Parhaat ystäväni Ruisrock edition: Lily Allen – It’s Not Me, It’s You

Parhaat Ruisrock-ystäväni

Tässä juttusarjassa iloitaan parhaista ystävistä – tärkeistä levyistä. Ei missään järjestyksessä. Juttusarjan Ruisrock edition esittelee parhaita ystäviä vuoden 2014 Ruisrockin artisteilta.

Ystävä: Lily Allenin toinen levy, ihastuttava It’s Not Me, It’s You

Ilmestymisvuosi: 2008

Ystävä silloin, kun: kaipaan ystävää, joka on samanaikaisesti elegantti leidi ja suorapuheinen ja haistatteleva rääväsuu.

Erityisen ihanaa: Not Fair. Napakymppi. Ja loistelias esimerkki siitä, kuinka levyllä ei ole tyydytty helppoon ja ilmiselvään, vaan on ajateltu tavanomaisuutta pidemmälle. Toisenlainen sovitus olisi voinut tehdä kappaleesta tylsän peruspopin, mutta ai että. Kantrimaiseman ja huonon rakastajan yhdistelmä on jotenkin niin nokkela.

Ehkäpä yksi nerokkaimmista poppikappaleista ikinä!

 

 

 

 

 

It’s Not Me, It’s You on levyllinen helppoa poppia, jota ei kuitenkaan ole toteutettu helpoimman kautta. Jos jotain Lily Allen tiimeineen osaa, niin höpsön, viimeistellyn, harkitun ja tuotetun popin tekemisen uskottavasti, kera särmän, tyylin ja omaleimaisuuden.

Tämä kakkoslevy osoittaa sen, ettei Lily Allen tarvitse genrejä määritelmäkseen. It’s Not Me, It’s You -levyllä on toki liikahdettu debyytin rouheista alakulttuurivaikutteista ja tyttömäisestä hassuttelusta kohti kypsyyttä ja noh, valtavirtaa. Mutta mielestäni olisi todella mielikuvituksetonta puhua levyn tai artistin kohdalla mistään tavanomaisesta listapopista. Sanon tämän aina, kun kirjoitan jotain Lily Allenista: kuunnellessani Lily Allenia en itse asiassa kuuntele musiikkia. Vaan Lily Allenia. Ja niin kannattaisi kaikkien muidenkin tehdä.

Kun debyyttilevy Alright, Still ilmestyi, mietin, että ihanat modernit ska-vaikutteet ja ihana tyttö, joka laulaa elämästä. Tämän kakkoslevyn ilmestyttyä mietin, että ihana tyttö, joka laulaa minun elämästä.

She’s got an alright job but it’s not a career
Whenever she thinks about it, it brings her to tears
’Cause all she wants is a boyfriend, she gets one night stands
She’s thinking how did I get here, I’m doing all that I can

 

 

 

Elämänmakuisten, omaelämänkerrallisten ja rehellisten lyriikoiden lisäksi levystä tekee luottoystävän se, että se on yksinkertaisesti äärimmäisen miellyttävä kuunnella, aina kiva laittaa soimaan. Oletko nähnyt levyn kannen? Albumi kuulostaa juuri siltä, miltä sen kansikuvitus näyttää. Viehkolta, elegantilta, vähän vaalenapunaiselta, tyttömäiseltä, harkitulta. Mutta kuitenkin siltä, että jotain on aseteltu vähän vinksalleen.

Siinä missä Alright, Still -debytti on hiomaton timantti, on tämä kakkoslevy sitten se hiottu timantti. Viimeistelty ja harkittu, muttei sliipatuu ja sieluton. Allenin kirkas, heleä ja samalla pehmeä ääni yhdistettynä näppäriin kappaleisiin ja hurmaavaan aksenttiin synnyttää yksinkertaisesti vastustamattoman kokonaisuuden.

 

Lily Allen esiintyy Ruisrcokissa lauantaina 5.7.2014.

Parhaat ystäväni: Kate Nash – My Best Friend Is You

Zemanta Related Posts Thumbnail

Tässä juttusarjassa iloitaan parhaista ystävistä – tärkeistä levyistä. Ei missään järjestyksessä.

Ystävä: Laulaja-lauluntekijä ja mockneykuningatar Kate Nashin kakkoslevy My Best Friend Is You

Ilmestymisvuosi: 2010

Ystävä silloin, kun: tuntuu siltä, että kaikki muut tytöt ovat ihanampia, tai että kaikilla muilla tytöillä on jotain ihanaa mitä haluan, mutten voi saada.

That girl is giving you the eye, and I and I and I
Don’t like it how she makes you laugh so much
How when you’re talking, that you touch
She’s instantly more pretty and more interesting that me
She is thinking before she speaks
She is not all red and angry
I bet she doesn’t like to eat
I bet her feet don’t even stink!

Erityisen ihanaa: Suorasukaiset ja karskin rehelliset lyriikat. Jos en tedä, mitä sanoa tai jos en uskalla sanoa ääneen sitä, mitä ajattelen, voin antaa Kate Nashin puhua. Sieltä se ajatus kuitenkin jossain vaiheessa tulee, sensuroimatta.

I think she’s a bitch. 

Kate Nashin viehätys perustuu paljon heleän ja kepeän laulannan ja suorapuheisen lyriikoinnin väliseen ristiriitaan.

Everybody thinks that girl’s so fine
Everybody’s like, I’ll make her mine
Everyone thinks she’s a bit of alright
But I think that she’s not so nice

Every guy’s looking in her eyes
Every guy’s checking out her thighs
Everyone thinks that girl’s a lady
But I don’t, I think that girl’s shady

Mutta vaikka minun ja levyn välinen ystävyys perustuukin pitkälti sille, että sen kanssa voi olla katkeransuolainen ja vihainen – muille tytöille, välillä pojille, välillä ehkä vähän itselle, välillä ei oikein tiedetä kenelle, mutta ollaanpa kuitenkin –  niin on levy myös hieno musiikillinen kokonaisuus.

Vuonna 2007 ilmestyneeseen Made Of Bricks -debyyttiin verrattuna on liikahdettu askelman verran pois sellaisesta rouheasta, jammailevasta ja pienieleisestä laulaja-lauluntekijyydestä kohti viimeistellympää, tuotetumpaa ja isompaa popmusiikkia. Levy ihastuttaakin esimerkiksi harkituilla girl group -vaikutteilla.

Kate Nash ja piano kuuluvat yhteen, sen opetti jo laulajattaren debyytti. Myös kakkoslevyllä on tästä todisteita, esimerkiksi jopa ihan sataprosenttinen pianokappale, herttainen (ja toki myös vähän vihainen) Pickpockets. Ja vaikka levyllä on viimeistelyn makua, ei se edelleenkään mitään geneeristä popmusiikkia ole. Nashille on jätetty tilaa huutaa ja karjua jos siltä tuntuu. My Best Friend Is You kuulostaakin uskottavasti Kate Nashin omalta projektilta, tekijänsä näköiseltä maailmalta.

Ja ehkä vähän minunkin. And later on I’ll cry my stupid eyes out, later on I’m crying like a baby…

My best friend is you, Kate Nash.

My Best Friend Is You Spotifyssa.

Ash-tripillä

– Charlotte on ihana.

– Olisin halunnut olla Charlotte.

Bloggaamisessa parasta? Hyvän päälle ymmärtävät lukijat!

Tämän tytön Ash-trippi sen kuin jatkuu. Tämä yhtyeen Jools Holland -veto on itselleni se legendaarisin. Esitys löytyy nimittäin Later… With Jools Holland Presents Cool Britannia -kokoelmalta. Dvd:ltä, joka toimitti itselleni aarteen virkaa aikana ennen YouTubea.

Haluaisin olla Charlotte.