HEY LYLA!Ten days of Liam, 10/10
Posted on 21.7.2017
Tänään perjantaina 22.7 on Liam Gallagherin keikka Turussa Tall Ship Races Music Festivalilla.
***
Päivä 10/10: Vuosi 2017 ja Wall Of Glass
Kymmenen päivän ajan täällä blogissa on kirjoittettu Liamista melkoisen nostalgisoiden. Mutta kuten ystäväni eilen totesi, ei Liam ole vain nostalgiaa! Keväällä viimein ilmestyi pyydelty ja odotettu Liam Gallagher -soolokappale.
Ja hyvä niin.
Tuo samainen ystäväni on todennut myös jotain sen suuntaista, että ”Liam vaikuttaa tosi valmiilta tähän”. Olen samaa mieltä – tyyppi on selvästi tullut takaisin.
Joku ehkä miettii, miten tähän vuoden 2017 soolo-Liamiin pitäisi suhtautua. Rakastaen, sanon minä! No kyllä, vähän nostalgisoiden ja miehen Oasis-menneen huomioiden, joo. Mutta aivan ehdottomasti samalla uudelle ja itsenäiselle Liamillle tilaa antaen.
You were sold a one direction
I believe the resurrection’s on
And you were wrong
Wall Of Glass on minusta hieno ensisingle Liamilta, koska se on todella Liam, mutta samalla myös vähän odotuksenvastainen. Tykkään biisissä siitä, miten sen lyriikat on kirjoitettu Liamin laulutyyliä ja nasaalia kunnioittaviksi. Liamin näköistä on myös pieni retro ja rock. Minut yllätti kuitenkin kappaleeseen rohkeasti ladattu ”tuotanto”, joka saa biisin kuulostamaan hienosti tuoreelta ja modernilta. Tuntuu siltä, että asioita tehdään mennyttä kunnioittaen, mutta kuitenkin tässä ajassa, tämän ajan kuulijalle – myös uudelle brittipop ja -rocksukupolvelle. Biisin melodinen koukku ja rytminen tarttuvuus saavat kuulijan viihtymään – kappale on selvästi tehty yleisölle fiilisteltäväksi ja jopa vähän uudenlaiselle Liamille esitettäväksi. Hitiksi!
Joidenkin mielestä Liam Gallagherin uho, itsevarmuus, ”National Treasure” tai ”Rock ’n’ Roll Star” -statukset ovat tyhjänpäiväistä kukkoilua, sanoja, joilla ei ole katetta. Tällainen henkselien paukuttelija olisi niin herkullinen kohde ampua alas ajassa, jossa kaikki haluavat olla oikeassa.
Ehkä jotkut Liamin sinkkua odottaneet eivät oikeastaan edes odotaneet itse biisiä, vaan Liamin epäonnistumista? Sitä, että pääsee toteamaan, kuinka Liam on typerä, yksinkertainen, veljensä kanssa riitaantunut rokkari, joka on parhaat päivänsä jo nähnyt. Sitten kirjoitetaan siitä, kuinka biisit ovat vaisuja eivätkä mies tai miehen lauluääni ole enää siinä kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Muistellaan Oasiksen kahta ensimmäistä levyä ja haukutaan kolmatta. Muiden nimiä ei edes tiedetä.
Tiedättekö mitä? Minusta tuntuu, että tämä biisi ei ole tarkoitettu noille tyypeille.
Vaan meille, joiden mielestä on onnellista, että Liam onnistuu. Joiden mielestä on mahtavaa, että tämä tyyppi on tullut takaisin ja nimenomaan (ainakin) parin ihan törkeän upean uuden kappaleen kera.
Ten days of Liam, 9/10
Posted on 20.7.2017
Huomenna perjantaina 21.7 on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Päivä 9/10: Liamin tyylievoluutio
Kaikkiin Oasis-teemaisiin tapahtumiin lähtiessä suurin haaste on päättää, minkä aikakauden Liamista sitä sen kertaisen tyyli-inspiraation ottaisi.
Omat suosikkini pukeutumisinspikseen Liamin tyylivaiheista ovat ehdottomasti alkuvuosien college-Liam ja Beady Eye -kauden mod-Liam. Tässä minun hahmotelmiani Liamin tyyli-identiteeteiksi. Mikä on sinun suosikkisi?
Numero yksi: Alkuvuosien college-Liam. Olennaisin tyylielementti on reilunkokoinen collegepaita tai takki. Myös housut voivat olla colleget tai vaihtoehtoisesti vähän hömelöt farkut. Astetta skarpimman version tästä tyylistä saa pukemalla yläosaksi löysän kauluspaidan. Niin, kaiken on oltava pikkuisen löysälinjaista, värimaailmassa suositaan erilaisia sinisen sävyjä. Tässä vaiheessa ei vielä pukeuduta merkkivaatteisiin, mutta Manchester Cityn, Umbron ja Adidaksen logot ja raidat ovat sallittuja. Jalkaan mokkakengät tai Adidakset, Gazellet toimii aina.
Olennaista on, että ei saa näyttää liian tyylikkäältä, vaan pitää olla vähän scally. Myöskään hiusten leikkaus ei saa olla liian skarppi ja suunniteltu. Muista huono ryhti!
Numero kaksi: Lennon-Liam. Tässä tyylissä olennaisinta on pyöreät John Lennon -lasit ja parta. Paidaksi sopii jälleen kauluspaita, takiksi esimerkiksi jonkinlainen kelsitakkia muistuttava juttu, kainaloon Patsy Kensit.
Numero kolme: Burberry-Liam. Tässä tyylissä ei tarvitse pukeutua välttämättä juuri Burberryyn (suotavaa toki), mutta skarppi beige takki on must! Pitkähköön takkiin voi yhdistää farkut – vähän leveälahkeiset – ja tennarit tai miksei desert bootsitkin. Olennaista on, että näytät edelleen lädiltä (ja käyttäydyt, kuten lädi), jolla vain on kahden menestyslevyn myötä hitusen enemmän rahaa – anna siis Burberryn ruutukuosin vilahtaa.
Numero neljä: Parka-Liam. Jos haluan inspiroitua Liamista ja parkasta, on suosikkikauteni Be Here Now -era. Parka voi olla vihreä tai valkoinen ja malliltaan periaatteessa monenlainen. Erityisen sallittua on hassun alas laskeutunut vyötärölinja ja isous. Kengillä ja muulla vaatetuksella ei niin väliä, ne voivat vaihdella, tärkeintä on, että pidät kädet taskussa ja näytät maailmanomistajalta.
Numero viisi: Millenium ja rock-Liam. Liam farkkutakissa! Yksi suosikeistani. Tähän tyyliin kuului ehdottomasti sellainen vähän pidempi hiusmalli ja pyöreät aurinkolasit. Inspistä löydät Familiar To Millions -kauden ja miksei vielä Heathen Chemistry -kaudenkin kuvista ja videoista. Noihin aikoihin Oasis kasvoi kaveriporukasta Andy Bellin ja Gem Archerin myötä sellaiseksi oikeaksi rock-yhtyeeksi. Tästä rock-tyylistä voi jalostaa vielä nahkatakki-Liamin – pue päällesi punainen tai musta nahkatakki ja aurinkolasit, joissa saa olla kokoa ja väriäkin.
Numero kuusi: Mod-Liam. Oasiksen loppuaikojen ja Beady Eye -kauden Liam-tyyli oli usein skarppi ja elegantti. 60-lukulaisen retron, mutta samalla myös jotenkin modernin tyylin idis on klassisten ja tyylikkäiden mod-elementtien hyödyntäminen. Paisley-kuosit, Nehru-kaulus, kaulaan kiedottu huivi, päähän lätsä. Takki on usein tumma ja istuva, kauluksen voi nostaa pystyyn. Vaihtoehtoisesti takki voi olla skarppi armeijahenkinen takki, jossa on lyhyt pystykaulus.
Tarkoitus on näyttää tyylikkäältä ja aikuiselta – unohda huput ja tennarit ja sujauta jalkaasi mustat tai tummanruskeat mokkakengät!
Numero seitsemän: vuoden 2017 Liam. Viimeisimmässä tyyliversiossa olennaista on pienieleinen tuulitakki tai lyhyehkö parka. Takin on oltava kalliin ja laadukkaan näköinen, unohda siis vuoden 94 Liamin isot sporttituulitakit ja panosta merkkituotteisiin. Pue takki (mahdollisesti värillinen sellainen) pitkähköjen shortsien ja Adidas-tennareiden pariksi.
Ten days of Liam, 8/10
Posted on 19.7.2017
Perjantaina 21.7 on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Päivä 8/10: Kuka on Liam Gallagher?
Toimittaja: ”Who’s Liam Gallagher?”
Liam: ”Me.”
Voiko asiaa tyhjentävämmin ja itsevarmemmin enää sanoa? Ja tottahan se on, Liam Gallagher on… Liam Gallagher. Ja kun perään vielä lisätään ”The singer in the band. The best looking one.”, ollaan jo äärimmäisen tarkassa – ja totaalisen riittävässä – analyysissä.
Lainaus ja kuva Paul Mathurin kirjasta Take Me There: Oasis – The Story
Ten days of Liam, 7/10
Posted on 18.7.2017
Perjantaina on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Huom. Tämä juttu on blogin arkistosta. Olen kirjoittanut tekstin 23.4.2014. Mutta kuten aiheensakin, myös teksti on sen verran ajaton, että kestää uudelleenjulkaisuja.
Päivä 7/10: Jumalasta edellinen
Mistä kirjoittaa blogiin silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa? No Oasiksesta tietty. Siinäpä aihe, joka ei yhden blogin elinaikana tyhjene.
Muistatko, kun näit ensimmäisen kerran Oasiksen Little By Little -videon? Minä muistan. Se tapahtui Luoteis-Lontoossa syksyllä 2002 ja tuntui siltä, kuin olisin nähnyt Jumalan.
Niin, videohan on sellainen tummassa kylläisyydessä pyöritelty. Noel mustassa parkassaan, kutistettu Robert Carlyle. Paljon varjoja. Sadettakin.
Ja sitten kohdassa 2:01 sekunnin kestävä valkea välähdys. Mikä se oli? Jumalako?
Kyllä, Liam valkeassa parkassaan.
Äh, rakastan tätä videota, rakastan tätä laulua. Ihan turhaan parjattu! Ja vaikka kappale onkin äärimmäisen Noel, jonkinlainen paluuyritys Don’t Look Back In Angeriin, on Liam tämän video johdosta sen päätähti. Olkoonkin että miehen musiikillinen panos kappaleeseen on tyyliä nolla.
Mutta sepä juuri onkin Oasiksen taianomaisuuden ydintä.
Niin, huomasithan kohdassa 2:39 Liamin Richard Ashcroftilta lainatun olemisen tavan? Kuinka komea voi näky olla?
Jumalaisen komea.
Ten days of Liam, 6/10
Posted on 17.7.2017
Ensi perjantaina on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Päivä 6/10: oranssi parka
Mikä olisi hyvä symboli brittipoppivuodelle 2017?
No, Liam Gallagherin oranssi takki One Love Manchester -konsertissa.
Sillä sekunnilla, kun Liam astui takissaan lavalle, sinunkin päässäsi ehkä naksahti. Tajusit, että tarvitset oranssin takin.
Ja juuri tuossa on Liamin taika.
Tyyppi, joka ei ole julkaissut vielä edes sitä levyään, tulee lavalle, laulaa olevansa rock’n’roll star ja tsädäm – niin on satojen puntien arvoinen parka myyty loppuun.
Ja juuri tätä me olemme odottaneet. Emme vain sitä levyä, vaan tätä koko pakettia. Särmää ja tähteyttä.
Tuohon oranssiin parkaan kiteytyy minusta jollain tapaa myös Noelin ja Liamin ero. Noel on julkaissut kaksi tasaisen hyvää, mutta ehkä vähän tylsää soololevyä. Liam on julkaissut yhden sinkun ja saanut ihmiset tuntemaan itsensä rokkitähdiksi – oranssissa takissa. Noel on hieno, hieno muusikko, Liam on rocktähti. Vai muistatko, mitä Noelilla yleensä on päällä?
Liamin merkitys brittipopkulttuurin kuvastolle on ollut aivan valtava, miehessä on kasoittain symboliikkaa, merkkejä ja merkityksiä. Asennetta, joka noita synnyttää. Eikä se merkitys ole mihinkään hävinnyt – he still got it.
Tarvittiin vain yksi televisioesiintyminen ja niin 2010-luvun merkittävin brittipop-symboli, uuden brittipopsukupolven tyylikartta oli syntynyt.
Ten days of Liam, 4/10
Posted on 15.7.2017
Ensi perjantaina on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Päivä 4/10: kolme aliarvostettua laulusuoritusta
1. The Girl In The Dirty Shirt (1997)
Koko Be Here Now -albumi tuntuu jakavan mielipiteitä – minusta levy on aivan upea! Ja aivan erityisesti levy on täynnänsä käsittämättömiä lauluosuuksia Liamilta. Noista The Girl In The Dirty Shirt on minusta ehdottomasti yksi aliarvostetuimmista Liam-tulkinnoista. Kuuletko tuon jänskän hitaan svengin, jonka Liam kappaleeseen taikoo? Notkeaa laulantaa, eirtyisesti kertosäe sekoittaa minun pään. Huh rakastan vain äärettömästi!
Erityisesti sulan siinä kertsin kohdassa, jossa Liamille tulee vähän kiire ja hengitys pätkäisee laulannan somasti (esim. 1:57).
2. Roll It Over (2000)
Paperilla tämän kappaleen pitäisi ehkä olla Noelin laulama, onhan tämä aika kliseinen Noel-rock. Mutta kun kuulet biisin ekan kerran Liamin tulkintana, tajuat, että juuri Liamin laulu nostaa tämän biisin jonnekin aivan toiseen sfääriin. Miten tylsä biisi olisikaan jos se olisi päätynyt Noelin tulkitsemaksi! Minun mielessäni kappale on lisäksi aivan ihana Champagne Supernovan sisarkappale. Mainioin parivaljakko ikinä.
3. Start Anew (2013)
Ärsyynnyin jossain vaiheessa totaalisesti siihen, kuinka Beady Eyen tekemisissä ihmisiä tuntui kiinnostavan ainoastaan Liamin muuttunut lauluääni. Äh, en tiedä, rakastin yhtyettä!
Aivan äärimmäisen onnistunut Liam-tulkinta on tämä Beady Eyen toiselta levyltä löytyvä herkistely. Liamin ääni on tässä jotenkin niin lempeä, hunajainen jopa. Juuri minulle puheleva. No, joo ehkä tosiaan aika erilainen kuin useailla Beady Eyen -biiseillä, joilla äänessä kieltämättä on jotain kireyttä.
Voi sentään, miten hieno hetki.
Ten days of Liam, 3/10
Posted on 14.7.2017
Kahdeksan päivää Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikkaan Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Päivä 3/10: ensimmäinen NME-kansi
Jos minun pitäis valita yksi kuva, josta painattaa itselleni paita, lakanat ja olkkarin tapetit, olisi se Oasiksen ensimmäinen NME-kansi. Kansi ilmestyi kesäkuussa 1994, pari kuukautta ennen debyttilevyn julkaisua.
Kuvassa on jotenkin tosi ainutlaatuinen fiilis, sillä siinä ei näy oikeastaan lainkaan Liamiin yleensä yhdistettävää kukkoilua ja rockia, vaan vähän hämmentyneen oloinen nuorukainen, joka vain on.
Mutta onnistuu silti sekoittamaan katsojan pään.
Rakastan sitä, miten kuva pakottaa tuijottamaan. Siinä on jotain päällisin puolin tosi simppeliä ja epäcoolia, jota ei kuitenkaan voi olla tulkitsematta äärimmäiseksi cooliudeksi. Ihastelen kuvassa näkyvää raakilemaisuutta ja hiomattomuutta. Tuota kummallista takkia, sitä, kuinka Liamin tukka ja tyyli ovat molemmat vielä vähän sinne päin.
Ja kuitenkin, vaikka kaikesta näkee, että nyt ollaan vielä ihan alussa, on kuvaa katsoessa silti päivän selvää, että tuo tyyppi tuossa on aivan erityinen.
Ten days of Liam, 2/10
Posted on 13.7.2017
Yhdekesän päivää Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikkaan Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Päivä 2/10: Looks like a shit house anyway
Cool Britannia -vuosista ja brittipopista ei voi puhua mainitsematta työväenpuolueen entistä pääministeriä Tony Blairia.
Vuonna 1997, työväenpuolueen vaalivoiton jälkeen Tony Blair kutsui Noel Gallagherin ja Creation-pomon Alan McGeen Downing Streetille kampanjajuhliinsa. Myös Noelin silloinen vaimo Meg Matthews oli mukana. Olennainen osa työväenpuolueen vaalikampanjaa oli ollut taiteilijoiden ja artistien kosiskelu. Rokkimyönteinen ja -taustainen Blair sai puolelleen nuoret ja luovat, uuden työväenpuolueen johdolla olisi aika rakentaa raikas ja reilu uusi Britannia. Lehdistössä puhuttiin jopa New Labourin ja Cool Britannian välisestä ”rakkaussuhteesta” ja rock’n’roll -hallituksesta.
Politiikan ja rockin rakkaus herätti tietysti myös ristiriitaisia tunteita. Esimerkiksi Sleeper-yhtyeen laulaja Louise Wener on kritsoinut suuresti sitä, kuinka Noel otti kutsun vastaan ja veljeili pääministerin kanssa. Sielun ja rock-fiiliksen myymistäkö? Rockin vastavirtaisuuden ja autotomian menettämistä?
Tavallaan tuo ajatus liittyy vahvasti siihen, missä brittipopin aikajanalla mentiin tuolloin, vuonna 1997. Kaikki oli mennyt jo yli ja överiksi, yhdenlainen lakipiste oli saavutettu. Brittipop oli kaikkialla. Yleisesti Noelin vierailua Downing Streetillä pidetäänkin yhtenä naulana brittipopin arkussa. Yhden aikakauden loppuna. Kun vierailuun yhdistää Oasiksen Be Here Now -albumin överiyden, oli selvää, että tämän enempää indienä alkunsa saanut movement ei enää kestä.
Ajatus siitä, että Noelin retki pääministerin lukaaliin olisi tappanut rock’n’rollin ja luonut kuvan sieluttomuudesta ja poliittisen pelailun ja laskelmoinnin ujuttautumisesta rockiin, on kuitenkin vain yksi tapa nähdä tuo episodi.
Esimerksiksi kirjailija Irvine Welsh ei pidä tapahtumaa varsinaisesti käännekohtana, vaan lähinnä vain ajankuvana. Hän on todennut, että Tony Blairin rockilla ratsastelu ja Noelin vierailu eivät tappaneet brittipoppia, vaan ennemminkin toimivat sen yhtenä määrittäjänä. Welshin mielestään brittipopissa nimittäin ei koskaan ollutkaan kyse indiestä tai undergroundista, vaan nimenomaan markkinavetoisesta populaari-ilmiöstä. Mainstreamista.
Ja tottahan se on, että Damon Albarnin vuonna 1993 kehittämästä brittipop-ajatuksesta oli vuoteen 1997 mennessä tullut hallituksenkin hyväksymä vientituote, tietynlainen teollisuudenala. Brittipoppi. Indiestä valtavirtaa, Blurin nokkelasta ja abstraktista ajatuksesta Oasiksen määrittämä koko kansa musiikkityyli tiettyine maneereineen, vaatetyyleineen ja musiikillisine ratkaisuineen. Brittipopista oli tullut yhtä kuin oasiksenkaltainen kitaramusiikki.
Ehkä juuri tästä syystä Downing Streetillä nähtiin Gallagher, ei Albarn.
***
Vuonna 1997 brittipop kuului kaikkialla ja se kuului kaikille. Sen sijaan Downin Streetin bileet eivät kuuluneet kaikille – Liam ei saanut sinne kutsua.
”Were you invited to number 10 Downing Street?”
”No. And I wouldn’t have gone anyway. — Looks like a shit house anyway so why go there”.
Klassista Liamia, klassista rock’n’rollia, johon ei todellakaan ole sekoittunut politiikkaa.
Pätkä dokkarista Live Forever: The Rise and Fall of Brit Pop (2003)
Ten days of Liam, 1/10
Posted on 12.7.2017
Kymmenen päivää Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikkaan Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.
***
Päivä 1/10: pilven lepsuttama spanielinkatse
Oletko nähnyt Supersonic-dokkarin? No, viimeistään silloin hurmaannuit Liamin (pilven lepsuttamasta) spanielinkatseesta, joka sai jopa Man Cityn toppatakin näyttämään ihanalta.
Liamin lepsuttavat silmät ja koiranpentukatse ovat 90-luvun brittipoppiklassikko. Yhdistä siihen vielä tarpeellinen tukkatyyli sekä iso college tai toppatakki, niin naamiaisasusi on valmis.
”I’m not a hooligan”. Ostaisin tuolta tyypiltä mitä vain.
Soittolista: vuosi 2021
HEY LYLA! 