Temples – Paraphernalia

Psykedeelisen rockin ystäville uutta Templesiä! Paraphernia on ensimmäinen uusi Temples-kappale sitten syksylä 2019 ilmestyneen Hot Motion -albumin. Äärimmäisen retrosävyistä psykedeliarockia soittava yhtye kuulostaa edelleen itseltään, vaikka kappaletta sävyttääkin pienet disco-flirttailut.

Toivotaan, että uusi kappale enteilee uutta levyä. Yhtyeen kaikki kolme aiempaa albumia ovat kyllä aivan hurjan loistavia. Tempels on niitä yhtyeitä, joilla on todella vahva ja toimiva oma juttunsa, toivottavasti yhtye ei ikinä muutu!

Paraphernalia on kirjoitettu viime vuoden syyskuussa ilmestyneen Hot Motion -levyn äänitysten aikoihin ja sen on tuottanut Sean Lennon, joka muuten tunnustautuu yhtyeen faniksi.

Soittolista: vuoden 2019 top 22

Tänä vuonna ilmestyi taas valtavasti uutta hyvää musiikkia – jopa tällaisen kapean musiikkimaun omaavan tyypin mielestä. Oma lempimusiikkini löytyy soittolistojen, radiokanavien ja kriitikoiden arvoiden ulottumattomista, joten olen ihan kamalan sokea sille, onko joku biisi jotenkin yleisesti hyvä tai huono. Kappaleen ihanuus on usein niin kovin selittämättömistä asioista kiinni.

Siksi mitään vuoden parhaat -listaa en osaa tehdä. Mutta tässä 22 kappaletta, joita on ollut aivan erityisen kiva kuunnella vuonna 2019. Lopussa vielä Spotify-lista kappaleista. Listaan pääset kuvaa klikkaamalla.

  1. Fontaines D.C. – Liberty Belle. Vuoden huikein! Jää ikisuosiksiksi.
  2. Fontaines D.C. – Boys in A Better Land. Vuoden toiseksi huikein!
  3. Liam Gallagher – One of Us. Säv, san ja sov kaikki kohdillaan.
  4. DMA’s – Silver. Takuuhyvä DMA’s.
  5. Ride – Clouds Of Saint Marie. Niiiiiiin kaunis.
  6. Sleeper – Paradise Waiting. Ihana ihana brittipop ysäriklassikolta.
  7. Blossoms – The Keeper. Paras Blossoms tähän mennessä. The Charlatans meets Primal Scream.
  8. Hurula – Järnvägsbron. Synkän kaunis, koskettava ja riipaiseva.
  9. The Big Moon – Take A Piece. Huikea tyttöbändipoppikappale indieyhtyeeltä. Salainen pahe.
  10. Liam Gallagher – Now That I’ve Found You. Ihanan soma rallattelu. Yksinkertaisuudessaan tavallaan turha biisi, mutta lopulta kaikkea muuta.
  1. Steve Mason – Don’t Know Where. Kaunis, koskettava.
  2. Idlewild – All These Words. Tutun ja turvallisen kuuloinen Idlewild, heittää minut nuoruuteen. Malliesimerkki yksinkertaisuudessaan hyvästä kertosäkeen käynnistymisestä.
  3. The Big Moon – Your Light. Huikea, jänskä, cool.
  4. The Twang – It Feels Like (You’re Wasting My Time). Hyvä rytmi, svengi ja rullailu.
  5. High Hazels – Slow Dancers. Kaunis kappale ja ihana tulkinta.
  6. Temples – You’re Either On Something. Kaunis melodia ja upea sovitus. Kertsin lähtö säväyttää joka kerta.
  7. The Spitfires – Enough is Enough. Yllärilemppari pikkubändiltä. Kuuntele myös biisistä tehty Hard Fi -remix.
  1. Ian Brown – From Chaos To Harmony. Kappaleena ei mikään super hyvä, mutta koska on todella Ian Brown ja siksi cool, päätyi kovaan kuunteluun.
  2. Steve Mason – America Is Your Boyfriend. Kappale, joka tallentaa hyvin Steve Masonin erinomaisuuden ja erityisyyden.
  3. Ivory Wave – Uptown. Yllätyshyvä baggy pikkubändiltä.
  4. Miles Kane – Blame It On The Summertime. Soma, simppeli ja erittäin mileskane rallatus.
  5. Noel Gallagher’s Flying Birds – Wondering Star. Keskinkertaisen Noelin kelpo John Lennon -fiilistely. Täynnä kliseitä – varmaan just siks käy mulle. Oispa vielä vähän vähemmän kaikuisa ja kumiseva.

Mitä biisejä sie tykkäsit tänä vuonna kuunnella?

Temples – You’re Either On Something -video

Ihanaa, että tälle minun alkusyksyn lempikappaleelle on tehty myös videokuvitus. Biisi on nimittäin videon kera vielä entistäkin parempi!

Brittiyhtye Templesin kolmas studioalbumi ilmestyy ylihuomenna perjantaina. Odotan!

Minusta on aivan hurjan hienoa, miten ennakkoluulottomasti monelaista ja monen soundista kitararockia nämä 2010-luvun ja uuden polven yhtyeet meille tarjoavat. On tämä Templesin psykedelia.

On punkia, on perusrockia, on Oasis-soundeja. On klassista brittiläistä kitaraindietä, on räppirockia. Kuten muodissa, myös musiikissa tämän päivän hienous on siinä, että kaikkia menneitä hienoja vuosikymmeniä voi kierrättää ja lainata. Sekoittaa ja sotkea.

Temples – You’re Either On Something

Elokuu oli hyvä uuden musiikin kuukausi. Täällä soittolista, joka hurmaa.

Yksi juuri päättyneen kuukauden hienoimpia uusia kappaleita on tämä Templesin You’re Either On Something -biisi. Mahtava, kaunis, pop! Templesin retropsykedeliarock toimii mulle, vaikka kaikkea psykedeliakitarointia en jaksakaan. En innostu liian jaarittelevasta tunnelmasta, vaan tarvitsen a-, b- ja c-osia, kertsejä ja selkeitä laulumelodioita, olenhan kuitenkin poppari.

Nämä nuorukaiset saavat kuitenkin kappaleisiinsa sellaisen simppelin pop-ulottuvuuden, joka koukuttaa minut.

Templesin kolmas albumi Hot Motion ilmestyy 27.9. Jes!

Temples – Hot Motion

Oi, uutta musiikkia tältä äärimmäisen tyylikkäältä, taitavalta ja kiehtovalta psykedeliarock-yhtyeeltä!

Temples on kuulunut huikeasta Sun Structures -debyytistä (2014) lähtien minun vakiokuunneltaviin, joten mahtavaa, että tämä uusi Hot Motion toimii. Hieno ja todella Templesiksi tunnistettava lisäys yhtyeen biisikavalkadiin.

Uusi Hot Motion -albumi ilmestyy syyskuussa, oi tulispa takuuhyvää Templesiä! Bändin debyyttilevy on jäänyt aikakirjoihin kovasti kehuttuna ja kiiteltynä modernina mestariteoksena. Hieno kokonaisuus, jossa yksittäiset upeat hittikappaleet ja tarkkaan harkittu ja onnistuneesti toteutettu kokonaiskuva ovat upeasti tasapainossa.

Kakkoslevy on minun levyhyllyssä jäänyt vähän debyytin varjoon, sen albumin ansiot ovat minusta sellaisen komean kokonaisuuden sijaan muutamissa ihan hurjan hienoissa kappaleissa. Hieno levy siltikin.

Kuva: Laura A-F

Uusi Temples ja Sleaford Mods

Alkuvuosi toi mukanaan pari uutta kelpo kuunneltavaa.

Ensinnäkin Templesin maaliskuussa ilmestyvän kakkoslevyn uusin paljastus vahvistaa ennustustani siitä, että yhtye on riisumassa retronaamiaisasuaan ja viemässä visiotaan 1960-luvun psykedeliasta pikkuisen kohti 2010-luvun psykedeliaa. Tameimpaloitumista kuultavissa.

Myös Sleaford Modseilta saatiin vihdoin kuultavaksi maaliskuussa ilmestyvän English Tapas -levyn materiaalia. B.H.S on tutulla tavalla minimalistisen taustan saaanut Mods-junnaus, mutta samalla myös ehkä sitä ankarinta ja kovinta Sleaford Modsia vähän laulelevampi ja lempeämpi.

Tulossa vuonna 2017

Vuonna 2017 ilmestyy useampi kiinnostava ja odotettu uusi albumi.

Elbow’n aika tasan 3 vuotta sitten ilmestynyt täyskymppi The Take Off and Landing of Everything saa  seuraajan helmikuun alussa. Little Fictions -levyltä löytyy ainakin nämä hienot kappaleet.

Maaliskuussa ilmestyy British Sea Powerin, noiden Brightonin omantienkulkijoiden Let The Dancers Inhert The Party -albumi. Sekä albumin nimi että tämä todella hyvä Bad Bohemian -kappale enteilevät yhtyeelle ominaista hyvää.  BSP:n tekemisessä on kauniin pop-musiikin rinnalla aina meneillään jotain kiehtovalla tavalla vinksahtanutta. Siksikin uusi levy on aina tapaus.

Maaliskuussa ilmestyy myös yksi omista toivottavasti tulevista suosikeista, nimittäin brittiläisen Templesin kakkoslevy Volcano. Retropsykedelinen debyytti oli tässä ajassa uniikki ja todella onnistunut albumi, joten odotukset seuraajan suhteen ovat korkealla. Onneksi tämä viime vuoden loppumetreillä ilemstynyt singelkappale on loistava! Kuten jo aiemmin kirjoitin, voisi tämän perusteella kakkoslevylle odottaa vähän modernimpia soundeja.

Templesin tavoin maaliskuun 3. päivä ilmestyy nottinghamin rääväsuiden English Tapas -nimen saanut albumi. Sleaford Mods vakuutti Flow’ssa, minkä lisäksi viime vuonna ilmestynyt ep toimi hienosti. Tykkäsin erityisesti sen suoraviivaisen puhelaulutykityksen rinnalle tulleesta uudenlaisesta melodisuudenhitusesta.

Lisäksi minua kiinnostavan uuden levyn julkaisevat ainakin Gorillaz ja Spiritualized, Liam Gallagherinkin tekemisiäkin toki odotan. Niin ja eiköhän vanhempikin Gallagher ehdi saada ennen vuoden loppua kolmannen soololevynsä valmiiksi. Pienellä toiveikkaalla jännityksellä odotan, mitä tapahtuu Arctic Monkeysin ja vaikkapa The Stone Rosesin suunnilla.

Mutta mitä muuta jännää on tulossa?

Temples – Certainty

Juuri, kun muisteltiin ystäväni kanssa retropsykedelisrockin Templesin debyytin (Sun Structures, 2014) hienoutta ja ihmeteltiin, että missä tämä yksi viime vuosien kiinnostavimmista brittiyhtyeistä oiken luuraa, ilmestyy tämä.

Kappale on tunnelmaltaan ja sävyltään aavistuksen modernimpi kuin yksikään yhtyeen aiemmista biiseistä, ehkä vähän sellaisella MGMT:n ja yhtyeen Congratulations-levyn tavalla. Erityisen paljon pidän Templesin kohdalla siitä, että kyse ei edelleenkään ole vain soundeista, vaan myös kappale on koukuttava.

Minulle Certainty toimii – olkoon maaliskuussa ilmestyvä VOLCANO-levy täten yksi ensi vuoden odotetuimmista.

Sekalaista sakkia

Kokoelma jäsentelemättömiä ajatuksia asioista, jotka tapahtuivat jo tovi sitten tai jotka ovat jollain muulla tavalla pikkuisen raukkoja. Kuulostaa niin paljon tältä blogilta, että menköön.

Temples

Templesin Sun Structures -debyytti ilmestyi helmikuussa. Kuten joku saattaa muistaa, odotin kovasti. Levy on hyvä, todella hyvä. Ei kuitenkaan ihan täydellinen. Alku on todella vahva, upeita kappaleita. Toisella puoliskolla homma vähän tasapaksuuntuu ja alkaa jäädä äänimaiseman varaan. Valopilkut harvenevat. Mutta on levy soinut paljon ja ihanasti. Nyt kolahtavat erityisesti nimikappale ja Test Of Time.

Jimi Goodwin 

Doves-miehen Odludek-soolodebyytti ei ole käynyt ihan niin tutuksi, mitä suunnittelin. Sekava levy, josta ei meinaa jäädä mieleen mitään muuta paitsi levottomuus. Albumi tuntuu kirjavalta kokoelmalta Goodwinin kokeiluja, joita yhdistää ainoastaan miehen lauluääni. Välillä muutama koukuttava hetki, useimmiten tunnelma jollain tapaa kummallista. Tämä musiikillinen matka vaatii vähän lisätyöstämistä. Tai ehkä vain totean, ettei se ole kovin hyvä?

Superstarit

Luin jostain muotilehdestä, että Adidaksen Superstarit ovat tulleet niin sanotusti takaisin muotiin. Väite sisältää hölmön oletuksen siitä, että ne olisivat joskus menneet pois muodista. Ei minun maailmassani! Tytölle, joka on (melkein) valmis tatuoimaan The Verven Urban Hymns -albumin kansikuvan tisseihinsä, Superstarit ovat aina muotia! Ihme touhua.

Ja nyt pelkään, että ne minun ysärifarkut leimataan jotenkin nostalgisiksi, trendikkäiksi tai ironisiksi, vaikka oikeasti käytän niitä, koka Damonkin käyttää. No okei, käytti. Mutta silti: itsestäänselvyys, ei nostalgialla leikittelevä hupaisa trendi.

Svengali

Svengali-leffaa saa Anttiloista kympillä! Hankittu on, katsottu ei vielä. Mutta Vicky McClure kuulemma on ihana, taas. Ja elokuvan soundtraciltä löytyy muuten mm. tämä Miles Kanen hieno coverointi muutaman vuoden takaa.

Artikkelikuva: Unsplash

Kevättä sukissa

Tänä vuonna en ottanut uutta kevättä vastaan totuttuun tapaan tennareissa, vaan kera uusien sukkien! Ai että, miten kevätkelpoiset mustista Desert bootseista tuleekaan, kun niihin yhdistää kaistaleen paisley-kuosia!

Tämän Instagramista napatun sukkaselfien myötä haluan suositella teille kaikille sukkakikkaa. Sillä onhan se nyt ihan turkasen tosi, ettei ihminen jatkuvasti uusia kenkiä tarvitse. Antaa siis uusien sukkien vilkkua sen sijaan.

IMG_20140311_162006

Ihan noin muodikkaan ylös rullailtuna en yleensä lahkeitani sporttaile, vaan ennemminkin sillä tavalla mod-maltillisesti. Mutta nyt oli kyllä pakko varmistella, että sukat varmasti saavat ansaitsemansa huomion.

Ja paisley-psykedeliaa olen kruunaillut tietysti kovasti soineella Templesin Sun Structures -debyytillä. Suosikki tällä hetkellä: Shelter Song.