Andy Crofts – The Boogaloo Radio Sessions

Andy Crofts on jo vuosia ollut yksi minun suosikki moderneista mod-hahmoista. Croftsilla on oma The Moons -yhte, joka on jukaissut kolme mainiota levyä. Päätyökseen Crofts soittaa bassoa Paul Wellerin yhtyeessä. Lisäksi hän keikkailee soolona ja tekee tietty myös dj-keikkoja.

Croftsilla on upea mod- ja rock-uskottava malli/dj-tyttöystävä Tara sekä kaksi ylisuloista tytärtä – Luna ja Gigi. Vanhemman kummisetä on tietenkin Paul Weller. Ah, joo, ja Luna on esiintynyt myös Wellerin musiikkivideon päätähtenä.

Jos kaipaat tuollaisen Instagram-stalkkailun taustaksi leppoisaa musiikkia, suosittelen Andy Croftsin upouutta The Boogaloo radio Sessions -levyä. Albumi on kokoelma akustisesti tai semi- soitettuja covereita. Kitara, ukulele ja mies, muutamalla biisillä pianoa ja lempeät rummut. Croftsin pehmeä ja lämmin ääni on super miellyttävä.

Omat suosikkibiisini albumilta ovat The Beatlesin Don’t Let Me Down, jolle on sovitettu kitaran lisäksi myös pianoa ja rumpuja sekä Oasiksen Up in The Sky. Happyyn on saatu autenttinen fiilis taustakuorolla. The Beach Boysin You Still Believe In Me -kappaleella Crofts laulaa aivan erityisen hienosti. Noiden lisäksi levyltä löytyy David Bowieta, The Kinksiä, The Doorsia ja sen sellaista.

Simppeli, nätti 15 kappaleen fiilistely – ei mitään turhan spesiaalia, mutta ei mitään moitittavaakaan.

Levy Spotifyssa.

Jotain uutta: High Hazels

Ryan Lee Turton / cc

Ryan Lee Turton / cc

Aloitin tämän viikonlopun kuuntelemalla sheffieldiläisen High Hazelsin ihan juuri julkaistua esikoislevyä. Kovin usein uudet yhtyeet eivät onnistu kiinnostamaan näin kovasti, mutta tässä kuulin heti jotain sellaista, minkä tiesin vievän mennessään. Hyvät yksittäiset kappaleet, nyt lähtee -kertsit ja laadukas soundimaailma ovat yhtä kuin vahva, tasalaatuinen kokonaisuus. Ihana levy! Ja miten kaunis nimi yhtyeellä!

Yhtyeen ominaisjuttu muistuttaa minua 90-luvun brittipopklassikosta Genestä, sekä samalla tietysti myös The Smithsistä. Jos uusista yhtyeistä sellainen kuin The Heartbreaks on innostanut, saatat pitää myös High Hazelsistä.

Mutta ei tässä ole kyse vain sievästä kitarapopista, kuten nuo mainitsemani vaikutteet antavat ymmärtää. Esimerkiksi levyn ensimmäinen singlekappale Misbehave voisi löytyä Miles Kanen ekalta levyltä tai vaikkapa The Moonsin kappaleiden joukosta. Eli onnistuneet 60-lukuvaikutteet yhdistettynä hyvään kappaleeseen ja tiukkaan kertsiin, toimii minulle.

Ja on toki vielä Last Shadow Puppetsin ja Alex Turnerin kaiut. Esimerkiksi tuossa huikeassa Misbehave -kappaleessa, mutta aivan erityisen paljon sitä seuraavassa How Long’s It Gonna Be -biisissä, joka on jotenkin jänskästi Arctic Monkeys. Johtuu varmaan Sheffieldistä.

Levy löytyy Spotifysta, kannattaa kuunnella. Olen tosissani.

The Moons – Heart and Soul

The Moons aloittaa tulevan kolmannen albuminsa singleyttämisen Heart and Soul -kappaleella. Ja ai että, onpas se huh huh! Yhtyeen edellisen albumin (Fables of History, 2012) viattomaan, paikoin jopa sievään (”Jennifer (Sits Alone) is a beautiful song for outsiders”) biisivalikoimaan verrattuna tämä kuulostaa ihanan paheelliselta. Kuumalta!

Päätin juuri omia noiden alun kitaroiden sähkön kaiken viikonlopputekemiseni aatemaailmaksi.

The Moons jos joku on yhtye, jonka selvästi nousujohteista uraa on ollut hieno seurata. Arvostan sitä, että yhtye tekee sinnikkäästi ja pitkäjänteisesti omannäköistään juttua. Luottaa visioihinsa, eikä hötkyile uusien tuulien ja vaihtuvien trendien suhteen. Hieno rokkibändi.

Heart and Soul -single ilmestyy nyt maanantaina 31.3. Ennakotilauksen voi suorittaa täällä, seiskatuumasia kun on rajoitettu erä, tietysti.

Vuonna 2014: Temples

Vuodesta 2014 on selkeästi tulossa meitsin vuosi. Tammikuun ensimmäinen starttaa sen verran monilta osin lähtöruudusta, ettei uuden ja jännän tuloa yksinkertaisesti voi estää. Vaikka välillä tekeekin mieli itkeä ja ahdistua siitä, ettei mulla ole mithään tai kethään, tiedän, että kaikki on taas jossain vaiheessa tosi hyvin.

Vuodesta 2014 on tulossa myös psykedelisvaikutteista rokkia soittavan Templesin vuosi. Uskoisin. Tämä lähes kaikkien modernien mod- ja brittipoptyttöjen kuluneen vuoden kuumin puheenaihe julkaisee vihdoin debyyttinsä helmikuun alussa. Mesmerise-single ilmestynee tammikuussa. Ja koska yhtyeessä ihastuttaa silminnähtävän kauneuden lisäksi myös korvin kuultava kauneus, odotan itsekin Sun Structures -albumin ilmestymistä ihan super paljon.

Yhtyeen laulaja-kitaristi James Bagshaw muuten vaikutti kiharoineen ennen Templesiä vähän samoilla aaltopituuksilla liikkuvassa The Moonsissa. Täällä tuttu ja kovasti tykätty yhtye sekin.

Ja parit vuoden 2013 suosikit. Ihanaa ja huikeaa albumia lupailevaa on!