiinnostua.

No, herrat tietysti kertoivat uudesta lupaavasta ja kiinnostavasta yhtyeestä nimeltä Stereophonics.

Näin niitä yhtyeitä löydettiin aikana ennen internettiä!

Ps. Tämä Jools Holland -live on yksi suosikeistani!

Viisi kertaa kevät

Jes, tänään on vihdoin se päivä, kun uskallan sanoa, että on kevät!

Ja keväällä tarkoitan sellaista uuden syntymisen kautta tulevaa elossa olemisen ja pelottomuuden tunnetta, jota voi fiilistellä takki auki.

Näihin viiteen biisiin on tallennettu minusta onnistuneesti minun kevään (2017) fiilis.

TravisFlowers In The Window (2001)

Söpöilevä heräämisen, uuden nousun ja kukoistuksen biisi.

There is no reason to feel bad
But there are many seasons to feel glad, sad, mad
It’s just a bunch of feelings that we have to hold
But I am here to help you with the load

Wow look at you now
Flowers in the window
It’s such a lovely day

DovesThere Goes The Fear (2002)

Pienemmän pelkäämisen, vapauden, avonaisen parkan ja lennokkaan eteenpäinmenemisen tunnari. Kevätbiisien ruhtinas!

Ocean Colour SceneThe Day WeCaught The Train (1996)

Oh oh la la. Tässä on sellainen ihana vapaana ja elossa olemisen taika. Aurinkoa, tuulta, rannikkoa ja huolettomuutta.

StereophonicsDakota (2005)

Tämän tahtiin tekee mieli autoilla, pyöräillä tai juosta kevätauringossa. Raikas ja lennokas tunnelma, teksteissä lempeän rakkaudellinen ja raikas muisto nuoruudesta.

You made me feel like the one
The one

EgotrippiTällaisena iltana (2000)

Heipat sille yhdelle tyypille! Ja niin tämä talvella rikkoutunut sydän on päässyt yli ja sykkii taas, ja vielä ensisijaisesti tyypeistä tärkeimmälle – mulle itselle!

 

Millaisia kevätkappalerakkauksia sinulla on?