Takit, oi takit

Viime viikon maanantai oli kamala. Ilmassa oli sellaista post-krapulamasentelua. En ole mikään suuri arjesta ahdistuja, mutta nyt kivan kaveriviikonlopun jälkeen oli kyllä alakuloinen olo. Sitten jossain vaiheessa puhelimessa eteen lävähti mainos Liam Gallagherin ja Richard Ashcroftin elokuussa tapahtuvasta Kaisaniemen-retkestä.

Ja muistin taas, mikä elämässä on tärkeää ja iloa tuovaa: musa ja takit.

Tieto siitä, että Sueden Sideways-keikalla alkava kesä huipentuu kahden suuren idolihahmon ja yhden mainion yhtyeen live-keikkaan, antoi lähitulevaisuudelle ihanasti lisämerkityksiä. Kesällä on nyt aika täydelliset raamit ja maailman eniten itseltä tuntuva teema:

Britpop never dies.

Vaikka on vasta helmikuu, tunnen jo, miten eeppinen tuosta elokuisesta lauantaista tulee. Kansanjuhlat. Liam ja Turun Tall Ship Races plus raamatulliseksi muodostunut As You Were -liikehdintä, asenne ja ilmiö, joka ei vielä Turun keikkaan mennessä ollut ehtinyt puhjeta täyteen loistoonsa. Toisin sanoen Liam ja Turun Tall Ship Races potenssiin sata.

On mahdollista, että kesän fiilistelystä, asujen miettimisestä ja tunnelman herättelystä riittää inspistä koko kevääksi. Mutta niihin hetkiin, kun usko loppuu ja maanantai-nihkeys palaa, meillä on tämä herra Ashcroftin cooleista coolein video.

Yksi pieni maailman richardashcroftein kappale ja siihen mahdutetut tsiljoonat takin vaihdot. Rotsit, maailman richardascrofteinta sekin.

Ja liamgallaghereinta.

Kesän teema:

Britpop never dies

ja takit.

In The Park 19: Liam Gallagher, Richard Ashcroft ja Franz Ferdinand

24.8, Kaisaniemen puisto



Kappa x K-Way

Mitä syntyy, kun yhdistää kaksi tyyli-ikonia – Kappan minulle merkitykselliseksi tehneen Damon Albarnin ja K-Way:n huikeaa Le Vrain Leon -anorakkia cooleimmin ikinä sporttaavan Steve Masonin?

No tuplaupea ja kaikki tyylikkyysmittarit räjäyttävä takki.

kappa_kway

kway_kappaxkwaylevraileon_1535983533k009da0_K01WHITE618ROYAL

Jep, yksi tyylisyksyn viehättävimmistä tapauksista on ollut italialaisen Kappan ja ranskalaisen K-Wayn yhteistyömallisto. Kaksi erimallista takkia, hupparin ja parit housut sisältävän minikokoelman helmiä ovat minusta nimenomaan takit, joihin on onnistuttu tallentamaan molempien brändien ne ikonisimmat ainekset: Kappan hiharaita ja K-Wayn legendaarinen, Le Vrain Claude- ja Leon-malleihin kiteytyvä takkius taikka anorakkius. Very casual.

Lisäksi Kappan raita on laitettu mätsäämään aivan super fiinisti K-Wayn klassisen vetskarin kanssa.

90-luvun sporttimuotikaiut on nyt tietysti nuorison keskuudessa kovasti in, ja vaikka en trendeihin haluakaan sotkeutua, on tavallaan ihan kivaa, että omia ikuisia tyylielementtejä on nyt runsaasti liikkeellä.

Luotan nimittäin siihen, että minussa on joku sellainen brittipoppariaura ja ihan oma pukeutumisote, joka erottaa minut trendiaalloilla ratsastavasta muotibloggaajasta ja influensserista (joita muuten on käytetty kampajan kasvoina).

kway_kappaxkwaylevraileon_1536074395AT1I6148HR1

Malliston kuvat

C.P. Company x Sergio Pizzorno

”Kahdesta en luovu”, sanoo brittiläinen pop- ja rock-kulttuuri. ”Rakkaudesta jalkapalloon ja klassisiin sporttivaatemerkkeihin.”

Niin kauan, kuin meillä on brittirokkareita, meillä on myös rokkareiden ja vaatemerkkien yhteistyömallistoja. Viimeisimpänä Kasabianin Sergen nimeä kantava C.P. Companyn poncho-kokoelma.

Jonkun mielestä muutaman viitan ja parin paidan ”suunnittelu” vaatemerkille saattaa tuntua vähän turhanpäiväiseltä ja hupaisalta, rahastukseltakin, mutta minusta nämä tällaiset yhteistyöt ovat kiehtovia. Huomionarvoista minusta on esimerkiksi se, että usein tämä rokkari, poppari tai vaikka urheilija (kuten Bradley Wiggins) on itse elänyt nuoruutensa kulttuurissa, jossa tietyt vaatemerkit, tietynlainen pukeutuminen on merkinnyt. Ne ovat olleet oman elämäntyylin, musiikkimaun ja samanhenkisyyden – oikeastaan koko nuoruuden symboleja. Niinpä yhteistyö Fred Perryn kanssa voi olla Miles Kanelle big deal myös muuten kuin rahallisesti – se on brittirokkariuden ja alakulttuuri-ikonisuuden uralla yksi hieno saavutus. Samoin C.P. Companyn pochot Sergelle. Todella luonteva peliliike.

Toiseksi minusta aivan oma kiehtova ilmiönsä on se, miten brittialakulttuurit ovat ikiajat tehneet ns. funktionaalisista urheilu- ulkoilu- tai työvaatteista tyylikkäitä muoti-ilmiöitä. Sen lisäksi, että näin on käynyt monille klassisille brittiläisille vaatemerkeille, kävi niin myös eurooppalaisille – erityisesti italialaisille – sporttimerkeille. Siitä, että vaikkapa Filat, Kappat ja Sergio Tacchinit näyttävät joissain silmissä tyylikkäiltä ja ilmaisevat jonkinlaista casual- mod- tai vaikka brittipop-mielentilaa, on kiittäminen 70-luvun lopulla europeleihin matkustaneita Liverpool-kannattajia. Samoihin aikoihin myös nykyään niinkin ilmiselvä juttu kuin Adidas-tennarit saivat casual-statuksen. Sporttivaatteista tuli vähän vahingossa muotistatementejä. Ja sitten on tietysti parkat, Dr. Martensit, tennispaidat, vahakangastakit, duffelit, ämpärilakit…

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa esseen, joka tietty tarkastelisi myös brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja sen tuomia merkityksiä tiettyihin merkkeihin pukeutumiseen, sekä muita ilmiön kääntöpuolia. Teen sen toiste. Nyt halusin oikeastaan vain sanoa, että cool, nämä tällaiset ovat omalla tavallaan osa tätä kulttuuria ja että ei ne ole vain vaatteita.

Artikkelikuva

Miles Kane x Fred Perry SS18

Liverpoolilaismuusikko Miles Kane julkaisi vähän aikaa sitten toisen yhteistyömallistonsa brittiläisen Fred Perry -merkin kanssa. Mallisto on pikkuisen seesteisempi, klassisempi ja minimalistisempi kuin viime talven kokoelma. Ja hyvä niin. Ajattomista tai hivenen retroista vaatekappaleista kesää 2018 henkii oikeastaan vain parin paidan vaaleansininen väri, tuo ajankohtaisen pastellitrendin tyylikäs edustaja.

miles-collection-5-6-v2

Suurin piirtein kaikki maailmassa tarvittavat vaatteet on jo tehty, eikä tämäkään mallisto tietenkään tarjoa vaatesuunnittelullisesti tai muotimielessä mitään uutta ja jännää. Sitä ikonisinta Fred Perry -tuotetta – kauluksia, paria nappia ja Laurel-logoa – nyt vain on vaikea suunnitella uudella tavalla. Ja oikeastaan se on myös tarpeetonta.

Minusta tässä mallistossa ei olekaan kyse noista tuotteista. Ei siitä, onko vaate hieno, uudenlainen tai muuten kiinnostava. Tässä mallistossa on kyse jatkumosta. Siitä, kuinka ikiaikoja brittiläisiä alakulttuuripukeutujia palvellut vaatemerkki haluaa kiinnittyä myös tähän aikaan, vuoden 2018 brittipoppareidenja sen sellaisten puvustoon. Leimata symboliarvonsa konkreettisesti myös tämän päivän identiteettipukeutujien mieliin.

Ja sen se tekee tietysti parhaiten yhteistyössä uuden sukupolven alakulttuuri- ja tyyli-idolin kanssa.

miles-collection-1-v1

miles-collection-3-v1

Kuvat Fred Perry