Blossoms – Foolish Loving Spaces

Uusin Blossoms-albumi on niiiiiiiin hyvä! Stockportin cooleimpien Foolish Loving Spaces ilmestyi tammikuun lopussa ja on ollut siitä lähtien levysoittimellä – vuorotellen Couteenersin uuden albumin kanssa.

Olen löytänyt levyltä muutaman uuden lempikappaleen. Siis ikuisen sellaisen. Levyn kolme ensimmäistä raitaa – If You Think This Is Real Life, Your Girlfriend ja The Keeper – ovat kaikki tolkuttoman hyviä ja minulle levyn sielu. Avausraidan jänskä poppi, You Girlfriendin kuuma basso ja The Keeperin Primal Sceam meets The Charlatans meets 70-luvun New York -soul – alkuvuoden parhaita musiikillisia hetkiä.

Albumin loppupuolelta minun suosikiksi nousee simppeli kitararock Romance, Eh? sekä The Keeperin lailla naistaustakuorolla sävytetty mahtis Falling For Someone.

Pitkäaikaisten Blossoms-fanien joukossa jonkinlainen suosikki tuntuu olevan tarttuva Oh no (I Think I’m In Love), joka ei kuitenkaan ole minun lemppari. Kappaleessa on ehkä liikaa sitä tuttua kasarisoundi-Blossomsia, johon en ole täysin lämmennyt. Onnistunut pop-kappale toki silti.

Minusta albumissa on parasta siellä täällä soiva, yhtyeelle uudenlainen popin ja rockin sävy. Se, kuinka yhtyeen merkkisoundiksi muodostuneet syntikat antavat rohkeasti tilaa bassolle, kitaroille ja soulahtavalle naistaustakuorolle. Yhtyeen tuotannossa tiuhaan vilahtavien kasarisoundien sijaan maisemaksi hahmottuu simppelimpi ja rockimpi bändimusiikki. The Keeper, Romance, Eh? sekä soma My Vacant Days – enemmän Primal Scream, vähemmän Talking Heads -Blossoms on selvästi minun juttu.

Toiseksi parasta levyllä on sitten se, että myös ne popit ja syntikkaisimmat biisit ovat koukuttavam hyviä!

Albumin tuottajan on toiminut The Coralistakin tuttu James Skelly. En tiedä, kuinka paljon vaikutusta tällä on ollut siihen, että yhtye on löytänyt kappaleisiinsa uudenlaisia soundeja. Ainakin kaikki The Coral -fanit tietävät Skellyn musiikista monipuolisesti, genrerajattomasti ja ennakkoluulottomasti innostuvaksi muusikoksi.

Foolish Loving Spaces on Blossomsin kolmas levy – ja vihdoin se Blossoms-albumi, joka lyö minun elämässä läpi. Pelkäsin jo, että missaan tämän bandwagonin.

Jotain uutta: Fuzzy Sun

Stockport on uusi Camden Town. Suur-Manchesteriin laskettavasta kaupungista tulee nuoren polven brittiläispopin suosikki Blossoms ja nyt myös Fuzzy Sun.

Jos tykkäät Blossomsista, tykkäät varmana tästäkin. Yhtyeet kun ovat ihan yks yhteen koreine kertseineen, vahvoine synasoundeineen ja rytmikkäine kasarivivahteineen. Fuzzy Sun julkaisi reilu viikko sitten neljän kappaleen ep:n nimeltä Warm Evening / Cold Morning. Voit kuunnella sen vaikkapa Spotifyssa.

En ole suuri Blossoms-fani, eikä Fuzzy Sunkaan ihan minun estetiikkaan osu. Mutta tykkään yhtyeiden paikallisuudesta, siitä, että Stockport, Manchesterkin elävät yhtyeiden julkisuuskuvassa vahvasti mukana. Meillä Suomessa Blossoms ei ole juurikaan arvostettu, mutta Manchesterissä yhtye nauttii suurta paikallista suosiota ja uuden brittipop-polven ihailua.

Blossoms muuten ilmoitti alkuviikosta soittavansa ensi kesänä ihan oman stadionkeikkansa Stockport County Edgeley Park -stadionilla. The Coralin ja Gabbagen lisäksi yhtyettä lämppää nimenomaan Fuzzy Sun.

Katso soma julkistusvideo täältä.