Jotain uutta: The Spitfires

Olin kirjoittamassa The Spitfiresistä blogiin jo kauan sitten, kun törmäsin yhyeen ensimmäisiin biiseihin. Ajattelin tuolloin kuitenkin, että onpas nuorisolta tylsä veto tehdä jotain näin selvästi vaikutuksen alaisena. Kuulin ja näin siis yhtyeen, jolla ei ole mitään omaa, joka vain toistaa historiaa tekemällä asioita just niin kuin joku ennen.

Mutta camoon. Mikä minä olen mitään sanomaan? Lempinimeni on kuitenkin Liam-avaimenperä! Kyllä, koska näytän – tai yritän näyttää – 157 senttiseltä Liam Gallagherilta. Toisinaan pukeutumisessani, liikkumisessani ja olemisessani omaa on vain ne 157 senttiä.

Ja sitä paitsi: Leben und leben lassen, sanoisi saksalainen.

Ja toinen sitä paitsi: tämä yhtyeen tovi sitten julkaistu sinkkubiisi Stand Down on loistokappale.

Kaikesta mukanaan kantamasta perinteestä ja noista kauluspaidoista huolimatta The Spitfires on vuoden 2015 kontekstissa myös ihan vain universaali popyhtye, jos kuulija niin haluaa. Se maailma, mihin nämä nuorukaiset tekemisellään ehkä haikailevat, ei nimittäin ole enää olemassa. Joten kyse on väkisinkin myös tästä ajasta ja tämän päivän musiikista.

Mutta siltikin The Spitfiresin kohdalla olisi harhaanjohtavaa puhua pelkästään vaikkapa indieyhtyeestä. Niinpä olenkin päättänyt puhua modrevivalrevival-yhtyeestä. Yhtyeen nimi, laulajan Paul Weller-esque lauluääni, tyylillä tärkeily, me ollaan nuoriso -palo, työn, koulutuksen ja työttömyyden teemoissa polveilevat lyriikat. Ylipäänsä nuorisolaisyhteiskunnallinen ote.

Get a degree but you’ll never need it.

Get a job and fight to keep it.

Koko konsepti on tietenkin totaalisen tuttu. Mod, punk, modrevival, moderevivalrevival – eli brittiläinen. Meinasin kirjoittaa, että lager ja fish ’n chipsit vain puuttuvat, mutta ne taitavatkin löytyä tuolta videolta. Mitenkään yllättävää ei olekaan se, että singlen b-puolena on coverversio The Clashin Career Opportunities -kappaleesta.

Sen sijaan, että keskittyisin ajatukseen luovuuden puutteesta ja liiasta toistamiseen pyrkimisestä, mietin mieluummin, että jossain tuolla on taas uusi parikymppisten sukupolvi, joka elää omaa mod-versiotaan, luo jälleen uutta mod-kulttuurikerrosta. Sellaisella vuoden 2015 twistillä. Modrevivarevival-tavalla.

Ja se on enemmän kuin ok. Eikös se juuri näin kuulukin mennä?

(Terveiset täältä 1990-luvun mod-kerroksesta.)

The Peace Collective – All Together Now

All together now
In no man’s land, together

Liverpoolilainen The Farm julkaisi vuonna 1990 All Together Now -baggy-klassikon ja suurimman hittinsä. Kappaleen tarina kertoo ensimmäisen maailmansodan aikaisesta aselevosta ja sen aikana pelatusta jalkapallo-ottelusta, jonka saksalaiset ja brittiläiset sotilaat pelasivat in no man’s land. Ei-kenenkään maalla. Tuon juhlaottelun voitti Saksa 3-2.

When they stopped fighting and they were one

A spirit stronger than war was at work that night
December 1914 cold, clear and bright
Countries’ borders were right out of sight
When they joined together and decided not to fight

Jalkapallo-otteluiden lisäksi tuohon vuoden 1914 joulun rauhanomaiseen kanssakäyntiin kuului yhteisiä joululauluja sekä tupakan, suklaan, oluen ja viskin vaihtokauppoja.

Tuosta joulun 1914 tulitauosta ja sen jalkapallo-ottelusta on tullut koskettava veljeyden ja sodanvastaisuuden symboli. Ei siis mikään ihme, että tarina on löytänyt tiensä myös popmusiikkiin. Mikään ihme ei ole myöskään se, että se tarina popmusiikkeineen päätyy hyväntekeväisyyskappaleeksi: The Peace Collectiven All Together Now -hyväntekeväisyyssingle julkaistiin eilen, tuon sata vuotta sitten käydyn jalkapallo-ottelun juhlavuoden kunniaksi. Singlellä kerätään varoja Britannian punaiselle ristille.

I wrote All Together Now about the extraordinary events on Christmas Day 1914 when British and German troops took part in an unofficial truce, singing Christmas carols, exchanging gifts and even playing football. It was a spontaneous act of humanity that transcended the horrors and barbarity of World War One and is a story which still resonates 100 years on. It is a story of hope and peace which should be told over and over again.” – Peter Hooton, The Farm

The Farmin jäsenten lisäksi uudelleenversioinnilla esiintyy joukko Brittiläisiä muusikoita, kuten Castin John Power, I Am Kloot ja Massive Attackin Shara Nelson. Kappaleen tuotannosta vastaa myös alkuperäisen version tuottanut Madnessin Suggs sekä The Clashin Mick Jones. Lapset videolla ovat Valioliigan ja Bundesliigan seurojen junnuja.



Projekti Facebookissa
.